Vampyyrin elämää

Luku 10 Ystävyys kestää

Kuuntelemme kun joku koputtaa taas.

-Ootko siellä Vera vaikutit kiireiseltä tänään. Kuulen Danielin kysyvän. Odotan että Sara menee piiloon ja avaan oven.

-Joo. Mulla ja Saralla oli projekti joka piti hoitaa. Ja oon edelleen vihainen sulle. Sanon Danielille. Daniel katsoo minua oudosti.

-Mitä nyt? Kysyn häneltä.

-Sä salaat jotain. Daniel vastaa.

-En salaa. Sanon ja yritän sulkea oven. Daniel tulee sisään ja katsoo ympärilleen.

-Kuka muu on täällä. Hän kysyy.

-Okei, oot oikeessa mutta älä nyt pimahda. Sanon ja kutsun Saran esiin. Sara tulee varovasti esiin ja katsoo Danielia. Daniel katsoo Saraa ja sitten minua.

-Jos hän ei oisi paikalla sanoisin sinulle pari valittua sanaa. Daniel sanoo ja katsoo minua vihaisesti. Kävelen Saran eteen.

-Turha sun on sitä salata Sara tietää että me ollaan vampyyrejä se oikeastaan on epäillyt mua jo jonkin aikaa ja se kohtaus tänään antoi varmuuden siitä. Sanon vakavana. Daniel alkaa lähestyä meitä, jolloin otan Saran kädestä kiinni.

-Ota yksikin askel lähemmäs niin me lähetään. Sanon Danielille. Daniel katsoo minua nauraen.

-Eli sä puolustat tota vampyyrinmetsästäjää omanlaistas vastaan. Hän sanoo nauraen. Nyökkään.

-Tiiätkö mitä siitä seuraa? Daniel kysyy.

-En mutta se ei voi olla tätä pahempaa. Enkä mä olis tässä tilanteessa ilman sua. Tää on siis sun vikas. Vastaan. Daniel alkaa kiertää meitä miettien. Katson häntä tarkkaan. Sara on aivan hiljaa.

-Mä en ymmärrä sua. Miksi sä puolustat tota. Mitä se on tehnyt sun hyväks? Daniel kysyy.

-No ensinkin se ei oo vahtinu mua koko ajan, se on kertonut asioita mitä sä oot jättänyt kertomatta ja se on ollut mun ystävä joka ei oo yrittänyt tehdä mulle mitään pahaa vaikka ois voinut. Sanon iloisena. Sara hymyilee hieman.

Daniel katsoo meitä hetken ja pysähtyy. Katsomme poikaa ihmeissämme. Mietin vain yhtä asiaa Mitä tapahtuu seuraavaksi. Daniel soittaa yhden puhelun ja lähtee. Hymyilen Saralle. Puhumme asiat selviksi, sanon moikat ja me lähdemme kohti omia kotejamme.