Vampyyrin elämää

Luku4 Muisto menneestä

Makaan sängylläni ja muistelen ensi tapaamista Danielin kanssa. Muistan sen päivän kuin eilisen.

Oli pimeä ilta ja olin kävelemässä kaverin luolta kotiin. Päätin oikaista kujan kautta, kun näin heidät. Viisi nuorta jotka olivat kokoontuneet kujalle. Daniel erottui selvästi. Hän oli pisin ja pukeutunut vähiten omituisesti, kaikilla muilla oli todella tumman vaatteet.

Kävelin heidän ohitseen ja he kääntyivät minua kohti. Huomasin että heillä oli pitkät kulmahampaat. Säikähdin ja lähdin juoksemaan kotiani kohti.

Pari päivää tapahtuman jälkeen, näin Danielin uudelleen, mutta koulussa. Olin hieman peloissani, joten kerroin kavereilleni mitä olin nähnyt, mutta he väittivät että olin ollut vain väsynyt tuona iltana.

Koulun jälkeen kävelin kohti kotia kun yhtäkkiä joku hyökkäsi takaa päin kimppuuni kaataen minut. Tunsin kuinka jokin puri minua käteeni ja jäi eteeni seisomaan. Yritin napata hänen jalastaan kiinni mutta tuo joku vain peruutti yhden askeleen. Sitten näin että Daniel kaatoi tämän toisen maahan. Sen jälkeen käteeni iski niin järkyttävä kipu että silmissäni sumeni ja heräsin kotona.

Äiti tuli seuraavana aamuna herättämään minut ja kysyi onko kaikki hyvin koska näytin hieman kalpealta. Vastasin myöntävästi vaikka minua pyörrytti.

Kun kävelin kouluun aurinko poltti minua joten laitoin takin päälleni. Tapasin Danielin koulussa ja kiitin häntä eilisestä. Kun kysyin pojalta miksi hän pelasti minut, hän ei vastannut mitään vaan hymyili. Siitä päivästä lähtien olen ollut Danielin kanssa suurimman osan ajastani

En edelleenkään tiedä syytä siihen miksi hän pelasti minut, mutta olen kuitenkin kiitollinen.