Vampyyrin elämää

Luku 13 Yllätyksiä sataa

Katson pientä poikaa hetken.

-Hei tiedätkö onko täällä jossain vampyyrin metsästäjiä? Kysyn pojalta.

-Ai noiden lisäksi? Poika kysyy ja osoittaa miehiä ja Saran isää.

-Enpä usko. Hän vastaa.

-Okei kerro jos näät jonkun toisen vampyyrinmetsästäjän. Sanon pojalle hän nyökkää ja lähtee pois.

-Hei hyypät kuinka kauan oon näissä valjaissa? Kysyn tylsistyneenä miehiltä.

-Kunnes Sara löytyy. Saran isä vastaa.

-Mahtavaa. Vastaan sarkastisesti. Katson muita vampyyrejä jotka vilkuilevat miehiä epäluuloisina. Daniel tulee luoksemme.

-Hyvät juhlat vai mitä? Daniel sanoo ja katsoo taas minua.

-Onko kaikki hyvin? Hän kysyy minulta. Katson Danielia huvittuneena.

-No mietitään mut on laitettu valjaisiin kuin koira, kaikki muut saa pitää hauskaa ja kaikki johtuu siitä että sä et voi antaa Saran olla. Mitä Sara on sulle tehnyt? Sanon Danielille vihaisena.

Daniel kääntyy ja lähtee. Pystyisinkö mä rikkomaan nää omin käsin. Ajattelen ja tutkin valjaita. Katson huvipuistoa tarkemmin. Se näyttää oudosti tutulta. Sitten muistan että olin käynyt siellä lapsena. En tunnistanut sitä heti, koska se oli rapistunut vuosien aikana. Sitten huomioni kiinnittyy maailmanpyörään. Miksi se on valaistu? Pohdin. Saran isä on myös huomannut sen. Lähden kävelemään eteenpäin enkä välitä siitä että minulla on valjaat. Tunnen kuinka Saran isä vetää valjaista, mutta vedän hänet mukanani eteen päin.

-Pysähdy! Saran isä huutaa mutta en välitä.

-Oo nyt hiljaa. Vastaan Saran isälle. Kuulen Danielin puhuvan korokkeellaan. Pysähdyn aivan korokkeen eteen.

-Loppu näytöksen pääesiintyjä on Sara Travel. Daniel kuuluttaa ja osoittaa maailmanpyörää.

Katson kauhuissani kun pari vampyyria kopittelevat Saralla niin että pariin kertaan luulin Saran pöyrtyneen. Kun he tuovat Saran alas ja korokkeelle Sara näkee meidät, mutta ei sano mitään. Daniel kumartaa ja kiittää kaikkia osallistujia.

-No olisiko nyt hyvä kohta vaihtaa. Daniel kysyy.

-Mikäpä siinä Saran isä vastaa. Minut ja Sara päästetään irti ja Sara juoksee meidän luo.

-Sä oot täys kaistapää! Huudan Danielille. Daniel vain nauraa.

-Rauhoitu Vera en Mä mun pikkusiskoo satuta. Katson Danielia ihmeissäni.

-Ei sinusta koskaan tiedä. Herra Travel sanoo.

-Selittäkää meillekin. Sanomme Saran kanssa.

-Okei aluksi Saran äiti on vampyyri siis aito semmoinen. Ja se on myös mun mutsi. Saran isä oli vaan tyhmä kun rakastu vampyyriin kun on vampyyrin metsästäjä. Sitten ne sai lapsen eli Saran ja ne salas että Sara on puoli vampyyri kertomalla sille että sen äitiä puri vampyyri. Eikä kukaan tiedä tätä. Daniel selitti.

-Kiva no onko meillä siis lupa olla ystäviä Veran kanssa? Sara kysyi. Herrs Travel nyökkää.

-Hetkinen nyt? Sä oot siis vampyyri. Ja Daniel on sun isoveli. Ja sun isäs on pitänyt vaimonsa lukittuna siinä pienessä huoneessa kuinka kauan? Kysyn hämilläni.

-Hyvä huomio. Miksi mulle ei kerrottu? Sara kysyy isältään.

-Minä..tuota aioin kertoa jossain vaiheessa. Herra Travel mutisee.

-Kai sä tajuat, että Sara melkein laitettiin tappamaan mut. Kommentoin väliin.

-Mitä? Tiesitkö tästä? Daniel kysyy Saran isältä. Nappaan Saraa kädestä ja vedän hänet sivummalle.

-Mennäänkö pitämään vähän hauskaa, kun noi kaksi juttelee sun tekemisistä. Kuiskaan Saralle. Hän nyökkää ja me menemme juhlimaan.

-Muuten, tiedätkö minne sun äitisi katosi?