Trust / Luottamus

025 Hyvästit

25.Luku: Hyvästit

Asioiden järjestämiseen meni päiviä ja kaupunkia korjattaisiin vielä viikkoja. Taistelun aiheuttamia arpia ja haavoja, henkisiä kuten fyysisiäkin, korjattaisiin varmasti vuosia. Suuria hautajaisia järjestettiin kuitenkin nopealla tahdilla. Suurin osa Olivian hoviväestä oli halunnut palata työhön mahdollisimman pian auttamaan prinsessaa. Olivia oli otettu siitä, ihmiset todella olivat hänen tukenaan. Hän halusi kiittää myös Taraa, - yhtä hovineidoistaan, josta oli todella tullut hänen ystävänsä - sillä tämä oli hänen apunaan mahdollisimman paljon, kuten aina ennenkin.

Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa pysähtyä ja hengähtää, viettää hetkeä ihan vain kertoen kuinka tärkeää apu hänelle oli. Prinsessan huomiota vaativat myös vieraat, joita kaupungissa yhä oli taistelun jälkeen. Olivia oli keskustellut Jaredin kanssa heti kun kykeni tapaamaan tämän. Jared oli hiljaisempi kuin tavallisesti, hänen kasvoilleen oli muotoutunut väsynyt ja iloton naamio. Olivia sopi pitävänsä yhteyttä Bashiriin, sillä asioita oli vielä sovittavana, mutta hän ehtisi tehdä sen myöhemmin. Jared tyytyi siihen, ja kertoi lähtevänsä joukkojensa kanssa hyvin pian.

Kun Jared aikaisemmin oli saanut kuulla Zenin teosta, hän ei ollut vastannut Olivialle mitään. He sivusivat aihetta nyt, mutta kumpikaan ei puhunut suoraan. Dinan mainitseminen sai prinsessan silmät kyynelehtymään. Olivia seurasi miehen olemusta tarkemmin, yrittäen selvittää oliko tämä kunnossa, kun takelteli itse omissa sanoissaan. Jared pysytteli tyynenä, mutta tyttö kuitenkin näki kivun miehen kasvoilla, kun tämä kääntyi lähteäkseen. Olivia painoi katseensa alas ja toivotti hyvästit.

"Tiedätkö mitä hän sanoi minulle viimeiseksi?" Jared pysähtyi vielä kysymään, ennen kuin astui ulos ovesta. Olivia kohotti katseensa hieman hämillään, mutta tajusi vasta sitten, että Jared puhui Dinasta.
"'Naama umpeen Jared', niin hän sanoi", Jared naurahti käheästi. "'Meillä on aikaa sitten, kun tämä on ohi.'"

Olivian sisällä kuohahti naurun ja surun sekainen tunne. Hän pystyi kuvittelemaan sanat Dinan suusta, kuulemaan sävyn äänessä kuin nainen olisi oikeasti ollut huoneessa ja sanonut sanat hänen kuultensa. Jared katosi ovesta vilkaisematta enää taakseen, ja myöhemmin Olivia kuuli Bashirilaisten lähteneen.

Kuningattaren hautajaiset olivat suuri tapahtuma, jossa myös kansalle piti järjestää mahdollisuus hyvästellä hallitsijansa. Vasta nyt Olivia todella huomasi, miten todellista muun kansan hätä ja huhut olivat olleet. Blade oli kuullut sitä jo pitkään liikkuessaan tavallisen kansan parissa, mutta Olivia itse kuuli ja näki hädän oikeana vasta nyt. Hän sai vastaanottaa linnassa kymmenittäin viestejä ja kukkasia, joissa otettiin osaa hänen suruunsa. Hän itse ei ollut ymmärtänyt surevansa yhdessä koko valtakunnan kanssa.

Päivät tuntuivat kulkevan eteenpäin erottumatta toisistaan, yhtenä vuotavana virtana. Olivia oli pukeutunut useana päivänä mustiin surupukeutumisperinteen mukaan, sillä hänen hoviväkensä piti yhä huolta hänen vaatetuksestaan ja ulkonäöstään, vaikka useimpina päivinä Olivia itse vähän välitti. Hän tiesi sotkevansa itsensä ja vaatteensa auttaessaan, muttei kyennyt sanomaan hyväsydämisille ihmisille vastaan.

Bladen näkö parantui jatkuvasti ja lopulta vampyyri kykeni kulkemaan jo omin avuin. Tätä kuitenkin ärsytti nähdä yhtä hyvin kuin likinäköiset ihmiset - tai näön vielä korjaantuessa yhtä hyvin kuin tavalliset ihmiset - mutta tilanteeseen oli pakko tottua. Olivia luotti siihen, että Bladen näkö palaisi ennalleen. Olihan se korjaantunut hyvin tähänkin asti.

Ehkä Cecilien loitsu ei päässyt täysin vaikuttamaan Bladeen, koska sitä ei ollut suunnattu vampyyriin. Olivia ei voinut olla varma, mutta hän uskoi, että taika joka oli tarkoitettu pahaa vastaan, ei voinut tuhota niitä, jotka taistelivat hyvien puolella.