Trust / Luottamus

026 Kysymyksiä ja vastauksia

26.Luku: Kysymyksiä ja vastauksia

Kaatosade piiskasi maata hirvittävällä voimalla. Tien vieressä olevat puut taipuivat tuulessa ja niistä irtoili oksia viiman riepoteltavaksi. Välähdyksiä seurasi jyrähdys, kun mies kulki puolijuoksua mutaista tietä pitkin eteenpäin. Hän oli vetänyt viitan hupun päänsä suojaksi, mutta se ei suojannut sateelta. Hän oli läpimärkä ja tunsi kylmän veden pilaavan kenkänsä.

Otsatukka oli haitaksi tällaisina hetkinä, kun punaiset suortuvat valuivat märkänä kasvoille niin, että se esti näkyvyyden täysin. Yhden silmän kanssa oli muutenkin tarpeeksi hankalaa. Seuraava salaman välähdys ja ukkonen jyrähti kovemmin. Mies horjahti juostessaan, mutta onnistui jatkamaan kulkuaan.

Zenin pää oli räjähtää. Tältäkö se tuntui Bladestakin? Tältäkö tuntui, kun halusi kaatua maahan ja kietoa kätensä ympärilleen, jotta pysyisi kasassa?

Taistelun jälkeen Zen oli nähnyt parhaaksi lähteä. Kaikki ei ollut toiminut hänen osaltaan niin kuin piti, mutta hän oli päässyt sopimuksen sitovimmasta osasta eroon. Ja se oli ollut hänen tavoitteensa alusta alkaen. Keinon löytäminen vain oli vaatinut aikaa ja valmiutta muuttaa aikeitaan hetkessä.

Hänen suunnitelmansa ei toiminut täydellisesti ja välillä Zen mietti, miksi hän edes lähti koko hommaan. Joka tapauksessa asia oli kääntynyt paremmin päin; Kyle oli syösty vallasta ja kuningassuvun voima pysyi sen oikealla omistajalla. Hän itse pääsi irti sopimuksesta ja toivoi asioiden kääntyvän vielä hyvin, vaikka ei kaikkea haluamaansa vielä saanutkaan. Ei kai kukaan elämästään täydellistä saisikaan?

Zen ei katunut tekojaan tai tapahtunutta tai niin hän ainakin halusi ajatella. Katuminen tai liika miettiminen oli turhaa, sen hän oli Bladelta oppinut. Mitä haittaa oli muutamalla menetetyllä elämällä jos voitiin saavuttaa enemmän? Uhrauksia oli tehtävä, taistelussa kuoli aina ihmisiä. Eikä sen pitänyt hetkauttaa häntä, mutta jokin tässä kaikessa yhä vaivasi miestä pääkivun lisäksi.

Miksi, miksi se kaikki ei loppunut, vaikka hän oli päässyt eroon sopimuksesta? Hän oli aina onnistunut pitämään päänsä sisällä kuuluvat huudot ja ajatukset poissa suurimman osan ajasta, mutta viimeiset kuukaudet olivat olleet yhtä tuskaa. Hän oli aina ollut tarpeeksi vahva vastustamaan sielunsyöjää, jota yritettiin syöttää hänen mieleensä. Mies ei itsekään tiennyt miksi hän kykeni siihen. Hän oli puoliksi vankina, puoliksi vapaana, ahdistavien ajatusten saartamana.

Nyt pelkkä eteenpäin kulkeminen tuntui kuitenkin vaikealta kuin hän olisi kadottanut hallinnantunteen myös ihmisitsestään. Oli hermostuttavaa liikkua kuin tavallinen ihminen. Oli ärsyttävää luopua muutamista tehostetuista aisteista, joita hänellä oli jo pitkään ollut käytössään. Hän oli odottanut, että tunne olisi parempi kuin ennen, vapauden huuma valtaisi hänet, sillä hän toivoi hallitsevansa itseään nyt täysin. Mutta miksi, miksi kipu ei kuitenkaan loppunut?

Tuska iski usein ja sai Zenin voimaan pahoin. Hän oletti sen olevan osa sielunsyöjän ja loitsun poistumista, mutta koska kaikki oli jatkunut jo nyt monta kuukautta taistelun jälkeen, hän ei enää ollut kovin varma.

Zen pysytteli tien sivustalla, mutta ei kuitenkaan halunnut palata kulkemaan metsän puolelle. Nykyään niitä ihmisiä oli liikaa, jotka mielellään pistäisivät hänet kärsimään. Siitä mies oli kuitenkin varma, että häntä ei seurattu. Hän piti huolen siitä, että kulki syrjäisiä teitä, varmisti aina selustansa, liikkui tarvittaessa siksakkia paikasta toiseen tai päätti seuraavan päämäärän vasta tultuaan uuteen kylään. Jo alusta asti hän oli luottanut siihen, ettei edes Blade yrittäisi tulla hänen peräänsä. Hänen täytyi kuitenkin istuutua hetkeksi tai hän kaatuisi.

Ukkonen jyrähteli aiempaa voimakkaammin ja salamat halkoivat taivasta. Sade piiskasi Zenin selkää, kun uudet äänet, nauru ja huudot palasivat ja kovenivat, kuin joku olisi tuonut ne lähemmäs. Myrskyn mukana tuntui kulkeutuvan myös hänen pelkäämänsä kipu kuin se olisi saanut voimansa sähköistyneestä ilmasta. Hän kyykistyi lähelle maata kivun vavisuttaessa koko kehoa.