Trust / Luottamus

020 Liittolaiset

20.luku: Liittolaiset

Olivia järjesti kasvoilleen mahdollisimman tyynen ja vakaan ilmeen. Hän toivoi, etteivät hetki sitten tulleet kyyneleet enää näkyneet hänen kasvoillaan. Rina lähetti muutaman sotilaan joukkoa vastaan, yksi heistä mies, joka oli varoittanut tulijoita. Bashirista tullut porukka pysähtyi ja he keskustelivat hetken sotilaiden kanssa ennen kuin väki päästettiin lähemmäs.

"Lähetitkö sinä kirjeen Bashiriin?" Rina kysyi kylmällä äänellä.
"Lähetin", Olivia totesi vakaasti. "Heistä voi olla apua."
Rina ei vastannut, mutta hänen olemuksestaan aisti, ettei hän pitänyt asiasta. Naisen kasvot olivat vakavat, hartiat jännittyneet.
"Sinun ei tarvitse jäädä", Olivia sanoi. Hän ei halunnut aiheuttaa kinaa, ja aikoi myös osoittaa ottavansa vastuuta väestä, jonka oli kutsunut paikalle. "Minä sovin asioista heidän kanssaan."

Rina näytti epäilevältä, mutta kääntyi kuitenkin poispäin. Häntä ei huvittanut olla tekemisissä varkaiden kanssa, sen Olivia ymmärsi, mutta hän toivoi, ettei johtajatar ryhtyisi väittelemään asiasta hänen kanssaan. Ehkä taistelussa olisi apua bashirilaisista, ehkä ei. Jokainen auttava käsipari olisi tarpeen, jos he kerran olivat tekemässä vallankaappauksen. Tässä tilanteessa Olivialla ei ollut varaa valittaa, jos joku oli valmis tukemaan häntä.

Blade jäi Olivian rinnalle odottamaan kun sotilaat lähtivät tulemaan takaisin leiriin ja Bashirin joukko seurasi heitä.
"Minä en uskonut että he todella tulevat", Olivia tunnusti hiljaa.
"Hyvä yllätys", Blade mutisi. "Me kyllä tarvitsemme heitä."
Olivia kääntyi katsomaan Bladea. "Luuletko, että he haluavat auttaa?"
"Tuskin ihan vilpittömästä auttamisenhalusta, mutta tiettyjä ehtoja vastaan. Niitä varten me Bashirissa kävimme. Miksi muuten he täällä olisivat?"
Olivia mietti samaa, eikä keksinyt vastausta. Kaikki alkoi tuntua kokoajan todellisemmalta. Hän huomasi vapisevansa.

"Minua pelottaa", tyttö myönsi. "Tästä on tullut niin... todellista. Tästä kaikesta..." Blade käänsi katseensa häneen ja Olivia erotti tummissa silmissä välähtävän surun.
"Kaikki nämä ihmiset ovat sinun puolellasi", Blade totesi hiljaa. "Sinä tahdot päättää tämän ja tässä on ratkaisu."

Olivia tarkasteli Bladen kasvoja toivoen, että kaikki sujuisi hyvin. Hän ei tiennyt mitä vallankaappaus edes todella tarkoitti, sillä hän tuskin voisi nousta valtaistuimelle vain pyytämällä enoaan väistymään siltä. Samalla hän ajoi vaaraan ystävänsä, mikä oli täysin kohtuutonta, ja silti he kaikki olivat täällä hänen luonaan. Blade oli tässä ja yritti saada hänet rauhoittumaan. Yllättäen Olivian mieleen nousi myös ajatus siitä, mitä tapahtuisi kun kaikki olisi ohi. 

Älä sano etten minä enää näe sinua.

"Teidän korkeutenne."
Tervehdys tuli aivan yllättäen ja Olivia käänsi katseensa kun hänen luokseen harppoi nuori mies hieman resuisissa vaatteissa. Tämän blondit hiukset sojottivat pystyssä huolettoman näköisesti ja kasvoilla oli avoin, leikkisä hymy. Mies oli selvästi tullut kauempana olevan joukon mukana. Olivia tarkasteli bashirilaisia ja huomasi joukossa olevan myös naisia.

"Olemme Bashirista, saimme sin- teidän kirjeenne", mies sanoi korjaillen sanojaan ja vilkaisten samalla Olivian vieressä seisovaan Bladeen. "Terve vampyyri."
"Hei Jared", Blade tervehti tyynesti.
"Niin, Jared, palveluksessanne", mies esittäytyi nyt kunnolla Olivialle, joskin sanoissa oli leikkisä sävy. Tyttö tarkkaili uteliaana Jaredin kasvoja ja pohti, oliko tässä taas yksi joka kiusallaan pilkkasi häntä.
"Olivia", prinsessa esittäytyi vuorostaan ja jätti ojentamatta kätensä, kuten hovissa olisi ollut tapana. Ei kättelyä varten, mutta ei hän odottanut keneltäkään myöskään kämmensuudelmaa.

"Me olemme siis valmiita taisteluun, meidän porukkamme", Jared sanoi. "Toivottavasti mahdutaan mukaan."
"Kiitos, pienikin apu on tärkeää", Olivia sanoi ja tunsi helpotusta, sillä oli epäillyt tulisiko Bashirista ketään. Lisäksi hän oli odottanut aivan erilaisia ihmisiä. Jared oli nuori ja jollakin tapaa komea, äänekäs ja itsevarman oloinen. Ehkä mies ei tosiaan ollut yrittänyt pilkata häntä.