en oo kirjottan koska ei oo jaksan
mulla on nimittäi toinen ja kolmaski ja neljäski tarina alla nii sori
innostus on kyl aika suuri tähän tarinaa
et
jos sais sen innostuksen nii tulis ihan luettavaa tekstii
mut ei
kirjotan toista tarinaa ihan ihan kunnolla
niiku päivittäin
monta kertaa
koko ajan
aina
ikuisesti
koska ei innosta mikää muu
Näkökulma, Harry Styleees
Olimme Louisin luona kuuteen asti, kunnes siirryimme meille, tai minun kämpälleni. Louis istahti mustalle sohvalleni ja odotti, kuinka minä laittauduin. Kävin suihkussa, jotten tuoksuisi aivan kammottavalta. Olin muutenkin saanut luontaistuotekaupasta lahjaksi miesten suihkusaippuaa, niin halusin kovasti kokeilla sitä. Sitä käyttäen taattiin silkin pehmeä ja puhdas iho. Mustelmaisena ja arpisena sitä kirveli inhottavasti, kun käytin kyseistä saippuaa, mutta en välittänyt. Vessassa peitin kaikki kaulassani ja muualla näkyvät arvet huolellisesti. En halunnut selitellä Perrien ja Zaynin muille ystäville niistä mitään, sillä asia ei kuulunut heille. Myös kameran alle jäädessä, ne toisivat pelkkää hallaa. Peittäminen oli aina parhain vaihtoehto. Siksi olinkin ostanut meikkejä ja harjoittanut meikkaamisen taitojani aina iltaisin.
Suin hiukseni taakse ja kiinnitin ne poninhännälle Louisin tuijotellessa minua. Se ahdisti hieman, mutta onneksi leijonanlettini sai aivan helposti kiinni ja silleen se oli paljon parempi; ei ollut tiellä. Päälleni puin normaalit mustat farkut ja pitkähihaisenkauluspaidan, jonka pari ylimääräistä nappia jätin napittamatta. Silloin Louis ei enää tuijottanut.
Meidän välille syntyi hyvinkin usein ahdistavia tilanteita. Ei siinä mitään, ne olivat hupaisia ja hauskoja, kun näin jälkeenpäin ajatteli.
"Mun kaveri lupas hakee meidät", tuhahdin samalla kun tuijotin itseäni peilistä. Sivelin pehmentynyttä ihoani tyytyväisenä. Saippua oli varmasti maksanut omaisuuden, sillä se toimi niin kuin oli luvattu.
"Mistä ja milloin?" Louis kysyi. Kuulin kuinka hän nousi sohvalta ja ilmestyi taakseni. Käännyin ympäri, jotta näkisin hänet kunnolla. Siinä hän seisoi edessäni hämmentyneenä, enkä minä voinut estää hihitystäni, kun hän katseli peiliini liimattuja kuvia ystävistäni.
"Pihalta ja kohta, ehkä vartin päästä", hymyilin.
"Nuo ovat uusia", hän virnuili ja tuli lähemmäs katsomaan niitä.
"Aika makeita eikös?"
"Todella makeita", Louis vinkkasi minulle silmään, jolloin minä läppäsin häntä takaraivolle.
"Toivottavasti, et jätä mua yksin", teko hymyilin.
"Kuinka niin?"
"Nai..."
"Älä edes sano loppuun."
"Testaa kuinka pehmeä mun iho on."
Louis kosketti kaulaani. Ihoni nousi kananlihalle hänen hellästä kosketuksesta ja tunsin säpsähtäväni rajusti jokaista liikettä. Hän liikutti sormiani pitkin kaulaani aina leukaan asti ja minä olin kuin sulaa vahaa.
Ovikello pirahteli tiheään tahtiin, kun joku paineli sitä useasti ulko-oveni takana. En tuntenut sormien kaikkoavan iholtani, ne vain jatkoivat silittelyä.
"Mennäänkö?" minä kysyin vastahakoisesti.
"Mennään", hän vastasi ja lopetti minun koskettamisen.
Menimme hienon valkoisen tila-auton kyytiin vierekkäin istumaan. Autossa oli muitakin ihmisiä, kaikki minun tuttujani, joten tervehdin heitä tottuneesti. Louis oli hieman ahdistunut, kun hän istahti autoon.
"Tässä on Louis", sanoin kaikille, jolloin Louis kätteli kaikkia.
ESTÁS LEYENDO
Korttipakka ► Larry Fanfiction
Fanfic”Joskus mieleni tekee mieli vain huutaa. Huutaa ja vapauttaa se viha, mikä on piileskellyt sisimmissäni nämä hemmetin ikuiset vuodet. Mutta minä en voi huutaa. Ei kukaan minua kuitenkaan kuule. Tiedäthän. Tämä tuntuu siltä kuin olisit yksin pimeäs...
