I just wanna make you smile (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 9

Louisin näkökulma

Olin viimeisen kuluneen tunnin aikana koittanut parhaani mukaan opettaa Harrylle fysiikkaa, mutta olin saanut todeta tehtävän aivan mahdottomaksi. Alkuajan olin puhunut vain yksinäni, kun en ollut huomannut ettei Harry huomioinut sanojani ollenkaan. Toinen vain oli selannut puhelintaan, eikä ollenkaan välittänyt siitä mitä tämän ympärillä tapahtui. Mutta, kun viimein olin asian huomannut ja lopettanut puhumisen oli kiharapää nostanut katseensa minuun. Tämän jälkeen yritin opettaa uudelleen asioita, joista olin jo yksinäni puhunut. Mutta tällä kertaa varmistin sen, että Harry kuunteli sanojani ja seurasi katseellaan, kun näytin tälle tiettyjä tärkeimpiä asioita kirjasta. Tälläkin kertaa tuntui siltä, että puhuin vain kuuroille korville, sillä Harry ei vastannut mihinkään kysymykseen minkä esitin. Vaan hän tyytyi tuijottamaan minua sillä ärsyttävällä tavalla suoraan silmiin sanomatta mitään.

"Voisitko ihan oikeasti kuunnella ja koittaa oppia edes jotakin, ei tästä tule mitään, jos puhun vain yksinäni." sanoin turhautuneena, kun Harry oli taas päätynyt puhelimensa äärelle. En minä jaksaisi uhrata aikaani häneen, jos tämä olisi tälläistä.

Katsoin Harrya, joka hitaasti nosti oman katseensa minuun kuullessaan sanani. Hänen vihreät silmänsä tuijottivat vain minua ja se sama kiusaantunut tunne valtasi kehoni kuten aina, kun toinen teki näin. Tuo tuijottaminen oli vain niin häiritsevää, tuntui siltä kuin kiharapää etsisi vain kaikkia virheitä mistä huomauttaa.

"Miksi oletat edelleen, että aion opiskella täällä? Ihan sama, vaikka sinä ja äitini sopisitte, että tulen tänne joka ikinen päivä, niin turha kuvitella, että opiskelisin. Minä en todellakaan opiskele sen takia, että äitini minut siihen pakottaa kysymättä minulta." Harry vastasi töykeästi, jonka jälkeen hän siirsi katseensa takaisin puhelimeensa.

Pystyin vain katsomaan Harrya silmät suurina hämmennyksestä, toinen oikeasti syytti äitiään siitä, että hänet oli pakotettu tänne. Itse en todellakaan näe tilanteessa minkäänlaista pakottamista, Harry olisi voinut itse avata suunsa silloin kuin hänen äitinsä sopi asiasta kanssani. Turha hänen oli jälkikäteen asiaa laittaa oman äitinsä syyksi.

"Ihan oikeastikko syytät äitiäsi siitä, että hän pakotti sinut tänne?" kysyin ja katsoin sohvalla istuvaa kiharapäätä. Odotin hetken aikaa, että toinen huomioisi sanani, mutta totesin pian, että odotin aivan turhaan. Harry ei tehnyt elettäkään vastatakseen tai edes katsoakseen minuun, hän vain tyytyi tuijottamaan puhelimensa näyttöä.

"Hyvä on sitten, minä luovutan." sanoin pudistaen päätäni ja nousin ylös sohvalta. Päätin lähteä hakemaan keittiöstä lasin vettä, sillä en jaksaisi Harryn seuraa, kun hän olisi tuollainen. Kun hän oli hiljaa hänen seuransa oli paljon mukavampaa kuin nyt, kun hän avasi suunsa.

"Luovutat minkä suhteen?" Harryn kysymys kuului takaantani ennen kuin ehdin pois olohuoneesta. Käänsin katseeni kiharapäähän ja huomasin hänen katsovan minua samalla, kun hän laittoi puhelinta farkkujensa taskuun. Jonka jälkeen Harry nousi ylös sohvalta ja otti muutamia askeleita minua kohden.

"Jos käytät yhtään aivojasi niin tajuat kyllä, että luovutan sinun suhteeseesi. Olet ehdottomasti yksi lapsellisimmista henkilöistä jonka tiedän, kun syytätä äitiäsi siitä, että olet täällä." vastasin ja käännyin sen jälkeen ympäri jatkaen matkaani keittiöön.

Kun pääsin keittiöön otin yhden lasin kaapista, jonka jälkeen täytyin sen viileällä vedellä. Alkaessani juomaan vettä huomasin kuinka Harry saapui myös keittiöön ja taas kerran hän jäi tuijottamaan minua vihreillä silmillään.

"En olisi uskonut kuulevani tuollaisia sanoja sinun suustasi, vaikutat aivan liian kiltiltä sanoaksesi mitään tuolaista." Harry sanoi ja risti kädet rinnalleen samalla, kun nojasi vieressään olevaan seinään.

"Sinusta sen sijaan ei paljastu mitään uutta, olet vain töykeä muita kohtaan." vastasin pyöräyttäen silmiäni ja laskin sen jälkeen lasini tiskipöydälle.

"Onko sinulla valitettavaa luonteestani?" Harry kysyi kohottaen toista kulmaa ihmeissään.

Voi kyllä vain oli. Luuliko Harry ihan oikeasti, että katsoisin hänen käyttäytymistä vain hiljaa sivusta? Tietääkseni en ole antanut mitään syytä hänelle kuvitella sellaista minusta. Vaikka olinkin ystävällinen muita kohtaan, niin ei se tarkoittaisi ettenkö uskaltaisi sanoa mielipiteitäni suoraan.

"Kyllä on. Syytät muita turhaan tästä tilanteesta, olisit helposti voinut kieltäytyä tästä, kun äitisi tätä tukiopetusta minulle ehdotti. Kukaan ei pakottanut sinua tänne, mutta, koska et osannut avata suutasi silloin niin sinun on aivan turha valittaa asiasta. En ollenkaan voi tajuta sitä, miten joku voi olla luonteeltaan yhtä töykeä kuin sinä olet" vastasin ja katsoin Harrya lukiten katseeni tiukasti hänen silmiinsä.

Huomasin kuinka Harryn katse muuttui astetta vihaisemmaksi, kun hän kuuli sanani. Ja, jos en ollut täysin väärässä näytti aivan siltä kuin hänen silmiensä väri olisi tummentunut muutaman asteen.

"Sinä et tiedä yhtään mitään minusta, joten suosittelisin olemaan hiljaa. Et tiedä mitään siitä miksi olen sellainen kuin olen, joten et ole oikeutettu arvstelemaan luonnettani. Sen voin sanoa, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä, jokaisen elämä ei ole yhtä ruusuilla tanssimista." Harry sanoi korottaen ääntään ja tuijottaen minua samalla vihaisena.

Hetken päästä Harry lähti kävelemään pois keittiöstä jättäen minut yksinäni. Kuulin vain kuinka ulko-ovi aukesi ja sulkeutui hetken päästä, jonka jälkeen talo hiljeni aivan täysin. Jos en aivan väärässä ollut, niin olin tainnut saada Harryn suututettua ja pahasti. Taisin olla varsin kaukana tavoitteesta saada hänet hymyilemään, tai voisi sanoa, että taisin pilata kaikki mahdollisuuteni siihen asiaan. Tuskin Harry suostuisi enään tämän jälkeen edes puhumaan minulle. Minusta tuntuu erittäin paljon siitä, että tämä olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun pitäisin kiharapäälle tukiopetusta fysiikasta. En yhtään ihmettelisi, vaikka Harry olisikin nyt matkalla kertomaan vanhemmilleen ettei tulisi enään koskaan tänne.

Huokaisin turhautuneena ja pudistin päätäni suuresti, jonka jälkeen lähdin kävelemään kohden olohuonetta. Siivoaisin heti sinne jääneet krijat ja muut pois, jonka jälkeen voisin tehdä jotakin muuta. Jotakin sellaista, joka saisi ajatukseni pois äskeisestä.

// Uusi luku :) Tästä tuli nyt vähän lyhyempi kuin yleensä, mutta syynä se, että tahdoin jättää tämän luvun tähän kohtaan. Muuta höpistävää ei tähän väliin ole, joten nähkäämme uuden luvun parissa :)