Luku: 16

523 70 10
                                    


// Hei vaan kaikille! :) Nyt olisi uuden luvun aika. Mulla on nyt tosi paljon intoa kirjoittaa ja tekis melkein koko ajan olla mieli kirjoittamassa uusia lukuja, noihin mun ficceihin. Mutta, koska elämässä on muutakin sisältöä kuin kirjoittaminen niin ei se ihan onnistu :'D Tällä erää mulla ei mitään ihmeellistä ole sanottavana, joten päästänkin teidät lukemaan tätä uutta lukua. Kertokaa ihmeessä mielipiteenne :) <3


Louisin näkökulma

Pakkasin matematiikan kirjan reppuuni, kun vihdoinkin viimeinen tunti oli loppunut ja olisi aika lähteä viikonlopun viettoon. Vaikka olinkin ollut kipeänä muutaman päivän niin silti tieto siitä, että viikonloppu alkaa piristi todella. Ensi viikolla olisi aikaa kiriä muut kiinni, sillä en aikoisi käyttää viikonloppua opiskelemiseen. Minulla oli aivan muut suunnitelmat mitä aikoisin tehdä.

"Hei Louis, aiotko tulla tänään treeneihin?" Niall kysyi ja käveli vierelleni, kun lähdin kävelemään ulos luokasta.

"En. Sanotko valmentajalle, että haluan ottaa vielä tämän päivän rauhallisesti?" vastasin ja käänsin kysyvän katseen ystävääni kohden. Tahdoin todellakin ottaa vielä tämän päivän rauhallisesti, jotta en saisi minkäänlaisia jälkitauteja. Sillä nehän olivat tunnetusti, jopa rajumpia kuin se tauti mistä on aiemmin kärsinyt.

Ja muutenkin minulla oli tälle päivälle muita suunnitelmia, joista en ollut maininnut kenellekkään. En tiedä miksi en ollut kertonut niistä edes Niallille tai Liamille, koska ei siinä ollut mitään salailtavaa mitä olin tekemässä. Mutta ehkäpä se oli niin, että jotkin asiat oli vain parempi pitää välillä omana tietonaan.

"Hyvä on, mutta minä menen nyt niin en myöhästy." Niall vastasi, jonka jälkeen hän kääntyi eri suuntaan kuin minä ja jatkoimme kummatkin matkaamme.

Kävelin ulos koulun suurista ovista ja suuntasin kulkuni kohti keskustaa. En ollut menossa suoraan kotiin, sillä aioin käydä ennen sitä muualla. En ollut nähnyt Harrya tänään koulussa ja muutenkaan en ole kuullut hänestä mitään eilisen jälkeen, kun hän lähti pois kotoani. Tahdoin nähdä olisiko hän mahdollisesti leipomolla, kun kerta joutuisi pitämään siitä huolta näiden muutaman päivän ajan, kun hänen vanhempansa eivät ole täällä.

Olin päättänyt jo aiemmin, että, jos en löytäisi Harrya leipomolta aikoisin käydä katsomassa olisiko hän kotona. Ja, jos hän ei olisi sielläkään menisin sinne kielekkeelle, missä olimme aiemmin jutelleet. Sen verran herkältä Harry oli eilen näyttänyt, että en ihmettelisi ollenkaan, jos hän olisi siellä kielekkeellä. Mutta kävisin silti ensiksi leipomolla, koska se oli lähimpänä koulua ja siitä ei olisi pitkä matka Harryn kotiin.

-

Kun saavuin leipomon luokse huomasin heti, että se oli auki sillä ikkunasta näki kuinka sisällä olivat valot päällä. Täällä Harry siis oli ollut, kun ei tullut tänään kouluun. Astelin muutaman askeleen oven luokse ja avasin sen astuen sisälle leipomoon. Leipomossa ei näyttänyt olevan tällä hetkellä ollenkaan asiakkaita, sillä kaikki pöydät olivat täysin tyhjinä ja kassallakaan ei ollut ketään asiakasta.

Harry taisi olla takahuoneessa sillä en nähnyt häntä missään, joten päätin lähteä tarkistamaan asian. Tuskin Harry siitä pahastuisi, vaikka menisinkin takahuoneeseen, olinhan kuitenkin käynyt siellä ennenkin. Astelin kassan taakse ja raotin verhoa, joka oli laitettu peittämään takahuoneeseen menevän oviaukon. Näin heti Harryn, joka istui pienen pöydän ääressä selkä minua kohden, hän ei selvästikkään ollut huomannut läsnäoloani. Kävelin lähemmäksi Harrya ja hän ei vieläkään huomannut minua, vaikka olinkin melkein hänen selkänsä takana.

I just wanna make you smile (Larry Fanfic in Finnish)Dove le storie prendono vita. Scoprilo ora