I just wanna make you smile (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 14

// Koska te lukijat toivoitte jatkoa tähän, päätin kirjoittaa tämän päiväisen luvun tähän ficciin :) Tein tästä vähän normaalia pidemmän, koska tämä toimikoon synttärilahjana itseltäni itselleni :'D  Eihän sitä täytetä kuin kerran 18-vuotta, niin päätin juhlia sitä yksinäni kirjoittamalla. Täydelliset juhlat siis, voisin tottua tälläiseen. Muttaaah, päästän teidät nyt lukemaan tätä lukua, kommentoikaa toki mielipiteenne halutessanne :)

Louisin näkökulma

Istuin parhaimmillani matematiikan tunnilla ja oloni ei todellakaan ollut tällä hetkellä mikään virkein, mikä johtui siitä, että en ollut saanut nukuttua kunnolla kahtena viimeisenä yönä. Onneksi tämä tunti olisi viimeinen, jonka jälkeen koulu loppuisi vihdoinkin tämän päivän osalta. Tahdoin vain päästä kotiin lepäämään, sillä minusta tuntui koko ajan siltä, että silmäni sulkeutuisivat minä hetkenä hyvänsä. Pidin ne kuitenkin sinnitellen auki, sillä en tahtonut saada opettajalta minkäänlaista saarnaa siitä, että tunneilla ei nukuta.

Syy tai oikeastaan henkilö kenen takia en ollut saanut nukuttua kunnolla oli tälläkin hetkellä vieressäni istuva kiharapäinen henkilö. Kyllä vain, Harry oli syy siihen miksi olin näin väsynyt. Toinen oli pyörinyt ajatuksissani lauantaista lähtien ja en todellakaan tiedä miksi ihmeessä asia oli näin, sillä aiemmin en ollut menettänyt uniani kiharapään takia. En edes silloin, kun välimme eivät ole olleet parhaimmat.

Vaikka olinkin yrittänyt saada Harryn pois ajatuksistani en ollut onnistunut siinä, vaan mieleeni oli aina palannut muistikuva hänestä hymyilemässä leipomossa asiakkaalle. Se hetki oli ollut sellainen, jonka tahtoisin uusia ja mieluusti sillä tavoin, että Harry hymyilisi minulle. En voinut estää itseäni olemasta mustasukkainen, sillä itse olin tehnyt mitä vain saadakseni kiharapään hymyilemään, mutta silti en ole onnistunut siinä. Mutta sitten yksi vanhus saakin hänet muutamassa sekunnissa hymyilemään mitä aidointa hymyä, vaikka he tuskin ovat koskaan edes nähneet toisiaan.

Yritin uskotella itselleni, että hymyileminen oli vain ystävällistä asiakaspalvelussa, mutta se ei toiminut ollekaan. Mielessäni pyöri vain ajatus siitä, että minun täytyisi saada Harry hymyilemään. Tahdoin viettää aikaa kiharapään kanssa sillä tavoin, että me kumpikin pystyimme hymyilemään toistemme seurassa.

Havahduin ajatuksistani, kun kuulin kellon soivan ja ilmoittavan siitä, että koulupäivä olisi ohitse. Huokaisin helpotuksesta ja aloin pakkaamaan kirjoja reppuuni, kuten muutkin luokassa olijat. Normaalisti minun täytyisi suunnistaa heti tunnin loputtua treeneihin, mutta tänään niitä ei onneksi ollut sillä valmentajamme vaimo oli saanut lapsen viikonloppuna ja hän tahtoi viettää aikaansa perheensä kanssa. Ymmärsin sen erittäin hyvin ja olin vain onnellinen siitä, että en joutuisi pelaamaan jalkapalloa väsyneenä, vaan voisin lähteä suoraan kotiin.

Kun olin saanut pakattua tavarani käänsin katseeni Nialliin ja Liamiin, jotka odottivat minua, jotta pääsisimme lähtemään pois luokasta. Nyökkäsin heille pienesti, jotta he tietäisivät, että voisimme lähteä. Seurasin ystäviäni ulos luokasta, kun he juttelivat keskenään. Itse en osallistunut meneillään olevaan keskusteluun, koska olin tällä hetkellä vain liian väsynyt ja en edes tiennyt mistä nuo kaksi juttelivat.

"Louis." Niallin ääni havahdutti minut ja käänsin katseeni blondiin, joka katsoi minua yhdessä Liamin kanssa.

"Niin?" kysyin ja katsoin ystäviäni, jotka olivat pysähtyneet eteeni.

"Onko kaikki hyvin, olet ollut tosi väsynyt koko päivän ajan?" Liam kysyi.

Oli lähellä etten avannut suutani ja kertonut totuutta ystävileni, mutta onneksi sain pidettyä suuni kiinni. En todellakaan tahtonut kertoa syytä väsymykseeni, sillä tiesin mitä siitä olisi vain seurannut. Niall ja Liam alkaisivat vain sanomaan, että minulla olisi tunteita Harrya kohtaan, kun en saa häntä pois mielestäni ja niin asia ei todellakaan ollut. Minulla ei todellakaan ollut tunteita kiharapäätä kohtaan, vaikka viihdyinkin nykyään hänen seurassaan hyvin.