I just wanna make you smile (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 12

Louisin näkökulma

Istuimme Harryn kanssa kotini olohuoneen sohvalla ja olimme kumpikin hiljaa. Olimme juuri äsken lopettaneet fysiikan opiskelun ja sen jälkeen jo tutuksi tullut hiljainen tilanne oli laskeutunut yllemme. Koitin keksiä jotakin sanottavaa sillä minusta tuntui, että aina nämä hiljaisuudet kävivät vain kiusallisemmiksi. Kun olimme olleet hiljaa lähemmäksi kymmenen minuuttia sain viimeinkin ajatuksen siitä mistä voisimme jutella, sillä näemmä Harry ei ollut lähtemässä vielä minnekkään. Jos hän olisi lähdössä niin hän varmasti olisi tehnyt sen heti, kun siihen olisi ollut mahdollisuus.

"Muuten Harry, haluaisitko kertoa itsestäsi jotakin?" kysyin ja käänsin katseeni vieressäni istuvaan kiharapäähän, joka myöskin suuntasi vihreiden silmiensä katseen minuun.

Haluaisin ehdottomasti oppia tuntemaan Harryn paremmin, etenkin nyt, kun vaikutti siltä ettemme olleetkaan niin erilaisia kuin voisi luulla. Olihan meissä tietenkin monia huomattavia eroja, mutta meitä yhdisti silti muutama varsin suuri asia. Kumpikaan meistä ei pitänyt bileistä, kumpikin oli menettänyt läheisen samassa onnettomuudessa ja kaiken lisäksi olimme kumpikin homoja. Etenkin nuo kaksi viimeistä asiaa olivat niitä suuri tekijöitä, jotka yhdistivät meitä.

"Riippuu siitä mitä haluat tietää, vaikka tulenkin kanssasi toimeen ei se silti tarkoita, että avaudun sinulle jokaisessa asiassa." Harry sanoi.

Osasin niin odottaa Harryn sanovan noin. Olin jo sen verran hänen kanssaan aikaa viettänyt, että tiesin sen ettei Harry minulle kaikkea itsestään kertoisi. Ehkä jonakin päivänä saisin tietää hänestä kaiken, mutta siihen voi mennä paljon aikaa, enkä aio kiirehtiä sen kanssa. Harryyn tutustuminen onnistui parhaiten hitaan kaavan kautta, ainakin tähän mennessä se menetelmä oli toiminut.

"Jos haluat kertoa, niin olisi mukava tietää miksi muutit perheesi kanssa tänne." sanoin ja jäin odottamaan mitä Harry vastaisikaan. Kieltäytyisikö kiharapää kertomasta asiaa minulle vai vastaisiko hän? En yhtään voinut olla varma asiasta ja Harryn katsekkaan ei paljastanut mitään siitä miten hän aikoisi vastata.

"Muutimme, koska äitini päätti pystyttää keskustaan oman leipomon." Harry vastasi ja suuntasi sitten katseensa lattiaa kohden.

Minusta vaikutti ihan siltä, että Harry ei kertonut kaikkea. Mutta en halunnut kysyä asiasta, sillä en halunnut, että onnistuisin pilaamaan välimme. Nyt, kun pystyimme juttelemaan toisillemme ilman riitoja, niin en aikoisi sanoa mitään väärää mikä voisi kääntää tilanteen taas toisinpäin.

"Missä tuo leipomo sijaitsee, voisin nimittäin mennä käymään siellä jokin päivä?" kysyin ja katselin Harrya, jonka katse oli edelleen suunnattuna lattiaan.

"Voin näyttää sen sinulle jokin päivä. Jos sinulla ei ole lauantaina mitään niin voimme mennä sinne, kun työvuoroni alkaa." Harry vastasi ja nosti hitaasti katseensa lattiasta pois.

Kuullessani Harryn sanat en voinut uskoa kuulleeni oikein. Tarjoutuiko hän juuri näyttämään minulle leipomon sijainnin ja vieläpä viikonloppuna. En todellakaan voisi kieltäytyä tästä, en nyt, kun Harry itse ehdotti tätä.

"Se käy hyvin, minulla ei ole mitään suunnitelmia lauantaille." vastasin hymyillen.

Ja vaikka minulla olisikin ollut jotakin suunnitelmia, olisin aivan varmasti perunut ne. Mitä enemmän viettäisin aikaani Harryn kanssa, niin sitä nopeammin oppisin hänestä uusia asioita. En tietenkään voisi sanoa tätä ääneen, sillä vaikuttaisin aivan liian uteliaalta ja kiinnostuneelta Harryn asioista. Hänestä puheen ollen se, että hän työskentelee äitinsä leipomossa on todella suloista. En voi olla hymyilemättä kyseiselle ajatukselle.

"Mitä virnuilet siinä?" Harryn kysymys herätti minut aatoksistani ja hänen vihreät silmänsä tutkailivat minua odottaen vastausta.

"En mitään erikoista, kuvittelen sinut vain essu päällä leipomassa." vastasin pieni virne kasvoillani.

"Olen erinomainen leipuri ja todistan sen vielä sinulle." Harry sanoi ja pyöräytti samalla silmiään, kun käänsi katseensa pois minusta.

"Odotan sitä innolla." vastasin ja suuri hymy pysyi edelleen kasvoillani.

Harryn seurassa oli hauskaakin, kun hänestä tiesi vähän enemmän asioita. Tietenkin olisi ollut mukavaa, jos Harry olisi myöskin hymyillyt. Mutta se taisi olla mahdoton toive, sillä vaikka mitä tein en saanut taiottua kiharapään kasvoille edes pientä hymynpoikasta. Ehkä pieni haasteeni Niallin kanssa tulisi kääntymään hänen voitokseen, sillä tuskin tulisin saamaan Harrya hymyilemään. En tietenkään olisi luovuttamassa asian suhteen vaan yrittäisin vieläkin saada toisen hymyilemään, mutta joskushan se minun ja Niallin välinen haaste olisi purettava, jotta en joutuisi aina Harryn seurassa olessani miettimään sitä.

"Minun pitää alkaa lähtemään, joten näemme varmaankin sitten viimestään lauantaina." Harry sanoi ja nousi ylös sohvalta suunnaten katseensa minuun.

"Teemme niin." vastasin nyökkäyksen kera ja katsoin sitten kuinka Harry lähti kävelemään pois olohuoneesta eteistä kohden. Istuin paikoillani sohvalla ja kuuntelin kuinka ulko-ovi hetken päästä aukesi ja sulkeutui melkein heti sen jälkeen.

// Tästä luvusta tulikin lyhempi kuin yleensä, mutta tämä tuntui sopivalta kokonaisuudelta tällä kertaa :) Ensi luku on sitten taas hieman pidempi. Mitään muuta ei tähän loppuun olekkaan sanottavana, joten nähkäämme ensi luvun parissa <3