I just wanna make you smile (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 11

Louisin näkökulma

Istuin koulun aulassa olevalla penkillä ja selasin puhelintani samalla, kun odotin Liamia ja Niallia. Heillä oli ollut viime tunnilla eri ainetta kuin itselläni, joten olimme sopineet tapaavamme tässä tuntien jälkeen, jolloin voisimme mennä yhdessä syömään.

Kuulin kuinka askeeet lähestyivät penkkiä jolla istuin ja ajattelin ystävieni viimeinkin saapuvan, mutta nostaessani katseen huomasinkin yllätyksekseni, että tulija ei ollut kumpikaan odottamistani henkilöistä. Näin kuinka Harry käveli luokseni ja sanaakan sanomatta istui viereeni, puhumattomuus oli erittäin tyypillistä käytöstä Harrylle, joten en ihmetellyt sitä yhtään. Sen sijaan ihmettelin sitä mitä hän tuossa teki, meidän piti nähdä vasta illalla kotonani, jotta voisin auttaa kiharapäätä fysiikan kanssa.

"Voinko tulla jo suoraan koulun jälkeen luoksesi?" Harry kysyi ja käänsi katseensa minuun ensi kertaa sen jälkeen, kun oli istunut alas penkille.

Kysymys todellakin yllätti minut, sillä olisin luullut, että Harry välttelisi minun kanssani olemista sen enempää kuin olisi pakko. Vaikka olimmekin muutama päivä sitten sopineet yrittävämme tulevamme toimeen keskenämme paremmin, niin en silti odottanut tälläistä. Tahtoiko Harry todella viettää kanssani aikaa enemmänkin kuin olisi pakko? Vai olisiko tämä vain sitä, että hän tahtoi hoitaa tämän päiväisen tukiopetuksen nopeasti pois alta?

"Tietenkin se käy, ei minulla muita suunnitelmia tälle päivälle nimittäin ole." vastasin ja katsoin niitä vihreitä silmiä, jotka katsoivat minua takaisin.

Harry vain nyökkäsi ja jatkoi sen jälkeen itselleen tavallista tuijottamista. Olin jo huomauttamassa asiasta hänelle, mutta estin itseäni sanomasta mitään sillä jokin hänen katseessaan oli tällä kertaa erillaista. Se ei ollut vain pelkkää tuijottamista vaan siinä oli mukana jotain muutakin, jotakin sellaista mitä kiharapää ei ollut ennen seurassani tehnyt. En osaa kuvailla mitä se jokin oli, mutta sen pystyin sanomaan, että jokin Harryssa oli muuttunut sen viime kertaisen juttelumme jälkeen. Mietteeni asiaan kohtaan katkeasivat, kun Harry yllättäen nousi ylös ja lähti kävelemään pois päin luontani.

"Nähdään tässä, kun koulu loppuu niin voidaan mennä samaa matkaa." Harry sanoi ja kääntyi vielä hetkeksi katsomaan minuun, jonka jälkeen hän jatkoi matkaansa pois päin.

Nyökkäsin vain ja katsoin Harrya, kun hän käveli kauemmaksi ja lopulta kääntyi nurkan taakse, jolloin hän katosi näkökentästäni. Mielessäni pyöri vain se äskeinen ja koitin selittää mielessäni itselleni mitä se katseiden vaihto oli ollut, mutta en saanut mitään järkevää selitystä muodostettua. Tiesin vain sen, että jokin välillämme oli muuttunut ja se muutos oli vain parempaan suuntaan. Ehkäpä ystävyytemme tulisi toimimaan vielä kunnolla ja voisimme viettää aikaa muutenkin kuin vain opiskelemalla fysiikkaa. Odotan innolla tulevaa, sillä tahdon todellakin nähdä mitä tästä vielä kehkeytyisi.

-

Istuin jo toista kertaa tämän päivän aikana koulun aulassa olevalla penkillä ja odotin, että Harry saapuisi. Kun olimme päässeet tunnilta olin ollut menossa suoraan hänen luokseen, mutta olin huomannut hänen perässään roikkuvan tyttölauman, jolloin olin päättänyt tulla tänne odottamaan. En halunnut millään tavalla sotkea asioita, jos Harry sattui jostakin niistä tytöistä pitämään, joten oli vain parempi, että en mennyt häiritsemään. En todellakaan haluaisi pilata tämän hetkisiä välejämme millään tavoin.

Kun olin odottanut jonkin aikaa huomasin viimein Harryn, joka käveli luokseni. Hän huitaisi pitkät kiharansa pois silmiensä edestä, jonka jälkeen pysähtyi eteeni ja antoi vihreiden silmiensä katseen pysähtyä minuun.

"Selvisit siis elossa sen tyttölauman jäljiltä." sanoin ja annoin pienen leikkimielisen virneen ilmestyä kasvoilleni samalla, kun nousin ylös penkiltä ja nappasin reppuni selkään, jotta voisimme alkaa lähtemään.

"Tietenkin, ei siinä ole mitään ongelmaa, kun tekee heti selväksi ettei ole kiinnostunut." Harry vastasi ja lähti sen jälkeen kävelemään kohden koulun ovia.

Harryn vastaus sai minut pienesti hämmästymään, sillä ensi vaikutelma minkä hänestä sai oli todellakin toisenlainen kuin mitä hänen sanansa antoivat ymmärtää. Hänkö muka ei olisi kiinnostunut, jos luokan tytöt suoraan sanoen palvovat häntä?

"Miten niin et muka ole kiinnostunut? Eikö se olisi ihan luontaista käytöstä meidän ikäisiltämme." sanoin ja loin kysyvän katseen Harryyn, kun astelimme ulos koulun ovista ja aloimme kävelemään kohden kotiani.

"Jos kerta olet sitä mieltä, niin mikset itse sitten osoita mitään kiinnostutta ketään vastakkaista sukupuolta olevaa kohden? Tai oikeastaan voisi olettaa, että sinulla olisi jo tyttöystävä ja monta muuta odottamassa, että olisit vapailla markkinoilla. Eikös sinunlaisesi urheilijat kuitenkin ole varsin haluttuja?" Harry vastasi esittäen minulle puolestaan aiheeseen liittyviä kysymyksiä.

Kysymykset, jotka Harry juuri oli esittänyt saivat minut miettimään miten vastaisin niihin. Kertoisinko suoraan totuuden vai valehtelisinko? Valehtelu ei ollut ollenkaan tapaistani, mutta en myöskään tiedä miten kiharapää ottaisi vastaan totuuden siitä, että olen kiinnostunut pojista. Harryn käytöksen tuntien voisin veikata, että hän ei koskaan enään astuisi lähellenikään. Jos hän siis kuuluisi niihin ihmisiin, jotka eivät voi sietää homoja silmissään ollenkaan. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja kertoa suoraan totuuden, se tulisi kuitenkin jossakin välissä ilmi, sillä olinhan ihan avoimesti homo ja muut koulussa tiesivät sen, joten Harry kuulisi asian kuitenkin jotakin kautta.

"Kaipa urheilijat ovat haluttuja, mutta itse en vain voi kuvitella koskaan, että rinnallani olisi kukaan tyttö." vastasin ja jäin jännttyneenä odottamaan miten Harry suhtautuisi asiaan.

Näin kuinka hän vilkaisi minua nopeasti sivusilmällä, mutta jatkoi sitten kävelyä normaaliin tapaan pitäen katseensa edessä päin. Välillämme vallitsi hetken aikaa hiljaisuus ja en ollenkaan tiennyt oliko se hyvä vai paha asia. Hyvänä ainakin pystyin pitämään sitä, että en ollut saanut kuulla yhtään väheksyvää sanaa suuntautumisestani Harryn suusta. Mutta voisihan se olla niin, että hän mietti päänsä sisällä parhaillaan mitä loukkaavimpia sanoja, jotka voisi sanoa minulle.

"Olet siis homo?" Harry kysyi kääntämättä katsettaan minuun ja hänen äänensä oli yllättävän neutraali.

Nyökkäsin vain ja jatkoin kävelyä, katseeni kuitenkin harhaili välillä Harrya kohden, joka myöskin vain käveli hiljaisena eteen päin. Olin helpottunut siitä, että hän näytti ottavan asian hyvin vastaan, vaikka kieltämättä hiljaisuus oli hieman häiritsevää.

"Sinusta paljastuu koko ajan yllättävän mielenkiintoisia puolia, joita en olisi voinut uskoa sinusta. Vaikka homotutkani onkin varsin hyvä, niin en olisi arvannut sinun olevan sellainen." Harry sanoi ja päätti välillämme vallinneen hiljaisuuden.

"Mitä tarkoitat sillä, että homotutkasi on hyvä? Onko sinulla useitakin ystäviä, jotka pitävät samasta sukupuolesta?" kysyin ja katsoin Harrya, joka ekan kerran kävelymme lomassa loi kunnollisen katseen minua kohden. Hetken aikaa kiharapää vain katsoi minua hiljaa, kunnes viimein avasi suunsa.

"Osaan kyllä tunnistaa ihmisen, joka on itseni kaltainen. Sinun kohdallasi kuitenkin kävi toisin, enkä huomannut, että olet enemmän kaltaiseni kuin voisi kuvitella." Harry sanoi ja antoi vihreiden silmiensä kohdata katseeni, jonka jälkeen hän käänsi katseensa takaisin suuntaan jonne olimme kävelemässä.

Pysähdyin hetkeksi paikoilleni ja tuijotin Harryn selkää hämmentyneenä. Hänen sanoistaan ei voinut erehtyä tässä tilanteessa ollenkaan, Harry oli myöskin homo. Ja selvästi ei häpeillyt sitä, kun noin tyynesti asiasta pystyi kertomaan.

// Uusi luku, toivon mukaan pidätte :)

Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, sillä väsyneenä en niitä nyt jaksanut kunnolla tarkistaa. Ja sen takia nämä loppu höpötyksetkin jäävät varsin lyhyiksi ja minä lähden nukkumaan, jotta en nyt loman aikana saa unirytmiä ihan sekaisin :D Mukavaa lomaa niille joilla se on vasta aluillaan, kuten itsellänikin ja mukavaa arkeen paluuta niille joilla se on loppumaisillaan. Nähkäämme uuden luvun parissa piakkoin.