I just wanna make you smile (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 20

// Hei vaan kaikille! :) Tässä olisi uusi luku teille luettavaksi ja kuten taisin edellisessä luvussa mainita, niin tässä tapahtuu aikas  ihania asioita ;) Tarkoitus oli julkaista tää luku jo sunnuntaina, mutta kirjoittaminen sitten vähän venähti, kun on ollut paljon muutakin tekemistä. Toisin sanoen koulu stressiä heti lukuvuoden alkuun :'D Ehkäpä tää tästä, kun sain tänään opolta hiukan apuja ja selvitystä siihen, mitä ihmettä mun pitää vielä tehdä, kun joudun kaikille kursseille ilmoittautumaan itse. Vaikeaa tämä elämä välillä. Mutta enköhän nyt vain päästä teidät lukemaan tätä lukua, kertokaa toki mitä mieltä olette tästä :) <3

Harryn näkökulma

Oli maanantai aamua ja mieleni olisi todellakin tehnyt vain jäädä tänään kotiin, sillä osasin aavistaa mikä minua odottaisi koulussa. Louis, haluaisi varmasti selityksen siihen mitä välillämme oli viikonloppunan tapahtunut. En todellakaan tiedä mitä minun pitäisi hänelle sanoa, sillä en tiedä onko tunteideni kertominen viisasta. Mitä, jos Louis ei halua olla enään tekemisissä kanssani ja sitten menen sanomaan sen mitä hänestä ajattelen. Olen aivan hukassa tämän asian kanssa ja jopa salaa toivon, että Louis ei olisi tänään koulussa, jotta voisin pakoilla tulevaa keskustelua niin kauan kuin mahdollista.

Päästessäni lokeroni luokse laitoin sen sisälle tavarat joita en tarvitsisi seuraavalla tunnilla. Olen laiska ja tyhjennän reppuni turhista kirjoista ja jätän vain matematiikan kirjan ja penaalin reppuuni. Tämän jälkeen suljen lokeroni ja lähden kävelemään kohti luokkaa, sillä tunti alkaisi alle kymmenen minuutin päästä.

Kävellessäni eteen päin tyhjällä käytävällä tunsin kuinka, joku tarttui yllättäen kädestäni kiinni ja veti minut samalla erään oven taakse. Hetken päästä tunsin kuinka olin selkä vasten sitä samaa ovea, jonka taakse minut oli juuri vedetty. En edes ollut kaiken tämän keskellä tajunnut sitä kuka tämän takana oikein oli, mutta, kun olin suuntaamassa katseeni tätä henkilöä kohden tunsin pian yllätyksekseni pehmeät huulet omillani.

Olin erittäin hämmentynyt tilanteesta ja automaattisesti työnsin tätä lähelläni olevaa henkilöä pois päin itsestäni. En edes tiennyt kuka hän oikein oli, joten en todellakaan halua, että hän minua suutelee. Kun sain työnnettyä tätä henkilöä hieman kauemmas itsestäni siirsin katseeni häntä kohden ja suureksi yllätyksekseni kohtasin tuttujen sinisten silmien katseen itsessäni.

"Louis." sanoin hämmentyneenä, sillä en saanut muutakaan ulos suustani.

"Piditkö yllätyksestäni?" Louis kysyi.

Tämäkö oli hänen käsityksensä yllätyksestä? Olihan se totta, että olin yllättynyt ja suuresti, mutta miksi ihmeessä Louis suuteli minua. Oliko tämä kosto siitä mitä viikonloppuna oli tapahtunut?

"Mitä ihmettä päässäsi oikein liikkuu, kun teet tuollaista ja vieläpä keskellä koulua?" vastasin ja loin kysyvän katseen Louisia kohden.

"Itseasiassa en tehnyt tätä keskellä koulua, vaan siivouskomerossa." Louis sanoi ja pieni virne ilmestyi samalla hänen kasvoilleen.

Vasta nyt tajusin katsoa ympärilleni ja huomasin, että olimme todellakin yhdessä koulun komerossa, jossa säilytettiin siivousvälineitä. Mutta ei sillä ole itselleni suurtakaan merkitystä, sillä tahdon tietää syyn sille miksi Louis oli tehnyt sen mitä oli mennyt tekemään. Ihan sama, vaikka se tarkoittaisi sitä, että tulisimme käymään lävitse myös viikonlopun tapahtumat siinä samalla.

"Saat kyllä luvan kertoa miksi ihmeessä oikein suutelit minua." sanoin ja ristin samalla käteni rintaani vasten. Jääden sitten odottamaan mitä toinen vastaisikaan.

"Näytän sinulle tunteeni, eikö se ole muka selvää?" Louis kysyi.

"Ja sitäpaitsi sinun se pitäisi kertoa mitä päässäsi liikkui silloin, kun sinä suutelit minua." Louis sanoi vielä.