Gilanen kilta

Alku

Avasin silmäni. Päätäni särki. Nousin istumaan ja tajusin istuvani nurmiaukealla. Kauempana edessä siinsi jonkinlainen kaupunki. Nostin käteni otsalle. Mistä tämä kipu tuli? Missä minä olin? Pääni oli täynnä hajanaisia kuvia. Nousin seisomaan ja katsoin tarkemmin ympärilleni. Niityllä oli kukkia ja kauniita puita. Näin huppupäisen hahmon kävelevän kadulla. Tuijotin tätä hölmistyneenä. Vaaleatukkainen nainen pysähtyi ja katsoi minua liiloilla silmillään oudosti. Hänellä oli kädessään puinen jousipyssy. Ruskea vyö meni hänellä olkapäästä vyötärölle. Vyössä oli kiinni painavalta näyttävä laukku, josta pisti esiin nuolia. Nainen vilkaisi ympärilleen ja lähti kävelemään luokseni. Mitä tämä halusi? "Kuka olet?" tyttö kysyi terävästi. Hän laittoi kätensä puuskaan, muttei vielä rentoutunut. Ajattelin hetken: niin, kuka minä olin? Vilkaisin olemustani. Päälläni oli vain tumma mekko. Hiukseni olivat pitkät ja kiharaiset. En edes tiennyt, miltä näytin. Miksi olin näin sekaisin? "Et ole tainnut päättää vielä nimeäsi?" nainen tokaisi kääntäen päätään kallelleen. Päättää nimeäni? Minunko piti päättää? Nyökkäsin vaitonaisena. "No, kuitenkin. Tervetuloa Argistoniin. Jos tarvitset apua, kysy infosta", nainen tokaisi ja heilautti viittaansa lähtiessään. Argistoniin? Info? Mistä hän puhui? Tunsin jonkin puristavan rannettani. Käärin vähän hihaani ja sen alta paljastui outo hopeinen laite. Siinä oli paljon nappeja. "Mikä tämä on?" ajattelin hämmentyneenä. Ja mikä tämä paikka oli? Miksi en tiennyt nimeäni? Lähdin kävelemään pitkin katua. Vastaan tuli ihmisiä, eri kokoisia ja -näköisiä. Huomasin, että he kantoivat mukanaan erilaisia aseita. Miekkoja, jousipyssyjä, sauvoja ja veitsiä. Se hieman karmi minua. Jatkoin kadun lävitse kävelyä. Paikassa oli hirveä hälinä. Päädyin isommalle toriaukiolle, joka kuhisi ihmisiä. Huomioni kiinnittyi yhteen henkilöön. Hänen asunsa oli erilainen kuin muiden. Pojan yläpuolella leijui hehkuvan sininen laatikko, jossa luki: "info" Kävelin hiljaa hahmon luokse. Hän jutteli juuri jollekulle. "Minkä classin aiot valita, Cent?" poika kysyi hymyillen veikeästi. Hänen edessään seisoi mustiin pukeutunut poika. Hän vaikutti hieman minua nuoremmalta, ehkä 17-vuotiaalta. Poika empi hetken ja sitten tokaisi: "Class 1: miekkailija!" Info-poika nyökytteli päätään. Hän nosti hihaansa ja sen alta tuli esiin samannäköinen laite kuin minulla, vain sininen. Info-poika paineli nappuloita mietteliäänä ja sitten nyökytteli tyytyväisenä. "Noin, tässä sinulle tarvikkeet 1-tason alkuun. Onnea peliin, ja älä epäröi pyytää taas apua!" info-poika tokaisi yhtäkkiä. Eihän hän mitään tehnyt...Kai? Pojan edessä seisova Cent nyökkäili myönteisesti ja lähti kävelemään poispäin ihmisjoukkoon. Jäin katsomaan hänen peräänsä hämmentyneenä. "Hei, aloittelija! Mikäs on nimesi?" info-poika kysyi nyt minulta. Emmin hetken. Mitä vastaisin. Se tyttö niityllähän oli puhunut oman nimen päättämisestä. "Krhm..Nimeni on Amyle", kerroin vaivaantuneena. Info-poika nyökytteli päätään ja esitteli itsensä: "Minun nimeni on Iron ja olen Argistonin info, tiedonlähde ja aloittelijoiden auttaja! Miten voin auttaa, Amyle-neiti?" Naurahdin huvittuneena. Iron puhui hassusti. "Näköjään et ole valinnut classiasi. Haluatko, että autan sinua?" Iron kysäisi ystävällisesti räpytellen keltaisia silmiään. Nyökkäsin epävarmana. "Mikä on class...?" kysyin nolostuneena. "Sana 'class' tarkoittaa ryhmää. Tässä pelissä on monta ryhmää ja ryhmiä voi vaihtaa halutessaan pelin aikana. Argistonessa voit valita kahdesta ryhmästä: Class 1 miekkailija tai class 2 jousiampuja", info-poika taas kertoi ystävällisesti. Katsoin info-poikaa hämmentyneenä. Mistä pelistä hän puhui? Pelejä pelattiin tietokoneilla tai muille elektronisilla laitteilla. Mitä minä siis pelissä tein? Oliko tämä unta? Se selittäisi, miksi kaikki oli niin sekavaa. "Mikä peli tämä on?" kysyin yhä hämmentyneenä. Iron katsoi minua takaisin mietteliäästi ja tokaisi: "Etkö siis lukenut pelin tietoja ennen liittymistä?" Pudistin päätäni. En edes muistanut mitään sellaisesta. "Pelin nimi on Taistekartta. Jokainen pelaaja saa käyttöönsä kartan, jonka päämääränä on aarre. Kukaan ei tiedä, mikä se aarre tarkalleen on. Sinun pitää valita ryhmäsi ja taistella tiesi pelin loppuun", Iron selitti. Mitä? Taistella? Jonkun aarteen takia? Älytöntä. "Krhm, miksi taistella? Ketä vastaan?" kysyin mietteliäänä. "Muita ryhmien jäseniä vastaan. Jatietenkin vastaan tulevia otuksia ja hirviöitä. Etkö tiedä yhtikäs mitään koko pelistä?", Iron kertoi nyt nojaten käsiinsä. Hän näytti huvittavalta siinä suihkulähteen edessä istuessaan. Silti, en ymmärtänyt. Miten olin päätynyt tänne. "No, aiotko valita sen classin...Vai?" info-poika kysyi. Nyökkäsin. Ei kai siinä mitään. Yhtäkkiä eteeni ilmestyi digitaalisia laattoja, jotka olivat täynnä tekstiä ja kuvia. Kuvia...Aseista ja asusteista. Edessäni näkyi kaksi vaihtoehtoa: class 1 ja class 2. Vilkaisin vasemmalle, jossa oli miekkailijan tiedot. "Jokaisen aseen taidon osaavan unema: miekkailijaryhmä", teksti kertoi. Tekstin lisäksi oli kuvia miekoista, eri tasojen miekoista. Pudistin päätäni. Ei miekka tai veitsi koskaan ollut minun aseeni. Ei koskaan. Vilkaisin nyt oikealle, jossa oli jousiampujan tiedot. Nyökyttelin päätäni. Olisihan se mukavaa kokeilla. Ja tiedothan sanoivat, että ryhmää sai valita halutessaan. "Haluan olla jousiampuja" tokaisin Ironille. Digilaatat katosivat näkyvistä ja hopeinen laite hihani alla alkoi väristä. "Paina sitä nappia, missä näkyy jousipyssyn kuva", Iron neuvoi hymyillen. Nostin hihani ja painoin nappia. Eteeni ilmestyi toinen hologrammin tapainen laatta, taas kerran. Nyt näin edessäni erilaisia asuja. Sininen, punainen ja musta hupullinen asu. Lisäksi puinen jousipyssy ja nuolia 30 kappaletta. "Ne ovat jousiampujan tavarat. Jos haluat, voit saada myös potioneita", Iron tokaisi ystävällisesti. "Eivätkös potionit antaneet energiaa?" kysäisin mietteliäänä. Olinhan pelannut joitakin pelejä, joissa käytettiin HP- (= Heal Power) ja Mana- (= Magic Power) potioneita. HP-potioneilla saatiin energiaa. Jos tämä energia loppui, kuolit. Mana-potionit ovat vähän erilaisia. Niitä käytetään energiaan, jota tarvittiin aseiden ja muiden, kuten taikoihin. Ilman tätä et voinut iskeä vastustajaasi. "Kyllä, HP-potioneita. Haluatko?" Iron kysyi. Nyökkäsin. Laite värisi taas ja laatikkoon ilmestyi 10 HP-potionia. "Kiitos", kiitin hymyillen. Ehkä nyt tajuaisin jotain tästä pelistä. Painoin sormellani sinistä viitta-asua ja se ilmestyi päälleni, ja vanha musta mekko katosi tavaralaatikkoon. "Sinun kaltaisten aloittelijoiden kannattaisi etsiä jokin kilta. Ne auttavat sinua pelissä", Iron neuvoi. Nyökkäsin. Killathan olivat niitä joukkoja, jotka koostuivat erilaisista pelaajista. Niissä oppi paljon. "Kannattaa etsiä kaupungin kapakasta. Sieltä yleensä löytyy kiltoja, jotka etsivät jäseniä omiinsa. Onnea peliin!" Iron neuvoi hymähtäen. Nyökkäsin ja nostin jousipyssyni ja nuolivyöni olalle. Nyt mentiin. Oli tämä peli varmasti kokeilemisen arvoinen. Täällä oli varmasti ihmisiä, jotka osasivat auttaa.

Pääsin puisen kapakan luokse. Nostin huppua päähäni hieman ja astuin sisään. Paikka oli taas täynnä häliseviä ihmisiä. "Liittykää kiltaan!" joku huusi huoneen perältä. Olipa se huone muuten suuri. Oven edessä oli pitkä tiski ja huone oli täynnä pöytiä ja tuoleja. Jotkut pelasivat korttia. Silmiini osui se sama tyttö aiemmasta. Olikohan hän jossain killassa? Tyttö huomasi minut ja katsoi minua hetken ja sitten käänsi päänsä poispäin. "Sinä siellä!" joku huusi hänen viereltään. Se sama poika, Cent! Mitä hän minusta halusi? "Juuri sinä, sininen huppupäätyttö!" Cent kutsui huvittuneena. Kohautin olkiani ja kävelin heidän pöytänsä luokse. "Mitä asiaa?" kysyin terävästi. "Mikä on nimesi, jousiampuja?" Cent kysyi hämillisesti. "Amyle. Teidän?" vastasin katsoen poispäin. En halunnut näyttää liikaa aloittelijalta. "Cent ja tässä on ystäväni Kirane", Cent esitteli itsensä osoittaen jousiampujatyttöä. Cent nousi kättelemään minua ja kättelin hämilläni häntä. "Mihin tarvitsemme toista jousiampujaa?" Kirane kysyi kädet puuskassa. "Jokaisesta pelaajasta on apua. On päästävä seuraavaan kaupunkiin", Cent tokaisi. Hän nosti hihaansa ja paineli vasimmaista nappulaa hopeisesta laitteestaan. "Mikä muuten tuo on?" kysyin nolona. Olin unohtanut kysyä sitä info-pojalta. "Tämä on TPL, Tavara ja Peli Laite, jonka avulla voit pelata tätä peliä. Yhtäkkiä TPL värisi kädessäni ja vilkaisin sitä. Vasemmaisin nappula vilkkui sinisenä. Siinä vilkkui kirjeen kuva. Painoin sitä ja näkyviin ilmestyi toinen hologrammi. "Haluatko liittyä Gilanen kiltaan? - Cent", viestissä luki. Viestin alapuolella oli punainen x ja vihreä hyväksy-merkki. Painoin hyväksy. Jos he halusivat minut mukaan, mikä ettei. Nyt olin Gilanen killan jäsen ja jousiampuja. "Ugh, joko menemme? Muut killat ovat jo edellämme!" Kirane tokaisi rauhattomana. Oliko hänellä jotain minua vastaan? "Hyvä on, lähdemme pian. Haen vain yhden jutun. Tavataan pian täällä", Cent tokaisi nousten pöydästä. Hän lähti kävelemään ovelle. "Minullakin on eräs asia haettavana. Nähdään kohta", Kirane tokaisi ja lähti valkoinen tukka hulmuten ulos kapakasta. Nyökkäsin vaitonaisena ja istahdin pöytään odottamaan. Minulla ei ollut hajuakaan, miten tänne päädyin ja miksi minulla ei ollut muistikuvia kaikista tärkeimmistä asioista. Ehkä tämä oli uni tai painajainen, en tiennyt. Mutta nyt minun olisi selvitettävä asia itse. Ehkä löytäisin vastauksia tästä pelistä.