Gilanen kilta

Barxten

Herätessämme aamulla aurinko oli vasta nousemassa. Cent oli juuri purkamassa telttaa pois. Kirane venytteli väsyneen näköisenä. Olikohan hän nukkunut ollenkaan? Molemmat tekivät kaikessa hiljaisuudessa aamupuuhiaan. Pian kuitenkin Cent avasi suunsa saatuaan teltan kasaan ja tavaraboxiin. "Noniin, jatketaan matkaa!" hän naurahti katsoen TPL:läänsä. Hän oli taas katsomassa karttaansa mietteliäänä. Nyökkäsin ja painoin itsekin kartta-napin päälle, jotta osaisin itsekkin suunnistaa. Pienensin kartan kokoa, että se näkyisi koko ajan ranteessani pienenä ympyränä. Lähdin seuraamaan reittiä, joka johti Barxteniin. Kartassa näkyi reitti vain seuraavaan kaupunkiin. Reitti, jota pitkin taitavimmat pelaajat ovat menneet. Tai niin kuulin jonkun sanovan ensimmäisessä kaupungissa ollessani siellä kapakassa. Seurasimme reittiä jonkin aikaa kaikessa hiljaisuudessa. Pidin koko ajan jousipyssyni käden ulottuvilla. Aloin jo tottua tähän jännitykseen. Mitäköhän muita olentoja täällä oli aarnikotkien lisäksi? Tunsin innon pomppivan sydämessäni. "Shh! Piiloon!" Kirane tuhahti ja veti meidät vasten paksua puuta. Katsoin häntä hämilläni ja sitten vilkaisin puun takaa polulle. Se aarnikotka taas! Se haisteli jotain maassa olevaa. Sain hieman katsottua tarkemmin, ja tajusin, että se oli jokin esine. "Mitäs nyt teemme?" kuiskasin molemmille mietteliäänä. Cent kohautti olkiaan tuijottaen yhä aarnikotkaa. Kirane veti jousipyssyä esille ja jännitti nuolen sen lankaan. "Ei, ehkä se häipyy itsestään", tokaisin varoittavasti, mutta hiljaa. Aarnikotka käänsi katseensa meihin päin, piilouduimme nopeasti puun taakse. Nyt oli pakko laittaa nuoli jännittymään. Otin nuolen selkälaukustani ja jännitin sen jousipyssyyni. Cent otti myös miekkansa esille. Kuulin kotkan rääkäisevän ja sitten kuului siivenlyöntöjä, jotka hiljalleen loittonivat. Huokaisin helpotuksesta. Se häipyi. Pian uskaltauduimme pois piilosta. Hiivin ensimmäisenä esineen luokse. Cent nosti sen vasempaan käteensä, joka oli vapaana. "Sehän on...jäänuoli...", Kirane tokaisi hämmästyneenä. Mitäköhän sekin tarkoitti? Kirane laittoi jousipyssynsä takaisin selkäänsä nuolineen ja otti jäänuolen Centin kädestä. "Jäänuoli jäädyttää hetkellisesti osuman saaneen. Siitä on hyötyä pakenemisessä", Kirane selitti huomattuani hämillisen ilmeeni. Nyökyttelin. Kirane näytti mietteliäältä. Hän pyöritteli hetken sinertävää nuolta kädessään. "Saat sen", valkotukkainen tyttö tokaisi ojentaen sen käteeni. Katsoin häntä hämmästyneenä ja otin lahjan vastaan. "Mutta olet meistä se taitavampi jousiampuja. Siitä olisi sinulle enemmän hyötyä", tokaisin äimistyneenä. "Ehkä sen takia juuri sinä tarvitset sitä enemmän", Kirane tiuskaisi ja jatkoi matkaansa pitkin polkua. Cent kohautti taas olkiaan ja lähti seuraamaan Kiranea. Otin heidät nopeasti kiinni laitettuani jäänuolen tavallisten nuolten sekaan. Kuka sen oli tiputtanut? Olikohan se aarnikotka surmannut jonkun jousiampujan? Päätin kuitenkin haudata ajatukset ja seurata nyt vain sitä polkua.

Olin huojentunut, kun näin edessämme kohoavat muurit. Monen tunnin kävelymatka otti voimille ja tunsin olevani nälkäinen. Kävelimme porteille haltioituneina. Portin yläpuolella oli kyltti, jossa luki "2. Barxten." Luulen, että se tarkoitti, että Barxten oli kartan toinen kaupunki. Vartijat porteilla katsoivat meitä onnittelevasti päästessämme heidän luokseen. "Tulitte kai Argistonista? Onnittelut, selvisitte ehjin nahoin", yksi vartijoista tokaisi naurahtaen. "Kyllä. Onko matkalla siis kuollutkin pelaajia?" Cent vastasi virnistäen. NPC-Vartija nyökkäsi ja osoitti sinisessa TPL:ssään olevaa karttaa. Nuo punaiset pisteet tarkoittavat kuolleita pelaajia. He palaavat takaisin viimeisimpään kaupunkiin kuollessaan", vartija kertoi ystävällisesti. Eli toisinsanoen, pelaajat varmaan teleporttasivat takaisin Argistoniin. "Mikä sinun nimesi sitten on?" kysyin uteliaasti. "B-Knight. Tervetuloa Barxteniin, hyvät naiset ja herrat", B-Knight tokaisi avaten puisen portin meille. Kävelimme muurien sisälle. Siellä ei näyttänyt olevan niin iso hälinä, kuin Argistonissa. "Noh...Täällä ollaan", Cent tokaisi voitonriemuisena. Kirane oli yhä hiljaa. "Haluan varmaan etsiä joitakin aseita, löytyykö täältä mitään?" tokaisin ajatuksissani. "Hei, voimme kysyä infosta asekaupan sijaintia", Cent ehdotti ystävällisesti. Nyökkäsin tyytyväisenä. Katsoin taas Kiraneen, joka katseli ympärilleen. "Kirane, oletko jo päättänyt?" kysyin hieman ääni väristen. Toivoin, että hän yhä pysyisi kanssamme. Hänhän oli nahkamme pelastanut, ties missä olisimme ilman häntä. "En tiedä vielä. Etsin teidät käsiini auringon laskiessa, jos lähden mukaanne", Kirane tokaisi nostaen mustan hupun päänsä päälle. Hän katosi väkijoukkoon. Mitä se suunnitteli? "Tule, mennään. Ei huolehdita nyt Kiranesta. On aika päivittää aseet!" Cent tokaisi lohduttavasti. Nyökkäsin ja lähdin seuraamaan Centtiä väkijoukkoon.

Löysimme pian kaupungin torilta Info-merkkiä yläpuolellaan kantavan tytön. Hän nuoleskeli karkkitikkua karhuasu päällään. Hän näytti todella nuorelta, ehkä alle 8-vuotiaalta! Tyttö heitteli kullankeltaisia kutrejaan ylös ja alas. Hän istuskeli parin tyhjän puulaatikon päällä ja neuvoi jotakuta. Cent otti minua kädestä kiinni ja ohjasi minut hänen luokseen. "Niin, animaageja ei voi kovin hyvin erottaa oikeista eläimistä. Ainoa asia on, että et voi muuttua kaikiksi eläinlajeiksi", tyttö selitti hymyillen vienosti. Poika hänen edessään nyökytteli tyytyväisenä. Hänen asunsa oli aika tavallinen, shortsit ja paita. Hän näytti melkein tavalliselta ihmiseltä. "Eli haluat siis olla animaagi?" tyttö tiedusteli uudestaan. Poika nyökkäsi. Kuulin pojan TPL:län värisevän. Hän kai sai animaagin tavarat käyttöönsä. Poika nyökytteli iloisena ja lähti vain kävelemään pois. "Entäs te kaksi? Haluatteko tekin animaageiksi?" tyttö kysyi innokkaasti. Pudistelin vienosti päätäni. "Ai ette, voi herranen aika! Missä minun käytöstapani ovat? Nimeni on Kultakutri, oliko teillä jotain kysyttävää?" Kultakutri kysyi kikattaen. Nyökkäsin. "Minun nimeni on Amyle ja tässä on ystäväni Cent. Etsisimme asekauppaa", selitin asiamme nopeasti. "Asekauppa? Se on ihan tuossa vastapäätä. Mutta varoitan, kauppa on aina täynnä pelaajia, joten joudutte ehkä odottamaan. Kannattaa ottaa vuoronumero äkkiä ja sitten mennä odottelemaan palveluviestiä", Kultakutri selitti ystävällisesti. Nyökyttelin. Vähän niin kuin lääkärin vastaanotolla. "Selvä, kiitos avusta", Cent kiitti ja otti minua taas kädestä ja ryntäsi läpijoukon lävitse kaupan eteen. "B-Shop", tokaisin hieman huvittuneena kaupan nimelle. Oliko kaikki nimetty kaupungin mukaan vartijoista kauppoihin? Huomasimme kaupan edessä seisovan NPC:n, joka jakeli lappuja pelaajille. Menimme hänen luokseen. NPC ojensi meille heti yhden numerolapun. Se siirtyi tavaravalikkooni. "Tuossa vuoronumeronne. Numero 254. Teitä ennen on 141 pelaajaa", NPC tiedoitti nostaen lippalakkiaan. Hän näytti jokseenkin irl-elämän postinkantajalta. "No, mennäänpä syömään sillä aikaa", Cent ehdotti hymy huulilla. Nyökkäsin ja lähdin seuraamaan Centtiä kohti ravintolaa. Olin niin nälkäinen, että voisin syödä jopa hevosen!