Gilanen kilta

Tutustumista

Päästyämme Creetaan Kirane ja Agatha menivät suoraan syömään. Shane ja Robin katosivat jonnekkin, mutta onneksi meillä oli heidän pelitietonsa, jotta saisimme viestiyhteyden heihin halutessamme. Jäimme taas kaksin Centin kanssa. "Minkä classin pelaajia täältä löytyy?" kysyin uteliaasti katsellen hohtavaa sinertävää kaupunkia. "Tämä on noidille ja velhoille. Pelaajat haluavat kutsua itseänsä mageiksi tai maageiksi mielummin", Cent kertoi kävellessämme melkein tyhjää katua. Nyökyttelin. "Onko maagit sitten voimakkaampia kuin jousiampujat tai miekkamiehet?" kysyin uteliaasti. "Se riippuu vastustajasta ja aseesta. Jousiampujalla on etu vastustajaa vastaan, joka ei pysty tekemään kaukohyökkäyksiä. Vastustajaa tässä tapauksessa ei tietenkään saa päästää lähelle, sillä lähietäisyyden hyökkäykset iskevät eniten. Kun taas miekkamiehillä miekat iskevät paljon esimerkiksi jousiampujia vastaan lähietäisyydellä. Ja maagit... Niillä on molempien ominaisuuksia", Cent selitti. "Voiko nuoliin tai jousipyssyyn lisätä jotain maagisia voimia?" kysyin mietteliäänä. Ehkä haluaisin olla maagi, se kuulosti tehokkaalta. "Voi. Täällä on varmaan maagisten voimien seppä, eli toisin sanoen MVS. Jos haluat, voimme kipaista käymään siellä", Cent kertoi innokkaasti. "Voi kiitos, se olisi kivaa", naurahdin hymyillen. Haluaisin parantaa nuoliani ja jousipyssyäni. Ehkä ostaisin uuden myöhemmin. "Eiköhän mennä heti?" Cent kysyi tarmokkaasti. Nyökkäsin ja otin itse kiinni Centin kädestä, kun tämä lähti näyttämään reittiä kauppaan. Matka sinne tuntui pitkältä, sillä kaupunki oli suuri. Oudointa minusta oli, miten autio koko paikka oli. Mistä oli kyse? "Cent, miksi täällä ei ole ketään?" kysyin hieman epäillen. Täällä pitäisi olla yhtä suuri kuhia kuin Barxtenissa. "Tuskin kovin moni tänne astikkaan on päässyt. Jotkut ohittavat osan kaupungeista. Se on aika typerää, sillä kuollessasi joudut kaupunkiin, jossa kävit aiemmin. Eli jos nyt minä kuolisin tuossa Creetan ulkopuolella, päätyisin takas tänne. Mutta jos kiertäisin Creetan, päätyisin takaisin Barxteniin", Cent selitti minulle rauhoittavalla äänellä. Yhtäkkiä minulle iski taas kamala päänsärky. Pitelin toisella kädellä huppua pääni päällä kivusta hampaita kiristellen. Cent pian huomasi sen ja pysähtyi. "Oletko kunnossa?" hän kysyi huolestuneena. "P-Päätä vain särkee", selitin huolettomasti. En edelleenkään tiennyt mistä se johtui. "Vai niin...", Cent tokaisi hämmentyneenä. "No, jatketaan matkaa", hän sanoi. Päänsärkyni hellitti hieman ja unohdin sen kokonaan päästessämme kaupan eteen. Se oli maanalainen kauppa, jonne johtivat alaspäin menevät portaat. Kävelimme alas portaita pitkin ja päädyimme hienoon, järjesteltyyn kauppaan. Kaikki tuotteet oli paketoitu hienoihin lasiarkkuihin. Tulisina hohtavia aseita, nuolia... Kaikkea ! Tiskin takana oli huone, jonka edessä ovena oli roikkuvia helminauhoja. Ne kilisivät hieman toisiaan vasten, kun joku astui sisään kauppahuoneistoon. "Hei, asiakkaat! Mitä saisi olla?" kuului jonkun miehen ääni. Mies käveli lihaksiaan puristellen tiskin taakse ja katsoi meitä kiinnostuneesti. "Amyle tässä haluaisi parantaa aseensa iskuvoimaa ja muuttaa nuoliensa vaikutusta", Cent selitti näyttäen miehelle jousipyssyäni. "Hmm, minkälaisia uutuuksia haluatte siihen?" mies kysyi kohteliaasti. Mietin hetken. "Mitä tarkoitatte uutuuksilla?" kysyin hieman nolona. "Tietenkin, haluatteko siihen esimerkiksi tulivaikutusta. Se tarkoittaa, että kohteesi syttyy tuleen ja näin tekee enemmän iskua. Kun taas jäävaikutus saa vastustajasi jäätymään paikalleen, jotta voit esimerkiksi karata tai vaihtaa paikkaasi", mies kertoi heilutellen käsiään samalla puhuessaan. "Eikö siis ole muuta kuin tuli- ja jäävaikutuksia?" kysyin uteliaasti. "Tietenkin on iskun parantamista. Haluatko siis sen ja jonkun muun lisävaikutuksen?" myyjä kysyi hymyillen. "Otan tuli- ja iskuvaikutuksen jousipyssyyn ja...Onko samoja lisävaikutuksia nuolille?" vastasin yhä miettien. "Ne saattavat kumota toisensa, joten suosittelen olemaan muuttamatta nuolia. Parin kaupungin päässä on kaupunki, jossa voit lisätä nuolien iskuvoimaa", myyjä kertoi avuliaasti. "Oi, kiitos tiedosta!" hymyilin iloisesti. "Anteeksi, unohdin kysyä nimeäsi", tokaisin yllättyneenä. "Minun nimeni on Hammer. Hauska tutustua", Hammer tokaisi nauraen, ojentaen kätensä kätelläkseen minua. Tartuin hänen käteensä ja hymyilin kätellessäni häntä. "Taisit jo kuulla nimeni. Olen Amyle ja tässä on ystäväni Cent", kerroin hyväntuulisesti. "Haluatko sinäkin jotain erikoistehosteita miekkaasi?" Hammer kysyi ystävällisesti. Cent nyökkäsi heittäen hieman pörröllä olevan bruneten tukkansa eteen. Hän laittoi sen kädellään takaisin ylös. "Haluatko sinäkin tulitehosteen?" myyjä kysyi leveästi hymyillen. "Juu, käyhän se", Cent vastasi myöntävästi. Hammer otti aseemme ja vei ne takahuoneeseen. "Tässä ei mene kauaa, odottakaa siinä", Hammer lupasi. Sitten hän katosi helmiverhon taakse. Istahdimme Centin kanssa penkille. "Hassua, ollaan aina kaikkialla kahdestaan...", tokaisin yhtäkkiä hetken mielijohteesta. Agatha ja Kirane olivat aina kaksistaan ja niin näyttivät myös Robin ja Shane olevan. Ainoa ero oli, että minä ja Cent emme olleet sisaruksia. "Niin, mutta eipä se ainakaan minua haittaa", Cent naurahti hieman. Katsoin häntä yllättyneenä. Eikö tosiaan? "Se on mukava kuulla", tokisin hymyillen. "Tuota, miten sinun oikea elämäsi?" kysyin uteliaasti. Tämähän oli vain peli. "No, olen 17-vuotias. Olen lukion kakkosella. Ja tuota, olen aina pitänyt tietonepeleistä", Cent kertoi hieroen päätään. Hän sitten vilkaisi minuun odottavasti. Tajusin, että oli minun vuoroni. Mutta mitä kertoisin? En muistanut mitään... Yhtäkkiä tunsin jonkinlaisia muistukuvia, jotka vilahtivat silmissäni... Ne näyttivät kuvaa jonkun naisen tekemästä syntymäpäiväkakusta, jossa oli kaksi numeroa. Tuijotin numeroa tarkasti. 1...8...18! Olinko 18-vuotias? "No, minä olen 18", kerroin hieman epävarmana. Näin nyt kuvaa ylioppilaskirjoitusten kokeista ja muistoja siitä, kun pelasin sählyä ja heitin koripalloja koriin. "Käyn itsekkin lukiota kolmannella. Ja harrastan sählyä ja koripalloa", kerroin varuillani. Cent nyökkäili katsellen minua kiinnostuneena. Cent punastui hieman katsoessaan minua. "M-Mitä nyt?" kysyin itsekkin vähän punastuen. Olinko sanonut jotain väärin? "E-Ei mitään, mietin vain oletko sinä...Sinkku...", Cent tokaisi katsoen poispäin. Katsoin häntä yllättyneenä. Pitikö Cent minusta? Mieleeni ei ainakaan tullut  ketään poikaa tai tyttöä. Ehkä todella olin sinkku. "Juu, olen sinkku. Entä sinä ? " kysyin viattomasti. "Juu...", Cent kertoi virnuillen. "Tuota, onko Cent sinun oikea nimesi?" kysyin hymyillen. Cent pudisti päätään. "Onko sitten Amyle sinun oikea nimesi?" Cent kysyi vastakysymyksen. En voinut paljastaa, etten tiennyt. "On se", naurahdin varovaisesti. "Ai, se on kaunis nimi", Cent kertoi hymyillen. "K-Kiitos", kiitin iloisesti. Oli mukavaa, että minulla oli Cent mukanani. Vaikka en edes tiennyt määränpäästämme mitään. Tulin mukaan ihan vain huvin vuoksi. "Tuota, haluasin kysyä siitä aarteesta", tokaisin hieman punastellen. "Ai Retia-aarre? Mitä siitä?" Cent kysyi uteliaasti. "En tiedä siitä oikein mitään. Kertoisitko minulle siitä?" pyysin ystävällisesti. Cent nyökkäsi iloisesti, kun sai auttaa. "Siis, Retia-aarre on eräs Retia-nimisen naismaagin piilottama aarre. Kukaan ei tiedä, mikä se aarre on, mutta se on kuulemma jotain hyvää. Se taistelukartta, jonka Retia jätti jälkeensä kulkee 25:n kaupungin lävitse. Matkalla on välejä, joissa esiintyy eräänlaisia hirviöitä. Kartan nimi on taistelukartta juuri siksi, että on mahdotonta päästä sen lävitse taistelematta edes yhtä hirviötä vastaan. Ne liikkuvat niille varatuilla alueilla niille koodatuiden tietojen mukaan", Cent kertoi mietteliäänä. Nyökyttelin yllättyneenä. Vai että sellaiseen peliin olin päätynyt. En sitten tienny että miten olin tänne päätynyt, sitä ei pitänyt edes kysyä. "Meillä on siis toisin sanoen...22 kaupunkia jäljellä", Cent tokaisi hymyillen. "Ei se paljoa ole, hyvässä seurassa ainakaan", hymyilin takaisin. Kuulimme helinää ja askelia. Hammer käveli sisään tuoden Centin miekan ja minun jousipyssyni tiskille. "Tässä, valmiina käyttöön!" Hammer naurahti ja nosti hieman lippalakkiaan huojentuneesti. Otin jousipyssyn käteeni. Se tuntui hieman raskaalta, mutta ei liian raskaalta käyttöön. "Kiitos", kiitin Hammeria ystävälliseen sävyyn. Cent otti päivitetyn miekkansa käteensä ja heilautti sitä kerran kokeiluksi. "Kiitos", hänkin kiitti kohteliaasti. Maksoin jousipyssyni tyytyväisenä. Cent teki samoin. "Eipä kestä! Muuten, jos teillä on nälkä, suosittelen vastapäistä syöttölää. Sieltä löytyy myös ilmainen yöpysmispaikka, jos haluatte levätä. Paikan omistaja on vaimoni, joten siinä ei ole ongelmaa", mies tokaisi hymyillen. "Oikeasti? Sepä kilttiä!" vastasin yllättyneenä. Mies nyökkäsi. "Hyvää päivänjatkoa", hän hyvästeli ja palasi takaisin takahuoneeseen. Cent laittoi miekkansa selkänsä miekkakoteloon ja otti minua kädestä. "Mennäänkö?" hän kysyi hymyilevänä. "Mennään vaan", tokaisin pidellen kättäni vatsani päällä. Se murisi hieman, siitä oli kai pitkä aika, kun viimeksi söimme. Kävelimme ulos kaupasta kadulle.