Group Messages Ft. Boys

15

Luken nk.

Kävelemme valkoisen oven luokse.

"Hän on sisällä" lääkäri sanoo ja lähtee.

Avaan huoneen oven hitaasti ja hengitään syvään. Näen Sannin sairaalasängyllä makaamassa. Häntä on sydäntäsärkevää katsoa. Niin pieni ja niin hauras. Tämä on minun vika. Ei olisi pitänyt keksiä sitä ideaa tai varsinkaan päästää Liamia auton rattiin. Hän on ennenkin ollut itsetuhoinen, mutta luulimme, että ne on jo menneitä aikoja. Käyn sairaalasängyn viereiselle tuolille istumaan. Otan Sannin pienestä kädestä kiinni ja puristan hellästi.

"Olen niin pahoillani kaikesta" nyyhkytän. Tiedän, että Sanni ei välttämättä kuule, mutta aina voi yrittää.

"Sanoin muutes, että olen poikaystäväsi lääkärille ja muille" naurahdan vähäsen. Olemmehan me tunteneet vasta vähän aikaan ja eilen tapasimme ekan kerran.

"Haluaisin kysyä sinun mielipidettä asiaan, haluatko olla tyttöystäväni, mutta et oikeen taida pystyä vastaamaan siihen" sanon ja silitän Sannin poskea. Muutama kyynel valuu alas kasvojani ja tippuu Sannin kädelle. Pyyhkin ne peukalollani pois.

"En voi katsoa sinua tässä kunnossa. Tämä satuttaa minua henkisesti, että myös fyysisesti", sanon ja nousen ylös. Annan Sannille suukon otsalle ja käännyn ovelle päin. Lähden kävelemään ovelle päin, kun kuulen heiveröisen äänen takantani. Se saa sydämeni pompahtamaan melkein ulos rinnastani.

"Luke"

Niallin nk.

Makaan sairaalasängyssävsyöden kaikenmaailman herkkuja, mitä Zayn ja Michael toi vähän aikaa sitten. Lääkäri astelee huoneeni sisälle.

"Miten Noora voi?" kysyn tunkien sipsejä suuhuni.

"Hän on teholla" lääkäri vastaa ja katsoo tietojani sängyn päästä.

"Voinko lähteä?" kysyn ja taas työnnän sipsejä suuhuni.

"Olette ihan kunnossa, joten voitte", lääkäri kertoo.

"Voitteko opastaa minut Nooran huoneelle? Noallin pitää olla yhdessä" kysyn ja nousen sängystä.

"Toki".

Lähdemme teho-osastolle päin. Lääkäri avaa oven ja astun sisälle. Silloin tosellisuus iskee päähäni ja tiputan sipsit maahan. Ryntään sairaalasängyn luo, jossa Noora makaa.

"HERÄÄ!" huudan ja ravistelen Nooraa.

Kyyneleet kohoavat silmiini ja purskahdan itkuun. Nojaudun sänkyyn ja itken oikein kunnolla. Jonkun käsi koskettaa lapaluutani. Käännän päätäni oven suuntaan, mutta en näe ketään. Käännän päätäni ja katson Nooran suuntaan. Hänen silmänsä on raollaan ja hän hymyilee kaunista hymyään.

"Noora", kuiskaan onnellisesti.