Group Messages Ft. Boys

58

Tessan nk.

"Kannattaisko mennä sen perään?" kysyn Sannilta.

"Ei! Se mua on pettäny jonkin huonomuistisen kanssa!" Sanni huutaa.

"Kiitos älä huuda", pyydän, "mutta tiietkö kuka se huonomuistinen on?"

"En,varmaa joku helvetin alkoholisti narkkari, jostai baarista", Sanni veikkaa.

"Aijaa, sä oot siis helvetin alkoholisti narkkari baarista?" kysyn.

"En mä oo menny kihloihi Luken kanssa. Mä kyllä muistaisin sen", Sanni väittää.

"Kerrotko sitte, mikä on tuo sormus sun nimettömässä?" kysyn.

"Mä, mä en tiiä" Sanni änkyttää ja purskahtaa itkuun.

"Mä muistan et oltiin Luken sairaalahuonees ja sit Ashton tuli sinne ja sit me lähettii pois" Sanni selittää.

"Etkö oikeesti muista et se kosi sua ja meinas laittaa viel sormuksen sun oikeen käden nimettömään?" varmistan.

"En muista mitää sellasta", Sanni itkee.

"Luke ei varmaa anna mulle koskaa anteeks. En vaa pysty muistaa mitään sellasta", Sanni itkee vielä enemmin.

"Kyllä se antaa. Sun kannattais mennä sen luo" lohdutan.

"En voi jättää sua tänne yksin", Sanni sanoo ja yrittää lopettaa itkuaan.

"Mä kyllä selviän täällä. Sun ja Luken suhde on tärkeempää ku mun vahtiminen", sanon.

"Et sitte lähe täältä mihinkää", Sanni käskee.

"En, en. Sun täytyy nyt lähtee rakkautes luo", naurahdan.

"Mut mulla ei oo mitää hajuu, missä se on. Se tietää et menisin sen luo, koska mäkin asun siellä", Sanni miettii.

"Varmaan Sonjan ja Ashtonin luona tai sitten jossai puistossa", veikkaan.

"Okei, onks täs lähel mitää puistoo?" Sanni kysyy ja laittaa kenkiään jo jalkaan.

"Noin viidensadanmetrin päässä, kun käännyt oikealle", vastaan.

"Kiitti tosi paljon Tessa", Sanni kiittää ja halaa minua nopeasti.

Sannin nk.

Juoksen kohti lähintä puistoa. Soitin Sonjalle, joka kertoi ettei Luke ole heidän luonaan. Ihan hyvä vain. En haluaisi kävellä/juosta kahtakilometriä.

Näen puiston vihreän nurmen ja ruskean puunrungon vihreine lehtineen. Juoksen koko aika lähemmäs ja alan hahmottamaan ihmisiä puistossa. Kaksi poikaa pelaa jalkapalloa. Moottoripyöräjengi polttaa tupakkaa ja juo jotain kirkasta moottoripyöriensä luona. Yksinäinen mies pää käsissä. Perhe picnicillä.

HETKINEN!

Luke on yksinäinen mies penkillä! Käyn tänään vähän hitaalla.

Juoksen moottoripyöräjengin ohi, mutta yksi heistä kamppaa minut. Lennän maahan nenälleni. Parkaisen kovaan, koska lensin asfaltille. Ehdin juuri ja juuri laittamaan käsivarteni suojaamaan kasvojani. Tunnen hirveätä kipua polvissani ja kyynärpäissäni. Kuulen moottoripyöräjengin nauravan minulle ja kovaan ääneen. Käännyn selälleni ja yritän nousta, mutta minut kampannut jengin jäsen siirtää jalkaansa vatsanpäälleni. Hänellä on terävät kengänpohjat. Henki ei kulje kunnolla. Huudan apua tai ainakin luulen huutavani. Suljen silmäni ja yritän keskittyä hengittämiseen.

"HEI LOPETTAKAA!" kuulen tutun äänen, jota minulla oli ikävä.

"Hahha! Sä et mahda meille mitään!" joku moottoripyöräjengiläinen nauraa.

"Katotaanko?" on viimeinen sana jonka kuulen, kun vatsaani polkaistaan kovaan ja sen jälkeen on vain pimeyttä.

Keksin muute äske yhen kivan jutun 60. lukuun ja siit saattaa tulla semmone pitkä. Riippuu vähä ehinkö kirjottaa, mutta 59. luku tulee huomenna. Jeiii!