Group Messages Ft. Boys

51

"EN MÄ MIKÄÄ KIDNAPPAAJA OO! Mä vaan toin ne turvaan", Sanna huutaa ja sitten rauhoittuu.

"Halusin ettei niille käy samalla tavalla ku Sannille", Sanna sanoo vielä.

"Mites Mette sit? Nappasit sen Loun oven eestä", Luke sanoo.

"Mulla ei oo Metestä mitään tietoa. Mä voin, vaikka vannoo sen teille ja sitä paitsi mä pelastin ne niistä varastoista. Sannia en löytäny ja piti olla nopee ja luulin et Mette oli siel teidän luona", Sanna kertoo.

"No missä ne sit on?" Sanni kysyy ja katsoo ympärilleen.

"Täällä", Sanna sanoo ja vetää seinää syrjään.

"Miten sä saat vaa tollee seinää siirrettyy?" ihmettelen ja muut alkavat nauraa minulle.

Huomaan pitkän käytävän. Okei, ei se kovin pitkä ole. Käytävän päässä on ovi. Kävelemme sen luo ja Sanna potkaisee oven auki. Kuulen huoneen sisältä kiljaisun.

"ASHTON!" Sonja huutaa ja juoksee syliini. Kaadun selälleni, koska en osannut varautua tähän.

"Mulla oli sua niin ikävä", Sonja itkee ja painaa päänsä rintaani vasten.

"Niin mullakin sua", sanon ja laitan käteni Sonjan hiuksiin ja toisen käden hänen selälleen.

"Hei rakastavaiset, voitaisko me lähtee täältä", Harry kysyy.

Sonja nousee pois päältäni, että minäkin pääsen ylös.

"Missä Calum on?" kuuluu itkuinen ääni takantani.