Chaart Acrat 1 - Lentävä morsian

Prologi

Owata oli katsellut Siarmen kiiltävänmustia hiuksia monen vuoden ajan, ihaillut tämän tapaa liikkua, ylväästi ja samalla miehekkäästi, kantaen pitkän kehonsa niin vaivatta. Hän oli tiennyt päällikön perillisen suuresta suosiosta kylän tyttöjen keskuudessa, tiennyt tämän kuuluvan toiseen maailmaan kuin hän, eikä silti ollut häpeissään kääntänyt katsettaan, kun Siarme oli hänen tuijotuksensa huomatessaan katsonut pistävästi kuparinruskeilla silmillään. Hän oli tiennyt Siarmen olevan itsekeskeinen ja pöyhkeä tsheri, muttei ollut luopunut ajatuksesta, että ihmiset voisivat muuttua.

Vasta naimaikää lähesyessään hän oli antanut haaveidensa tukahtua järjen ääneen ja alkanut kuvitella, millaista olisi elää tavallista elämää toisen fiaanin kanssa. Viljellä kasveja tai hoitaa eläimiä, niin, hän piti eläimistä, se ei ehkä olisi lainkaan hullumpaa. Naapuritalon Jart oli oikein mukava, hyvällä tuurilla hän olisi voinut saada tämän puolisokseen.

Nyt, katsoessaan silmiin vanhusta joka kehtasi kutsua itseään Tietäjä Raaksheksi, hän tunsi maailmansa kääntyvän päälaelleen.

"Si... Siarme? Siarme Aca?" Owatan äiti änkytti.

Vanhus sulki silmänsä ja nyökkäsi. "Se on päätökseni."

Owata ja hänen äitinsä istuivat teltan lattialla paikoilleen jähmettyneinä. Owata siirsi katseensa tietäjän silmistä tämän edessä pöydällä lojuviin ruskeisiin paperikääröihin ja hieroi kuristavaa kurkkuaan. "Eihän sellainen ole... se ei ole..."

"Ei ole mahdollista?" tietäjä nauroi käheästi. "Minä määritän tässä kylässä sen, mikä on mahdollista ja mikä ei! Jos et ole tyytyväinen, voit vielä vetäytyä koko liitosta ja elää yksin loppuelämäsi."

Owata vilkaisi äitiään. Tämän silmät olivat laajentuneet teevadin kokoisiksi. "Owata. Tämä on jotakin, mikä tapahtuu kerran tuhannessa vuodessa. Jos silloinkaan."

Äidin ilme kertoi kaiken. Owatalla ei ollut vaihtoehtoja.