Chaart Acrat 1 - Lentävä morsian

Luku 9

Owata ei ollut koskaan odottanut hääpäivältään suuria, mutta aamun koittaessa hän tunsi olonsa surkeammaksi kuin pitkiin aikoihin. Hänen olisi turha yrittää enää paeta kylästä. Hän nousi istumaan sängyllään ja kurkotti ikkunasta kohti hedelmäpuun oksia. Violetinsävyiset cunam-hedelmät eivät olleet vielä parhaimmillaan, mutta hänen oli nälkä. Muu perhe ei ollut vielä herännyt.

"Psst, Owata!" kuului silloin ääni hänen alapuoleltaan. Siarme kyykki maassa ikkunan alla. Hetken ajan Owata luuli näkevänsä unta.

"Mitäs tällä kertaa", hän puuskahti heittäen jalkansa ikkunalaudan yli.

"Tule tänne niin jutellaan."

"Voi herran jestas."

Owata nappasi puusta cunamin ja pudottautui maahan Siarmen viereen. Hän hieroi jomottavia ohimoitaan ja tuli ajatelleeksi vesipulloaan, jonka hän oli jättänyt keittiön pöydälle palatessaan yöllä kotiin.

"Puhu nopeasti, haluan takaisin sisälle."

"Luulenpa ettet halua."

"Miten niin?"

"Leoncegit ovat tulossa hakemaan sinua valmistautumaan seremoniaan. He ovat jo matkalla."

Owatan kurkkua kuristi, mutta hän pakottautui haukkaamaan hedelmäänsä ja nielemään palasen. Aamukaste kimalteli hedelmän pinnalla ja tuntui virkistävältä.

"Mutta minulla on ajatus", sanoi Siarme. "Ei mitään mikä välttämättä auttaisi tilannetta, eikä mitään mitä voisi pitää pakotienä kummallekaan meistä. Mutta siitä tulisi hauskaa. Eivätkä vanhempani tiedä siitä mitään."

Owata rypisti otsaansa ja tunsi turhautumisen tunteen vellovan sisällään. "Sinä ajattelit lyödä häät leikiksi, vai?"

"Jotakuinkin."

"Miten?"

"Haluaisitko kokeilla vielä ratsastaa shia-agilla?"

Suuttumus kuohahti Owatan sisällä ja purkautui kimeänä parahduksena. "Minä en jaksa enää pelleillä sinun kanssasi!"

"Owata?" kuului silloin sisältä. Owata hätkähti muistaessaan ikkunan jääneen auki. "Owata! Papittaret ovat täällä."

Owata valahti kalpeaksi ja löi käden suulleen. Hän katsoi Siarmea hätääntyneenä; tämä vetäisi hänet seisomaan ja lähti retuuttamaan häntä perässään kauemmas talosta.

"Haluatko siis mieluummin mennä kiltisti valmistautumaan seremoniaan?" kysyi Siarme, kun taloa ei enää näkynyt puiden välistä.

"E-en... en halua..."

"Kuuntele sitten. Tilanne on tämä: Minä en halua naimisiin, mutta ilman puolisoa minusta ei tule päällikköä. Sinä et halua naimisiin, mutta se on ainoa vaihtoehto sinulle. Raakshe ei ollut sekaisin vielä silloin, kun hän valitsi sinut minulle puolisoksi. Hän suunnitteli jotakin, ja minä haluan tietää mitä."

"Minä tiedän mitä hän suunnitteli", mutisi Owata. "Hänen mielestään päällikkösuku on muuttunut liian itsekeskeiseksi ja erkaantunut liiaksi tavallisista kyläläisistä. Minun piti tulla laskemaan sinun jalkasi maan tasalle."

Siarme puristi suunsa viivaksi ja tuijotti Owataa. Ympäröivien puiden syvänvihreä väri heijastui hänen ruskeista silmistään ja loi niihin kylmän sävyn.

"Mutta uskon että Raakshe tiesi tai aavisti muutakin. Löysin hänen papereidensa joukosta runoja, jotka näyttivät ennustuksilta. Jotakin suuresta katastrofista."

"Uskotko sinä häntä? Luuletko että meidän kannattaa toimia, kuten hän käski?"

"Uskon - " Owata joutui miettimään hetken. " - että jotakin on tapahtumassa. Raakshen jutut eivät voineet olla tuulesta temmattuja. Hän on arvostettu tietäjä. Tai siis oli."

Siarme nyökkäsi. "Kuule. Tiedän, että et pidä ajatuksesta, mutta meidän on mentävä tänään naimisiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemme voisi tehdä sitä niin kuin itse haluamme ja aiheuttaa samalla vähän hämmennystä." Siarme iski silmää.

Owata hymyili hieman mutta vakavoitui sitten. "Päällikkö suunnittelee lähettävänsä minut pois pian häiden jälkeen, eikö totta?"

"Hän ei pysty siihen, jos minä olen sitä vastaan."

"Oletko sinä sitä vastaan?"

"Olen."

"Pitäisikö minun luottaa sinuun?"

"Onko sinulla vaihtoehtoja?"

Owata veti syvään henkeä. Ei. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Ehkä Siarme oli huijari ja liero, mutta niin kauan kuin hän ei yrittänyt esittää intohimoista rakastajaa, Owata voisi kestää sen. Jos hän todella tarkoitti mitä sanoi ja pitäisi sanansa, kenties Owata pystyisi jonakin päivänä luottamaan häneen.

"Shia-agien luo siis, mars!" huudahti Siarme. "Pääset lentämään."

"Et sitten lääpi ilman lupaa."

"Vain jos yrität taas lähteä karkuteille!"