Chaart Acrat 1 - Lentävä morsian

Luku 4

Jo muutaman minuutin kuluttua Raakshen tiedotustilaisuudesta koko kylä oli ajautunut sekasortoon. Mitä villeimmät huhut kiersivät kyläläisten keskuudessa koskien joko päällikön pojan uutta morsianta tai tietäjän yhtäkkistä tajunnanmenetystä. Raakshe oli pian lyyhistymisensä jälkeen kannettu paareilla parantajien luo, mutta hänen tilastaan ei ollut tietoa.

Owata ei ollut kestänyt seistä ihmisten nähtävillä, kaikkien tuijotuksen kohteena, joten hän oli paennut torilta heti, kun siihen oli tarjoutunut tilaisuus. Mitään ajattelematta hän oli juossut shia-agien aukiolle ja vajonnut istumaan varaston taakse selkä tikkuista seinää vasten.

Hän istui pitkään ja kuunteli sirkkojen siritystä heinikossa. Aukiolla ei onneksi ollut ketään. Metsästäjät olivat ilmeisesti lähteneet vähän aikaa sitten - vain kaikkein nuorimmat ja vanhimmat shia-agit lekottelivat puiden oksilla. Owata sulki silmänsä ja toivoi olevansa jossakin kaukana.

Hän kuuli, kuinka raskaat askeleet etenivät heinikossa häntä kohti ja valmistautui nousemaan ylös ja keksimään tekosyyn oleskelulleen aukiolla. Tulija kuitenkin kulki ihmeellisen tasaisesti ja rauhallisesti, ja äänen tullessa lähemmäs Owata tajusi, ettei kyseessä ollut ihminen.

Owata avasi silmänsä ja huomasi katsovansa silmiin suurta hopeansinistä shia-agia. Tricame pysähtyi aivan hänen viereensä, laski päänsä ja tönäisi häntä kevyesti nokallaan.

Owata olisi voinut vannoa näkevänsä sen silmissä kysyvän katseen.

Hän nosti kätensä ja laski sen hitaasti shia-agin nokalle. "Osaisitko sinä pitää salaisuuden?"

Hän tunsi itsensä saman tien typeräksi puhuessaan isolle liskolle, muttei välittänyt. Kuiskaten hän jatkoi: "Minä en halua naimisiin kenenkään kanssa. Tämä kaikki voi päättyä vain huonosti."

Tricame sulki silmänsä, avasi ne taas ja päästi matalan korisevan äänen.

"Jos saisin valita, minusta tulisi metsästäjä! Saisin elää vapaammin, ilman avioliittoa tai isoa perhettä, saisin ratsastaa shia-agin kyydissä läpi metsien, näkisin Suuren Kivivuoren ja meren kauempaa kuin kukaan... Ehkä lähtisin kokonaan pois Chaart Acratilta, jonakin yönä vain katoaisin, lentäisin meren yli jollekin toiselle saarelle ja - "

"Kuulostaapa kliseiseltä."

Owata joutui puremaan hampaansa yhteen, jottei olisi kiljunut. Hän yritti pukea kasvoilleen neutraalin ilmeen ja nousi seisomaan käännähtäen samalla ympäri.

Siarmen kasvot häälyivät hänen yläpuolellaan vääntyneenä omituiseen virneeseen.

"Shia-agisi vieraantuu ihmisistä jos et ratsasta sillä", Owata mutisi.

"Miksi luulet että tulin tänne?"

"Ehkäpä järjestämään maisemareittiä ystävillesi?"

"Mitä itse teet täällä?"

Owata painoi katseensa. "Olen töissä."

"Satun tietämään, ettet ole."

"Satut tietämään väärin."

Owata yritti lähteä, mutta Siarme esti häntä kulkemasta ohitseen. "Kuules fiaani, nyt kun satut olemaan täällä, olisi vähän asiaa. En tiedä mihin pyrit, mutta Raakshen pään sekoittaminen ei hyödytä sinua. Äitini ei pitänyt tämänpäiväisestä tempustasi. Ja hän voi tehdä hankalille tapauksille mitä lystää... Jos joudut hänen mustalle listalleen, elämästäsi tulee helvettiä."

"Mutta en minä -"

"Vaikka et olisikaan tehnyt mitään. Pidä matalaa profiilia."

Owata hämmästyi tapaa, jolla Siarme puhui. Ei väheksyntää, ei uhkailua, ainoastaan vilpitön varoitus.

Tricame nosteli jalkojaan levottomana ja töni Owataa päällään. Owata taputti sen kaulaa. "Mistä lähtien sinua on kiinnostanut, millaista minun elämäni on?" hän kysyi hiljaa.

Siarme nosti leukaansa. "Yritän tehdä palveluksen, ja missä on palkkioni? Oletpa kiittämätön pieni olento! Et edes osaa puhua kunnioittavasti."

"Olento! Mokomakin hujoppi! Sinun pitäisi sitä paitsi olla kotona selvittelemässä kylän sekasortoa!"

"Ehkä pitäisikin. Et ole ainoa jota ei aina huvita tehdä kuten käsketään."

Siarme hyppäsi Tricamen selkään ja lisko nousi siivilleen. "Mutta toisin kuin sinä, minä voin lentää pakoon, kun siltä tuntuu!" hän huikkasi syöksyessään metsän siimekseen.

Owata katsoi hänen peräänsä puhisten kiukusta. Väärin. Minäkin lennän vielä, hän vannoi itselleen.