Chaart Acrat 1 - Lentävä morsian

Luku 1

Keskipäivän aurinko porotti korkealta saaden uneliaat shia-agit vetäytymään varjoon. Owata kaatoi vettä juottokaukaloon ja katseli sen kimmellystä hajamielisenä. Hänen vatsaansa väänsi. Meren näkeminen olisi helpottanut levotonta mieltä, mutta työvuoron päättymiseen oli vielä kolme tuntia. Ja sen jälkeen olisi mentävä siistiytymään.

Nuorin shia-ageista oli kasvanut sitten Owatan viime näkemän. Se havahtui solisevan veden ääneen, irrotti kyntensä puunoksasta ja räpytteli ylös alas poukkoillen lähemmäs Owataa. Vahtivuorossa olevat lauman jäsenet kohottivat päitään, mutteivät lähteneet pienokaisen perään.

Owata tarkasteli poikasta. Vaalea nokka ja lyhyet kynnet, nahka vielä aavistuksen vihertävä. Lauman pieni silmäterä.

Viime hetkellä hän kyyristyi piiloon juottoastian taakse poikasen syöksyessä leikkisästi häntä kohti. Jos poikanen jatkaisi, hänen olisi vetäydyttävä varastorakennukseen, kunnes se kyllästyisi. Reilun kyynärän pituisen poikasen huitoisi helposti loitommalle, mutta aikuiset voisivat tulkita sen uhkauksena. Joka ikisellä sapelikyntisistä liskoista oli hurja suojeluvaisto, ja vaikka ne luottivat fiaaneihin, olivat kaikki ihmiset niille vieraan lajin edustajia, joilta piti tarpeen tullen puolustautua.

Hiekkatien suunnalta alkoi kuulua kovaäänistä puhetta. Owata kurkisti juottoastian yli ja hänen henkensä salpautui; shia-agien aukiolle oli saapunut joukko pitkänhuiskeita mustatukkaisia tsherejä joukossaan muutama hellemekkoihin pukeutunut, kikatteleva chendityttö. Owata haroi lyhyttä ruskeaa hiuspehkoaan ja nousi seisomaan, mutta joutui samassa jälleen väistämään poikasta, joka suuntasi häneen haparoivia tökkäisyjä nokallaan.

Tsherit suuntasivat kulkunsa puiden lehvästöissä torkkuvien shia-agien luo. Heidän kärjessään kulki Siarme ja nauroi selvästi jollekin, mitä joku chendeistä oli sanonut. Chenditytöt olivat jääneet epävarmoina seisoskelemaan aukion tienpuoleiselle laidalle.

"Jos ne haluaisivat hyökätä, te ette ehtisi pakoon vaikka seisoisitte kylän toisella puolella!" Owata kuuli Siarmen huutavan kiusoitellen.

Siarme oli luultavasti tullut näyttämään heille uutta ratsuaan. Johtotehtävissä olevilla tshereillä ei normaalisti ollut omia shia-ageja, ne kuuluivat metsästäjille, mutta päällikön lapset saivat tietysti kaiken haluamansa. Owata oli sattunut kuulemaan, että Siarme oli viime kuussa saanut kokonaan omaan käyttöönsä shia-ag-lauman nopeimman naaraan, Tricamen. Tricame oli asettunut nyt vahtiin korkean tiikkipuun latvukseen, mutta lensi Siarmen luo heti, kun tämä vislasi.

Tsherit jäivät ihailemaan hohtavan hopeansinistä shia-agia, mutta chendit eivät vieläkään uskaltaneet tulla lähemmäs. Owata muisti olevansa töissä ja kiirehti viemään vesisankoa varastoon.

"Oi, katso miten pieni!" hän kuuli samassa jonkun chendeistä huudahtavan. Paha aavistus valtasi hänet ja hän kääntyi salamana ympäri.

Pieni shia-ag suuntasi parhaillaan kohti punatukkaisen chendin ojennettuja käsiä.

"Varo!" kiljaisi Owata. "Älä koske siihen!"

Chendit katsoivat häntä hämmästyneenä. Myös tsherit kääntyivät seuraamaan tilannetta. Siarme tuijotti Owataa otsa rypyssä. Oliko hän jo kuullut liitosta? Tunnistiko hän Owatan?

Owata epäröi. Tsherit tunsivat ratsunsa. Ehkä poikanen oli jo kyllin vanha siihen, että lauma antaisi ihmisten hoitaa sitä.

Hän epäröi sekunnin liikaa.

Poikanen tarrautui kynsillään punatukkaisen chendin hiuksiin. Tämä kiljaisi ja yritti repiä sitä irti - silloin lauma havahtui. Tsherien keskellä suosiosta nauttinut Tricame päästi kimeän kirkaisun ja syöksähti kohti chendiä.

"Heittäydy maahan!" huusi Owata.

Chendi heittäytyi nurmikolle kiljuen juuri kun Tricame suhahti hänen ylitseen. Poikanen päästi säikähtäneenä irti chendin hiuksista ja Tricame nappasi sen otteeseensa suoraan ilmasta.

Lauma oli havahtunut päiväuniltaan ja päästeli kimeitä ääniä. Tricame lähti aukion varjoisaa puolta kohti viemään poikasta turvaan, muut shia-agit läiskyttivät siipiään.

Tsherit olivat jähmettyneet paikoilleen. Punatukkainen chendi makasi edelleen maassa.

"Menkää pois, äkkiä! Ne ovat ärsyyntyneitä", Owata käski.

"Onko pinna kireällä, fiaani?" huusi yksi tshereistä ja nauroi.

Owata lähes menetti malttinsa. "Haluatteko tapattaa itsenne! Jos jäätte tänne, ne voivat hyökätä tosissaan, ja sillä kertaa ei kukaan selviä hengissä!"

"Onpas siinä röyhkeä työläinen. Sinun tehtäväsihän on huolehtia, ettei mitään tällaista tapahdu! Käskisit ne vain pois, kun kerran niin hyvin niitä ymmärrät!" Siarme käveli aivan Owatan eteen, niin että tämä joutui kallistamaan päätään nähdäkseen hänen kasvonsa. "Vai etkö osaakaan hoitaa omia töitäsi?"

Owata käänsi päänsä poispäin. "Aukiolta on pääsy kielletty muilta paitsi hoitajilta ja metsästäjiltä. Olkaa hyvät ja poistukaa."

"Minä olen tämän kylän tuleva päällikkö!"

"Pyytäkää sitten ystäviänne poistumaan."

Siarme nauroi. Chendit yhtyivät nauruun hihityksellään, vaikka olivat selvästi hämillään siitä, mikä oli niin hauskaa.

"Tulkaa, parempi antaa tuon hoitaa rauhassa hommiaan. Me häiritsemme sitä." Siarme lähti johtamaan joukkoa pois aukiolta shia-agien pärskähtelyn säestäessä heidän kulkuaan.