Chaart Acrat 1 - Lentävä morsian

Luku 5

Seuraavana päivänä torilla tiedotettiin, että Raakshe oli menehtynyt. Syytä eivät parantajat olleet ilmoittaneet, ainoastaan sen että hieman ennen kuolemaansa tietäjä oli alkanut höpistä jotakin muinaista loitsua. Parantajat olivat päätelleet hänen joutuneen pahojen henkien valtaan, mutta äkkiä hän oli rauhoittunut, hymyillyt ja avannut silmänsä hetkeksi, vain sulkeakseen ne jälleen ikiajoiksi.

Kaikesta hämmennyksestä huolimatta kylässä oli alettu valmistella päällikön perillisen häitä. Itse päällikköä ei kukaan ollut muutamaan päivään nähnyt, mutta Siarmen oli nähty kiertelevän torilla levottoman näköisenä ja vastailevan kyläläisten kysymyksiin vastahakoisesti. Owata otti tavakseen aina ulos mennessään verhoutua suureen huiviin ja liikkua mahdollisimman kaukana suurista ihmisjoukoista. Hän pelkäsi. Hän olisi tehnyt mitä vain saadakseen muuttua takaisin tuntemattomaksi fiaaniksi, joka ei ollut muiden silmissä mitään.

Raakshen teltta oli puoliksi purettu, ja hänen papereitaan lojui torilla kasoissa. Leoncegien keskuudesta ei ilmeisesti ollut vielä löytynyt uutta tietäjää, joka olisi halunnut ottaa Raakshen tehtävät hoidettavakseen. Owata nosti ohikulkiessaan maasta paperinpalan, joka oli lennähtänyt erilleen muista.

Sillä on tuleva myrsky ilmojen ja merten takaa,

suurempi luontoäidin myrskyjä,

tuhoava kaiken mennessään,

jättävä kuivan maan ja kuolleet vedet,

pyyhkivä yli jokaisen saaren,

upottava jokaisen -

Paperi oli repeytynyt, ja Owata ei nähnyt sen toista puoliskoa lähettyvillä. Hän katsoi lähintä paperikasaa ja huomasi heti monta paloiksi revittyä, samalla käsialalla sutaistua tekstiä. Eräs paperi kiinnitti erityisesti hänen huomionsa.

Päivä, jona fiaani ratsastaa, on oleva muutoksen alku.

Suurella paperilla oli vain tämä yksi lause, kirjoitettuna sotkuisesti kuin kovassa kiireessä, aivan kuten muutkin, mutta paperia ei ollut revitty eikä sitä ollut käytetty suttupaperina kuten monia muita. Sen sijaan sen reunoihin oli piirretty koukeroisia koristeita kuin kehykseksi.

Owata hengitti syvään. Raakshe oli suunnitellut jotakin. Hän oli tiennyt jotakin, muttei ollut kertonut sitä kenellekään. Hän oli aikonut käyttää Owataa suunnitelmassaan, ja oli paljastanut sen vasta tultuaan niin höperöksi, että oli alkanut ilmeisesti unohtaa omia suunnitelmiaan.

Owata laski paperin pinoon, kääntyi ja lähes törmäsi Siarmeen.

"Onko sinun pakko vahdata minua koko ajan?" Owata tiuskaisi.

"Uutta tietäjää ei ole löytynyt. Kyläläiset ovat levottomia. Me menemme huomenna naimisiin. Aiotko edelleen teeskennellä, ettei mitään ole tekeillä?"

Owata veti huivia kasvojensa suojaksi. "Äitisi lupasi hoitaa asian."

"Hän ei arvannut, että Raakshe menisi julkistamaan avioliiton ja sitten heittäisi veivinsä."

"Ei se ole minun ongelmani."

Siarme rypisti otsaansa. "Aiotko sinä paeta näitä ongelmia?"

"Niinhän sinäkin teet. Ainakin viimeksi teit."

"Tilanne on muuttunut! Minun on kannettava vastuuni ja sinunkin pitäisi!"

Muutama kyläläinen kääntyi uteliaana katsomaan heitä.

"Emme voi jutella täällä. Tule." Siarme kiskaisi Owatan mukaansa ja he harppoivat hallintorakennuksen vieressä avautuvaan metsikköön.

Siarme istahti kivelle ja viittoi Owataa istumaan, mutta tämä seisoi vakaasti paikoillaan. Siarme kohautti olkiaan.

"Mistä meidän muka pitää puhua?" Owata tivasi.

"Avioliitosta."

"Ethän sinä halua minun kanssani naimisiin."

"Se ei ole minun päätettävissäni."

"Miksi meidän sitten on puhuttava siitä!"

"Koska - ", Siarme madalsi ääntään. " - minulla on ehdotus. Tiedän, ettet sinäkään halua tätä liittoa."

"Miten voisin haluta kaiken tämän jälkeen."

"Häitä järjestetään jo. Tietäjää ei ole ja kylä on hämmentyneessä tilassa. Mitä luulet että tapahtuisi, jos noin vain ilmoittaisimme että liitto perutaan? He tulisivat epäluuloisiksi. He ajattelisivat, että meillä ei enää ole kaikki hallinnassa."

"Eihän teillä olekaan."

"Sitä ei heidän tarvitse tietää. Me menemme naimisiin nyt, niin kuin on suunniteltu, mutta parin viikon päästä ilmoitamme että sinä olet sairas. Käsitätkö? Me voimme kuljettaa sinut muka saamaan hoitoa toiseen kylään, ja ilmoittaa sitten että valitettavasti sinulle kävi jo matkalla huonosti. Eikö olisi hienoa? Voisit mennä minne haluat ja aloittaa uuden elämän."

Owata oli kuunnellut selostusta typertyneenä. "Entä perheeni? Ystäväni?"

"Perheesi voi toki lähteä mukanasi, jos he niin haluavat. Et olisi yksin."

"Heidän elämänsä on täällä."

"Se on heidän päätettävissään."

Owata hieroi käsillä kasvojaan. "Olet idiootti", hän mutisi ja harppoi pois.