Chaart Acrat 1 - Lentävä morsian

Luku 3

He eivät puhuneet tapahtuneesta jälkikäteen. Kotiin palaamisen ja vaatteiden vaihtamisen jälkeen he alkoivat kuin yhteisestä sopimuksesta jatkaa arkiaskareitaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Seuraavana päivänä äiti vastaili naapureiden uteliaisiin kysymyksiin salamyhkäisellä hymyllä, joka viestitti asioiden olevan vielä kesken mutta hyvällä mallilla.

Owata ei pystynyt keskittymään töihinsä. Hän vältteli ystäviään jottei olisi joutunut vastaamaan liittoaan koskeviin kysymyksiin. Hän ei kertonut tapahtumista edes sisaruksilleen - nämä ymmärsivät jonkin olevan vialla eivätkä kyselleet enempää.

Kolme päivää oli kulunut, eikä uudesta tietäjästä tai liitosta kuulunut vieläkään mitään. Raakshen teltta seisoi torilla entisellä paikallaan ja arki näytti kylässä jatkuvan kuten ennenkin. Owata oli komennettu hakemaan torilta kalaa, mutta seisahtuessaan tietäjän teltan eteen hän ei kyennyt enää hillitsemään itseään vaan soitti teltan oviaukkoon ripustettua kelloa ja astui sisään.

Raakshe näytti vanhentuneen ja kuihtuneen muutamassa päivässä monen vuoden edestä. Hän oli vetäytynyt teltan perälle tutkimaan paperikääröjään, eikä nostanut katsettaan edes Owatan yskäistessä merkitsevästi.

"Leoncegit, ei yksikään, ei yksikään..." Raakshe mumisi.

"Anteeksi", sanoi Owata. "Saanko tulla puhumaan kanssanne?"

Tietäjä näytti havahtuvan. "Tyttöseni, tietysti, tietysti! Oletko kauankin seissyt siinä? Minä en huomannut lainkaan, en sitten lainkaan..."

Owata asettui istumaan matalan pöydän ääreen polvilleen ja Raakshe siirtyi vaivalloisesti pöydän toiselle puolelle. Owata pani merkille, että tämä ontui toista jalkaansa enemmän kuin tavallisesti.

"No niin lapseni, mikä hätänä? Onko sulhasen perheen kanssa ilmennyt ongelmia?"

"Niinkin voisi sanoa", Owata tuhahti. "Se oli varmaankin odotettavissa."

Raakshen silmät laajenivat. "Voi minua, nythän vasta muistankin! Sinä olet Owata Gyolam? Tulevan päällikön morsian!" Raakshen suu kääntyi hymyyn ja hänen silmänsä loistivat. Owata puri huultaan. Tietäjä taisi sittenkin olla jo liian vanhuudenhöperö hoitamaan työtään.

Äkkiä Raakshe vakavoitui. "Päällikkö ei pitänyt ajatuksesta. Ne pöyhkeilijät. Koko kylän etua minä yritän ajaa, ja missä on kiitos? Yrittävät saada minut luopumaan asemastani, etsivät tilalleni toista, ne juonittelijat..." Vanhuksen katse harhaili, hän tarttui Owataa käsistä.

"Entä jos kuitenkin luopuisitte tästä liitosta? Tietoa ei ole vielä julkistettu, voitte yhä perua sananne ja etsiä Siarmelle ja minulle uudet puolisot menettämättä kasvojanne. Minä en halua naimisiin Siarmen kanssa. Hänelle minä olen... pohjasakkaa."

Raakshen katse tarkentui hitaasti Owatan silmiin. "Ei, tyttöseni." Hän nousi seisomaan ja veti Owatan mukanaan. "Liian pitkään on tätä kylää hallinnut itsekeskeinen, muita rotuja polkeva tsherisuku. Liian kauan olemme katselleet sivusta. Rajansa kaikella. Olen päättänyt maanläheistää hallitsijasukua. Sinä, lapseni, olet Siarmelle täydellinen puoliso. Sinä voit takoa tervettä järkeä hänen päähänsä!"

"Mutta kun en voi! En pysty siihen, hän ei pidä minua ihmisenä, hänelle olen vain - "

"Kukaan ei tätä liittoa enää peru! Se julkistetaan nyt!" Raakshe lähti raahaamaan Owataa käsipuolesta, hullunkiilto silmissään, ulos teltasta ja keskelle toria. Siellä seisoi lava, kolmen tsherinmitan pituinen ja puolikkaan korkuinen, päällikön tiedotustilaisuuksia ja muita tiedonantoja varten. Raakshe talutti Owatan lavan taakse, työnsi hänet ylös porrasaskelmia ja kiipesi itse perässä puhisten päättäväisesti.

Torilla kävelleet ihmiset hiljensivät vauhtiaan ja osoittelivat lavan suuntaan. Owatan polvet vapisivat.

Raakshe puhalsi lavan reunalle asetettuun merkinantotorveen vaivalloisesti ja sai aikaiseksi muutaman suhisevan törähdyksen. Tori hiljeni. Ihmiset tuijottivat.

"Kyläläiset!" Raakshe raakkui. "Tämän päivän tulemme muistamaan ilon päivänä! Tänään voin suureksi riemukseni ilmoittaa, että olen löytänyt kunnianarvoisan päällikkömme perilliselle, Siarme Acalle puolison!"

Ihmiset vilkuilivat toisiaan epäuskoisina. Owataa huimasi, ja hän pelkäsi putoavansa lavalta, jos joutuisi kävelemään askeleenkin.

"Esittelen teille nyt Owata Gyolamin, joka on lupautunut vastuulliseen tehtävään tulevan päällikön puolisona, elämään hänen rinnallaan ja tukemaan häntä niin kylän hallinnollisissa kuin muissakin tärkeissä päätöksissä!"

Owata olisi halunnut vajota maan alle.

"Fiaani!" ihmiset kuiskivat toisilleen.

"Tietäjä Raakshe on puhunut", totesi Raakshe ja hänen ryhtinsä lyyhistyi hieman. Owata otti merkinantotorven hänen kädestään ja asetti sen takaisin paikoilleen. Hän yritti saada vanhuksen laskeutumaan lavalta, mutta tämä huojui paikoillaan hymyillen mielipuolisen näköisenä.

"Tulkaa alas, pyydän", kuiskasi Owata. Väkijoukko oli alkanut hälistä.

Raakshe katsoi siniharmailla silmillään Owatan läpi ja päästi kähisevän naurun. Sitten hän lyyhistyi Owatan syliin.