Sunshine 3 ; l.h (Finnish)

6.

Paiskaan oveni kiinni ja valun sitä pitkin lattialle. Olen märkä ja kylmissäni. Oli alkanut satamaan kaatamalla, juuri ennen kuin saavuin asunnolleni. Menin nyt pilaamaan kaiken. Kun olin sanonut viimeisen sanani, lähdin ja jätin hämmentyneen Luken yksin. Olen hirveä ihminen!

Vaihdan märät vaatteeni kuiviin ja vien märät pesuun. Laitan hiukseni nopealle ponnarille ja lysähdän sohvalle. Laitan soittolisani päälle ja kuulokkeet korviin. Voluumin laitan melkein kovimmalle. Ihan sama vaikka kuulo menisi. Millään ei ole enään väliä.

Tunnen räjähtäväni. Nousen sohvalta ja heitän ensimmäisen valokuvankehyksen lattialle. Kuvassa olen minä ja Luke pienempinä. Heitän kaiken lattialle, mitä käteeni ikinä saankaan.

Lattialla on miljoona lasinsirua, rikkinäisiä koristeita, valokuvakehyksiä. Kaikki on levällään asunnon eri osissa, rikki.

Minä olen rikki. Miten muuten itseäni kuvailisin? Olen sekoittanut elämäni niin pahasti. Satutin Lukea, mitä en koskaan suostu tekemään. Nyt tein sen kuitenkin.

Kuulokkeista alkaa soida One Directionin Little Things. Istun keskelle kaaosta ja alan itkeä. Kaikki on pilalla.

~~~

Herään auringonsäteeseen. Makaan lasinsirujen seassa, olenhan itsekkin monena eri sirpaleena. Ihossani on pieniä naarmuja, nukkumisesta. Mutta niille ei tarvitse edes tehdä mitään.

Kuulen puhelimeni värinän ja alan etsiä sitä sirujen keskeltä. Kun löydän sen, näen Ashtonin soittavan. Hiljennän puhelimen ja nousen kokonaan ylös. En puhu tänään kellekkään.

Hapuillen pääsen keittiöön, jossa otan itselleni omenan. Kahvia en jaksa keittää. Syötyäni, heitän omenan raadon roskiin ja suuntaan suihkuun. Annan lämpimän veden rauhoittaa minua. Pesen hiukseni ja vartaloni.

Kun saan puhtaat vaatteet päälleni, oveeni koputetaan. Jätän huomioimatta ja istun sohvalleni. Seuraavaksi puhelimeni soi, mutta hiljennän sen. Otan tietokoneeni ja alan käydä Facebookia läpi. Oveeni koputetaan uudestaan ja minulle soitetaan toisen kerran.

"Eliza! Avaa tämä ovi! Me tiedetään että olet siellä!" Camillan vihainen ääni, huutaa oven toiselta puolelta. Annan äänten mennä ohi.

Minulle alkaa tulla uusia viestejä puhelimeeni, Snapchattiin, Instagramissa, Facebookissa. Kaikissa sosiaalisissa medioissani, missä satun olemaan. Kirjaudun ulos Facebookista ja sammutan tietokoneeni. Luovuttaisivat jo.

Kun puhelimeni alkaa taas soida, numero ei ole kenenkään tuttuni.

"Haloo?" Sanon puhelimeen.

"Sä vastasit! Älä sulj-" Ashton aloittaa, mutta suljen puhelun. En aijo kuunnella heitä nyt. He yrittävät nähtävästi kaikkea.

~~~

Tunti on kulunut, eikä oveltani tai puhelimestani ole kuulunut ääntäkään. Taisin iloita kuitenkin liian aikaisin, koska juuri silloin oveeni koputetaan ja postiluukusta laitetaan jotain.

Huokaisen ja nousen sohvalta. Menen ovelle ja otan kirjekuoren. Avaan sen ja alan lukea.

'Eliza, Eli, Bella, miksi haluatkaan itseäsi kutsuttavan.

Puhu meille! Me ollaan sun parhaatystävät, sä voit puhua meille. Luke oli nähnyt sut eilen. Se ei ole puhunut sen jälkeen. Jenna kertoi, että olit itkenyt ja huutanut Lukelle. Luke ajoi Jennankin pois luotaan. Luke ei ole syönyt tai puhunut sanaakaan. Se vain makaa sängyssään sikiö-asennossa, liikkumatta. Me halutaan tietää, mitä on tekeillä. Camilla soitti Rikerille ja se tuli käymään. Riker kertoi, että sua sattuu. Mutta mikä sua sattuu? Riker ei suostunut kertomaan. Eliza, me ollaan huolissamme. Vastaa viesteihin tai puheluihin tai avaa ovi meille! Me ollaan rappukäytävässä odottamassa. Me halutaan auttaa, ei muuta.

-Ash, Mike, Cal, Cam xxx

Ps. Luke halusi kirjoittaa sulle oman kirjeen, tai me pakotettiin se tekemään se. Lue se'

Luen kirjettä uudestaan ja uudestaan. Otin toisen lapun kirjekuoresta. Istuin maahan ja aloin lukea Luken kirjettä.

Saatte tietää seuraavassa luvussa, mitä Luken kirjeessä lukee. 😏