Olen yrittänyt soittaa Lukelle jo montakertaa, joka kerta vastaajaan. Poikien lähdöstä on kolme päivääkin jo. Muut pojat ovat kyllä kertoneet vähän Kaliforniasta tekstiviestien avulla, mutta miksi Lukesta ei ole kuulunut? En ole halunnut kysyä asiasta. Minua pelottaa vastaus, vaikka minulla ei ole mitään pelättävää.
Olen koko aamun voinut pahoin ja perunut kaiken suunnitellun, kuten työt. Heti aamulla oksensin ja muuten olen vain voinut pahoin.
Yhtäkkiä puhelimeni soi ja keskeyttää musiikin. Vastaan puheluun, aika äkäisesti.
"No mitä?!" Kysyn.
"Mä tiedän että sä olet vihainen, mutta kuuntele jooko? Mun puhelin hajosi lentokentällä. Se tippui ja fanit astui sen päälle. Mä en tajunnut soittaa jätkien puhelimista, sori. Kerkesin tänään vasta hakea uuden puhelimen, koska on ollut kiirettä töiden kanssa" Luken hätääntynyt ääni kysyy.
"Rauhoitu, mä en ole sulle vihainen Lucas. Nyt mä ymmärrän miksi sä et ole soitellut" sanon ja menen maate sohvalle.
"Onko kaikki hyvin? Sä kuulostat oudolta. Ootko kipeä? Tarvitsetko jotain? Mä voin hoitaa maksut ja-".
"Mä olen vain vähän kipeä. Pahoinvointia. En tarvitse mitään. Pidän pari päivää vapaata ja jos en parane, käyn lääkärissä".
"Ilmoitathan jos joudut käydä lääkärissä? Mä rakastan sua".
"Tietenkin ilmoitan. Mä rakastan sua enemmän".
"Jos sä sanot niin" Luke sanoo ja lopettaa puhelun. Musiikki alkaa taas soimaan kaiuttimista ja käperryn viltin sisään.
En kuitenkaan pysty nukahtamaan, koska silmiini osuu kirkkaan pinkki lappu.
Lappu on teipattu televisioni taakse, seinään. Nousen hitaasti ja menen hakemaan lapun. Hymy nousee heti huulilleni.
'Nyt on luultavasti mennyt pari päivää, kun me poikien kanssa lähdettiin. Olen piilottanut tällaisia kirkkaita post-it lappuja ympäri sun asuntoa. Lupaathan että luet yhden päivässä? Niitä ei luultavasti ole tarpeeksi puoleksitoista vuodeksi, mutta piilotin varmaan kolme pakettia lappuja. Mulla oli hirveä työ kirjoittaa näitä, mutta teen kaikkea tyhmää sun vuoksi :) Rakastathan mua ku nähdään seuraavan kerran? Mä ainakin rakastan sua. Rakastan sua nääääääääääin paljon. Sä varmaan tajuat. Btw, sulla on sun sängyn alla pingviini.
Luke xxxx'
Naurahdan ja menen makuuhuoneeseeni. Kaivan sängyn alta pehmo pingviinin ja halaan sitä tiukasti. Pingviini tuoksuu ihan Lukelta. Jos joka päivä on tällaisia pieniä yllätyksiä. Saatan ehkä selvitäkin tämän pitkän ajan.
"Minä selviän. Puolitoistavuotta ei ole pitkä aika" kuiskaan itselleni ja käperryn pingviinin kanssa sohvalle. Laitan Netflixistä How I Met Your Mother:in päälle ja alan katsoa sitä.
"Kaikki on hyvin".
Tää on lyhyt ja ytimekäs luku. Tullaan maanantaina kotiin, joten silloin alkaa tulla taas paremmin lukuja. Keskiviikkona alkaa koulu ja en tiedä miten läksyjä tulee, joten lukujen pituuksista ei ole varmuutta. Ihanaa kun jaksatte mua ja mun hössötystä.
See ya again❤️
-Ron
YOU ARE READING
Sunshine 3 ; l.h (Finnish)
FanfictionKaikki oli vain unta. Kaikki mitä Elizalle oli tapahtunut, ne olivat vain unta. Vakavan auto-onnettomuuden jälkeen, Eliza herää sairaalasta. Tyttö on ollut koomassa 3 vuotta, ilman mitään tietoa maailman menosta. Tuntuu kuin kaikki olisi muuttunut...