°°°

93 6 0
                                    

Oli ollut kiireinen viikko, olin ollut koko viikon päivystyksen puolella. Olin ehtinyt ainoastaan soitella Lukan kanssa, hänelläkin oli kiireitä töissä. Tänäiltana viettäisin aikaani pitkästä aikaa ystävieni kanssa, voisimme käydä vaikka katsomassa jonkin elokuvan. Soitin Jasminille, Marialle ja Emilialle ja pyysin heitä mukaani. He suostuivat ja sovimme tapaavamme tunnin sisällä elokuvateatterin luona. Tunnin päästä ajoin volvolla elokuvateatterille ja näin ystäväni. Halasimme pitkään ja juttelimme kaikenlaista. He halusivat tietysti tietää kaiken Lukasta. Kun elokuva alkoi, hiljennyimme hetkeksi katsomaan sitä, mutta emme tietenkään pysyneet kovin kauaa hiljaa.
Edessämme istunut mies kääntyy meitä kohti ja katsoo meitä huvittuneesti, kunnes tajuaa ketä tuijottaa. Tajuan itsekin ketä tuijotan. "Luka!" "Anniina", hän virnistää. Naureskelemme jännää sattumaa ja esittelen ystäväni. Heidän silmät ovat pullistua päästä uteliaisuudesta. Sitten jatkamme elokuvan katselua. Ihan hyvä elokuva, ehkä vähän tylsä. Kun menemme ala-aulaan, Luka ilmestyy taakseni. Ystäväni hymyilevät tietävästi ja toivottavat hyvää yötä. Jään Lukan luo ja mietimme mitä tekisimme. "Lasilliselle?" Luka ehdottaa. "Käy, en ole päivystävänä lääkärinä tänään tai huomenna", virnistän. Lähdemme kävellen lähibaariin, jätän auton elokuvateatterin parkkiin. Luka laittaa kätensä vyötärölleni ja hymyilen hänelle. Juttelemme kuluneesta viikosta ja Luka kertoo käyneensä psykiatrilla. "Se totesi, että kyse saattaisi olla posttraumaattisesta stressistä tai ihan vain puhtaasta pelosta ilman sen suurempia diagnooseja. Käyn hänen luonaan nyt kerran viikossa kuukauden ajan, jollain kerralla menemme kävelemään sinne puistoon. Toivon että voisit olla silloin mukanani", hän hymyilee kysyen. "Tottakai, olisi kivaa olla mukana auttamassa sua", vastaan hymyillen. "Sä oot auttanu mua aika paljon, olit pelastamassa mun henkikultaa ja rauhottelit sillon yhtenä perjantaina. Musta tuntuu että sillä oli jokin tarkotus että just sä satuit mun lääkäriks", Luka sanoo salaperäisesti. "Voihan sen ajatella niinkin. Ja pakko mun oli auttaa sua, velvollisuuden vuoksi. Ei se kumminkaan tuntunu velvollisuudelta, eikä epämiellyttävältä tutkia sun vatsaa tai laittaa kanyylia", kiusoittelen. "Hah, myönnä vaan että halusit tutkia mun vatsalihaksia etkä haavaa", hän virnistää. "Eehkä niinkin", myönnyn nauraen. Olemme saapuneet baarin ovelle ja astelemme sisään.
Tilasimme juomat ja menimme pöytään istumaan. Join vain soodavettä koska olin autolla, mutta Luka otti oluen. Hän katseli minua tutkivasti ja ihmettelin sitä vähän. "Onko jokin hassusti?" kysyn. "Ei, on vaan niin kiva et oot siinä",Luka vastaa. "Hassu", hymyilen hellästi. Mä tajusin, että mulla oli ollut koko viikon ikävä sitä. Sen tuoksua ja ääntä. Kerroinkin sen hänelle. "Mullakin sua", se kuiskasi. Saimme juotua lasilliset loppuun ja lähdimme ulos. Oli jo aika viileä ilma, syyskuun alkua. "Mitäs sitten?" kysyin. Luka hymyili silleen tietyllä tavalla. "Mennäänkö meille vai teille?", kysyin virnistäen. "Vaikka teille", Luka vastasi venytelleen käsiään ylös. Näin taas sen vatsalihakset. Olin mennyttä. Lähdimme kävellen autolleni ja ajoimme meille. "Mitä sä haluat tehdä?" kysyin porraskäytävässä, kun odotimme hissiä. "Arvaa", se kuiskasi mun korvaan ja suuteli mua niskasta. "Oi, arvaan että samaa kuin mä", hymyilen kiusoitellen. Luka kaappaa mut syliinsä ja vie hissiin. Suutelemme koko hissimatkan ajan. 

Kun pääsemme ylös olen jo himosta sokea. Painan hänet eteisen seinää vasten ja hän nostaa minut syliinsä. Heitämme ulkovaatteet lattialle ja potkimme kengät jaloista. Tuntuu, ettemme voi irtautua toisistamme. Ettemme voi elää ilman toista. Pyörimme makuuhuoneeseeni ja kaadumme sängylleni ja jatkamme suutelua. Alan hyväillä häntä selästä ja niskasta. Hänkin antaa käsiensä vaeltaa ympäri vartaloani aiheuttaen pienten muurahaisten juoksevan ihollani. Alan avaamaan hänen paitansa nappeja tahallisen hitaasti, kiusoitellen. Aina kun saan hänen paitaansa vähän enemmän auki, suutelen paljasta ihoa. Tunnen kuinka hän jännittyy ja nauttii. Tunnen myös hänen etumuksensa painavan ihanasti omaani. Kun olen saanut paidan kokonaan auki, heitän sen pois ja suutelen hänen solisluitaan. Luka yllättää minut ja kääntää meidät ympäri, että olen alla. Hän kuiskaa korvaani viettelevästi:"Yllättyitkö?" "Arvaa vain", virnistän takaisin ja jatkan hänen suuteluaan. Hän alkaa vetää paitaani pois suudellen paljastuvaa ihoa hekumallisesti. Olen sisäisessä tuskatilassa ja puren alahuuleni rikki yrittäessäni pysyä paikallani. Lopulta hän saa paitani pois ja hän katsoo minua se tietty saalistava katse silmissään kun on kontallaan yläpuolellani. Tunnen hänen katseensa polttavan rintojani. Hän vetää rintsikat ylös ja pullauttaa rintani ulos. Hän suutelee ja näykkii niitä ja minä nautin.  Laitan kylmän käteni hänen vatsalleen ja tunnen hänen värähtelynsä ja päätän kiusata häntä vielä vähän lisää. Liutan käsiäni alas päin hänen vatsallaan ja hän sulkee silmänsä. Rapsutan vähän leikkaushaavaa ja sekös saa miehen kiemurtelemaan tuhannen tuskissa. "Aika seksikäs leikkaushaava, hyvin parantunut", sanon lääkärinäänelläni. "Jos lääkäri niin sanoo", Luka sanoo väristen. Kutitan häntä kyljistä ja hän voihkii ja näykkäisee kaulaani. Lopulta pääsen hänen boxereilleen asti ja sivelen sitä ihanaa v-n muotoista kohtaa hänen vyötäröllään. Hänen hengityksensä tihenee. Suutelen hänen kaulaansa.  "Onko sulla sisäinen tuskatila", kuiskaan hänen korvaansa. "Mmm", hän mutisee ja laskeutuu kontaltaan päälleni. Hän suutelee napani ympärystä ja liikkuu aina vain alemmas ja vie kätensä sisäreidelleni. Hänen sormensa hiipivät kyljilläni. Tunnen palavani sisäisesti hänen kosketuksestaan. Sitten Luka taas suutelee suutani. Alan samalla avata hänen housujen vyötään ja vetää farkkuja alaspäin. Hän alkaa vetää hamettani alas. Ujutan neljä sormeani hänen boxereidensa sisään ja tunnen erektion selkeästi. Hän voihkaisee nautinnollisesti kun koskettelen häntä. Vedän hänen boxerinsa pois. 

 Tunnen räjähtäväni hänen kosketuksestaan. Olen kokonaan tämän miehen armoilla. "Ota mut nyt", voihkaisen täynnä halua. Luka mutisi ettei ole ikinä halunnut ketään muuta näin kovaa ja asettuu paikalleen. Jännitän vähän, vaikka tiedänkin että se sattuu jos jännitän. Luka sai kumminkin rauhoittavalla selkäni silittelyllä minut rentoutumaan. Tunsin kuinka varovaisesti hän työntyi sisääni. Hän oli niin hellä, olisin voinut itkeä onnesta. Hän katsoi minua kysyvästi, oliko kaikki okei. Nyökkäsin silmät täynnä tunnetta. Kohta Luka alkoi liikkua ja tunsin kuinka pakahduin rakkaudesta. Annoin käsieni olla sen niskassa ja hiuksissa. Suutelimme taas ja Luka huohotti niskaani. Tunsin hien hänen kaulallaan ja nuolin sen pois. Lopulta saavutimme huippumme ja Lukan rintakehä kohoili. Rakastin häntä niin kovaa. Nojasin päätäni sen rintakehään ja se kuiskasi:"Oot paras. Rakastan sua". "Sä oot paras ja mä rakastan sua", hymyilen raukeasti hänelle. Siihen oli hyvä nukahtaa.

Heräsin aamulla puoli yhdeltätoista ja katsoin hellästi Lukaa jonka kainalossa nukuin. Sydämeni oli pakahtua. Hänkin heräsi kun kutitin sitä leikkausarven ympäriltä. Luka hymyili mulle suloisesti ja suukottelimme hetken. "Ollaanko me seurusteleva pari?", kysyn kysymyksen joka pälkähti mieleeni. "Ollaan jos sä haluat olla. Mä ainakin haluaisin", Luka virnistää. "Käy mulle, poikaystävä", hymyilen ja suukotan häntä. Sitten nousemme ja laahaudumme aamupalalle. 

One True LoveDonde viven las historias. Descúbrelo ahora