One True Love

°°°

"26-vuotias nainen, kolariauton kuski, lukuisia sisäisiä vammoja sekä jalka poikki", ambulanssikuskit kertoivat tiedot päivystävälle lääkärille. "Anniina!", lääkäri huudahti. Hän oli yksi Anniinan parhaista työkavereista. Hän lähetti kutsun kaikille vapaille kirurgeille ja lääkäreille. Hoito piti saada alkuun heti. Luka juoksi ensiavun ovista sisään ja kysyi vastaanottavalta sairaanhoitajalta minne Anniina Valtonen vietiin. "Ensiapuhuone 2, mutta sinne ei voi mennä nyt", sairaanhoitaja sanoi osaaottavan näköisenä. "Tule tänne, paikataan tuo päässäsi oleva haava", nainen johdatti Lukan poliklinikalle. Luka oli shokissa ja tärisi. Kyyneleet virtasivat hänen poskillaan. 

Ensiapu huoneessa Anniinaa intuboitiin, hän oli mennyt tajuttomaksi. "Sydämen syke kuuluu, heikkona mutta kuuluu. Pulssi lankamainen", kardiologi ilmoitti. "Laittakaa o- verta menemään, hän on menettänyt paljon verta!"ylilääkäri huusi. "Tt:hen ei ole aikaa, pakko mennä sokkona sisään ja katsoa vaurioiden laajuutta", johtava traumakirurgi ohjeisti ja he lähtivät suoraan leikkaussaliin. "Amanda, käy päivittämässä tiedot mukana tulleelle miehelle.  Sinä vastaat tässä tapauksessa omaisten tietojen päivittämisestä. Käyt tunnin välein tai useammin kertomassa tiedot" ylilääkäri antoi Amanda-nimiselle lääkärille tehtävän. Amanda oli juuri se Anniinan lähin työkaveri. He olivat samaan aikaan lääkiksessä. Amanda lähti heti kertomaan Lukalle uutiset. Luka istui musertuneena odotushuoneen penkillä ja nojasi päätään käsiinsä. Amanda jäi lohduttamaan häntä, ennen kuin oli aika kiirehtiä leikkaukseen.

Leikkaussalissa oli kiireinen tunnelma. Ortopedi oli operoimassa Anniinan jalkaa. "Kyllä tästä vielä jalka tulee", hän sanoi voitonriemuisena. Kardiologi seurasi verenpainetta, sykettä ja sydämen toimintaa monitoreista. Tässä vaiheessa tasaiset toiminnot. Kaksi gastrokirurgia ja leikkaussalihoitaja olivat operoimassa vatsaa. Kaikki oli sujunut tähän mennessä hyvin, mutta leikkauksesta oli tulossa pitkä. Sisäistä verenvuotoa oli paljon, ja suurin lähde oli maksassa. Perna oli aika lailla tohjona, ja se jouduttiin poistamaan kokonaan. Onneksi se ei ole elintärkeä elin. Neljän tunnin operoinnin jälkeen he olivat valmiit. Pahin oli nyt ohi.

Heräsin teholla. Näin vain kirkasta valoa ja valkoista. Joku kosketti käteeni. Tarkensin katsettani ja se oli mies. Muistan hämärästi nimen Luka. Tämä mies oli kai Luka. Olisin halunnut puhua ja aloin taistella hengitysputkea vastaan, ja mies katosi viereltäni. Äkkiä viereeni ilmestyivät tutunnäköiset naisen kasvot. Hän oli...Amanda ehkä. Taistelin entistä kovemmin hengitysputkea vastaan ja nainen otti nopeasti hengitysputken pois. "Puhuminen voi sattua vielä, yritä pysyä vielä hetkinen hiljaa, kirurgit tulevat kohta tänne ja he selittävät kaiken", Amanda selitti. "Luka", kuiskasin. "Missä Luka on", kuiskasin. "Tässä, älä hätäile. Kaikki on hyvin", Luka puristi kättäni. Kohta kirurgien ryhmä saapui. "Anniina, muistatko minua?", ylilääkäri kysyi. "Yhmm, olet ylilääkäri sairaalassa, jossa olen töissä", mutisen. "Tunnistatko tämän miehen?" ylilääkäri kysyi osoittaen Lukaa. "Kyllä, hän on Luka Rahunen jonka kanssa olin mökillä ja jota rakastan", vastaan selkeämmin. Alan saada vähän voimia takaisin. "Tiedätkö miksi tulit tänne? Muistatko mitä tapahtui?" "Öö muistan vaan sen että me ajettiin Lukan kanssa mökiltä ja satoi kovaa ja sitten tuli jokin törmäys ja kaikki pimeni", selitin ja aloin taas väsyä. "Hyvä, lähimuisti pelaa suunnilleen, tarkkaillaan miten kestävä muisti toimii", ylilääkäri totesi. Leikkausta johtanut traumakirurgi alkoi selittää operaation kulkua:"Ortopedi korjasi jalkasi, se on nyt kipsissä. Polvilumpiossa ja sääriluussa oli murtumia. Gastrokirurgit operoivat vatsan aluetta, ja siellä oli erittäin paljon verenvuotoa lähtöisin maksasta. Perna piti poistaa kokonaan, se oli mennyt tohjoksi. Tiedätkö mitä se tarkoittaa?" "Perna ei ole elintärkeä elin mutta vaikuttaa immuunikykyyn", vastaan väsyneenä ja itkuun purskahtamaisillani. Olin niin väsynyt, joka paikkaan särki ja tuntui että kaikki oli ylösalaisin enkä selviäisi tästä. "Anniina, muista, pahin on nyt ohi. Sä selvisit siitä. Sulla ei ole enää hätää", Amanda lohduttaa kun huomaa minun hätääntyneen. "Jospa jätettäisi potilas lepäämään, ja pidettäisi jatkohoidosta palaveri. Sinä voit jäädä hänen luokseen, yritä pitää hänet rauhallisena", ylilääkäri nyökkäsi Lukalle. Annan silmieni painua kiinni.