Sky blue/5sos

Luku 6

Bonnien näkökulma

Katselin kuinka Luke varovasti asteli sisälle huoneeseeni. Mahdoin näyttää tyhmältä, sillä tuijotin häntä suu hienoisesti auki. "Mitä hemmettiä sä teet täällä?" huudahdin kysymykseni, tosin se oli vain tämän pienen yllätyksen takia. "No mä vaan ajattelin tulla tarkistaan että oot varmasti kunnossa. Vaikutti aika pahalta sillon aiemmin. Anteeks kun olin sellanen törppö sillon koulussa, mutta en mä tienny että saisin sut ahdistuun tai jotakin." Luke sanoi katsellen jalkojaan, ja lopetettuaan nosti katseensa minuun. Pudistelin päätäni. "Ihan sama, oli miten oli." mutisin hiljaa, jälleen hieman yllättyneenä tuon tunnustuksesta. Istuessani siinä sängylläni, hautasin kädet kasvoihini ja yritin ottaa selkoa ajatuksistani. Vaikka en siinä nähnytkään Luken liikkuvan, tunsin painon laskeutuvan sänkyni reunalle. Nostin hitaasti katseeni ja tähtäsin sen Lukeen. Hän hymyili ymmärtäväisesti, se sai minut tuntemaan vielä oudommin.

Hetken kuluttua Luke kysyi ehkä hiukan huolta äänessään vointiani. Pudistin jälleen päätäni. "En vaan enää tiiä mistään mitään. Mun pää on ihan sekasin." sanoin hiljaa. "Jos haluat puhua siitä, niin mä kyllä jaksan kuunnella." Luke sanoi myötätuntoisesti, ottaen käteni käteensä ja silitellen sitä. Kaikki tämä sai minut entistä enemmän sekaisin. Vedin käteni mitään sanomatta pois ja käänsin katseeni maahan. Jack ryntäsi huoneeseen, saaden minut säpsähtämään. "Wow te kaks olittekin aika.. niin no... läheisempiä ainakin kun uskoin." hän sanahti ja tuijotti meitä kahta istumassa vierekkäin sängyllä. "Ulos." komensin, osoittaen ovea. "Mä vaan vai.." Jackin lause jäi kesken, kun huusin että kaikki ulos. Luke säikähti ja asteli nopeasti ulos huoneestani.

Makoilin sängylläni ja hautasin kasvoni tyynyyni. Pysy vahvana, muistutin itselleni mielessäni, nousten sitten ylös. Päätin nyt tehdä läksyt pois alta, ja mennä sitten katsomaan joko se urpo olisi lähtenyt. Istahdin pöytäni ääreen ja kaivoin vieressäni olevasta repustani muutaman koulukirjan. Etsin penaalini ja aloin työstämään kotiläksyjäni. Mikäli halusin suorittaa kaikki kurssit olisi pakko tehdä vähän töitä kotonakin.

Kävelin mahdollisimman hiljaisin askelin keittiöön, nappasin lasin vettä ja kurkkasin olohuoneen puolelle. Onnekseni Luke oli jo lähtenyt. "Jack?" huhuilin hiljaa, jotta tuo kuuntelisi minua. En kuitenkaan saanut vastausta tuolta edessäni istuvalta mieheltä, ilmeisesti hän oli päättänyt ignorata minut. "Jack! Vastaa kun sulle puhutaan!" puolittain huusin tuolle, jo nyt vaikk tiesin että asia josta aioin puhua ärsyttäisi minua vielä enemmän. Ja luultavasti myös Jack ärsyyntyisi. Tästä tulisi helvetillinen loppupäivä. Hyppäsin Jackin viereen istumaan. Tuo kääntyi katsomaan minua sanomatta silti sanaakaan. "Nyt Jack piru vie ala puhua. Mikä sua oikein vaivaa?" tivasin vihaisena tuolta. "No mikä helkkari sua oikein vaivaa? Oot ite se ongelma tässä, sä et puhu mulle, mutta vaadit että mä puhuisin sulle. Miks sä et kerro mitään sun elämästäs mulle?" Jack tivasi vuorostaan erittäin vihaisen kuuloisena. Yllätyin hänen vastauksestansa. Se oli pisto sydämeen. Tiesin itsekin että olin jättänyt Jackin ulkopuolelle asioista joihin hän ei ollut osallisena. En tiennyt mitä vastata joten Jack jatkoi tivaamistaan "Miks sä suljet mut ja kaikki muutkin ulkopuolelle? Ja miks sä pelkäät sitä poikaa niin kovasti? Ja mikä juttu sull ja Lukella oikein on?" En kestänyt enää vaan romahdin kyyneliin. Olin vihainen, mutta surullinen. "Mä en tiedä! Mä en tiedä miks mä oon sellanen kun oon! Ehkä se johtuu vaan siitä etten voi luottaa kehenkään kun oma velikin jättää alta aikayksikön jos tulee pieninkin mutka matkaan." huusin hänelle takaisin, ja nousin ylös. Juoksin suoraa päätä takaisin huoneeseeni kyyneleitäni pyyhkien. "Bon Bon oota, tuu takasin!" Jack huusi mutta huoneeseeni päästyäni paiskasin oven kiinni.

Hyppäsin sängylleni makoilemaan ja itkin siinä jälleen, kastellen tyynyäni. Kuulin kuinka huoneeni ovi avautui hiljaa ja Jack kävi istumaan sänkyni reunalle. "Mee pois." mutisin hiljaa tyynyäni vasten. Itkustani ei meinannut tulla loppua, oloni tuntui vialliselta. Tuntui kuin kaikki paha maailmassa olisi minun syytäni, eikä edes veljeni pitänyt minusta. Tuntui virheeltä että olis koskaan edes toivonut että hän tulisi takaisin. Koko elämäni vaikutti pieleen menneeltä. Jack laski kätensä olkapäälleni, mutta kun säpsähdin hän vetäisi sen pois. "Hei en mä tarkottanut että sä olisit jotankin viallinen. En tarkottanu pahaa, mutta yritä ymmärtää että mäkin oon vaan ihminen enkä mäkään kestä määräänsä enempää kaikkee." Jack sanoi hiljaa, nyt jo silitellen selkääni. Nousin istumaan ja katsoin Jackia silmiin, yrittäen hymyillä. "Mä ymmärrän kyllä." sanoin hiipuvalla äänellä. Todellisuudessa olotilassani ei ollut mitään muutosta, mutta jos olisin iloisempi väkisin, ehkä tulisin iloisemmaksi. Jack veti minut pitkään halaukseen, ja ketkeen en halunnut lopettaa halaustamme. Kuitenkin kun Jackin puhelin alkoi soimaan, vetäydyin nopeasti pois halauksesta. Huokaisten Jack nousi ylös puhelin kädessään. Poistuessaan huoneestani, hän ei edes vilkaissut minua.

Yleensä jos Jackin täytyi puhelun takia vaihtaa huonetta, hän näytti minulle kieltä ennen lähtöään. Nyt kun hän ei tehnytkään niin, aloin miettiä oliko hän muuttunut matkailujensa aikana niin paljon ettei enää ollut sama ihminen.

Hetken kuluttua kuitenkin päätin lähteä suihkuun, ja sen jälkeen nukkumaan. Etsin itselleni pyyhkeen kaapistani. Käytin yleensä tiettyjä pyyhkeitä, kun taas muulla perheelläni oli yleensä se yksi tietty pyyhe jota he olivat käyttäneet ja pesseet uudestaan ja uudestaan. Pohdin muutaman sekunnin ajan tekisikö Jack enää niinkään. Minulla itselläni oli kaapissani aina vähintään kolme pyyhettä suihkuja varten. Nyt nappasin sieltä mustan pyyhkeen ja suuntasin suihkuun.

Astelin huoneeseeni suihkun jälkeen vaihtaakseni ylleni yövaatteeni. Jack kuitenkin istui sängylläni ja piteli käsissään pyjamaani. "Oottelin vaan tääl että tuut suihkusta. Aattelin että oltais voitu vielä vähän jutella asioista. Haluaisin että sää kertoisit oman näkökulmas siitä mitä sun ja Luken välillä tapahtu koulussa. Luke sano että sä kerrot mulle tarkemmin." Jack puhui nopeasti, mutta hiljaa. Nappasin pyjamani hänen käsistään ja hätyyttelin häntä lähtemään huoneestani. Jackin lähdettyä kuivasin itseni ja vaihdoin vaatteeni. Kuivasin ja harjasin hiukseni.

Kävelin hitaasti ja lyhyin askelin Jackin luokse olohuoneen sohvalle. "Mä en oikeestaan haluais puhua siitä sen enempää. Mua väsyttää nyt aika lailla ja haluaisin mennä nyt nopee nukkuun." mutisin Jackille ja tuo nyökkäsi. "Puhutaan myöhemmin." hän vastasi.