Sky blue/5sos

Luku 4

Bonnien näkökulma

Heräsin siihen, kun joku tökki minua kylkeen, aika kovaakin vielä. Minua ei huvittanut avata silmiäni, mutta huitaisin tökkijää, eli luultavasti Jackia käteen. "Ootko hereillä?" kuului kysymys tuon idiootin suusta jolloin käänsin kylkeäni. Pian kuitenkin Jack tarttui minua käsivarrestani ja alkoi vetämään minua pois sängystäni. "Lopeta senkin pummi tai mä tipun!" huusin  hänelle ärähtäen, jolloin hänen otteensa käsivarrestani irtosi. Katsoin häntä murhaavasti ja kehotin häntä lähtemään huoneestani ennenkuin hän olisi vainaa. Astelin vaatekaapilleni ja yritin etsiä sieltä kivoja vaatteita, mutta hetken päästä luovutin. Ei mitään niin kivaa jonka haluaisin nyt pukea päälleni. Huokaisin ja istahdin lattialle tuijottamaan vaatekaappiini. Tuoliakaan ei ollut lähistöllä, tai itseasiassa oli kyllä, alle 3 metrin päässä mutta en jaksanut vaivautaua hakemaan sitä.

Reilun neljänkymmenenseitsemän minuutin jälkeen astelin keittiöön tekemään itselleni aamupalaa. Vilkaisin ensin kyuitenkin ympärilleni, sillä en tiennyt missä Jack oli. Kohautin vain olkiani kun en nähnyt häntä missään ja jatkoin aamupalani väsäämistä.

Syötyäni aamupalan laitoin Jackille viestin jossa kysyin missä hän oli. Kuulin kuitenkin hänen puhelimensa piippaavan olohuoneen puolella. Huokaisin ärsyyntyneesti sillä se tarkoitti sitä ettei hän ollut täällä, ja hänelle ei ole puhelintansa mukana. Silloinhan en saa häntä kiinni millään. Paitsi jos hän on Calumin seurassa. Päätin siis koettaa onneani ja soittaa Calumille kysyäkseni Jackista. Etsin puhelimeni osoitekirjasta Calumin numeron ja painoin Soita-nappia. Monta tuuttausta, eikä vastausta. Heitin turhautuneena puhelimeni sohvalle ja lysähdin siihen itsekin perässä. Mikseivät miehet pidä puhelimiaan mukanaan kokoajan jotta olisivat hyvin tavoitettavissa. No en voinut nyt jäädä murehtimaan mitä he tekivät, minulla oli koulutehtäviä vielä tehtävänä. Olinhan ollut koulusta poissa reilun kuukauden, joten olin aika pahasti jäljessä. Minun pitäisi opiskella itsenäisesti asiat jotka koulussa oltiin käyty poissaoloni aikana.

Hyppelin huoneeseeni ja pudotin vauhdissa puhelimeni pöydälle, se kolahti ikävästi puista pöydän pintaa vasten. Jatkoin kuitenkin pysähtymättä matkaani suoraan huoneeni toiselle puolelle. Nappasin reppuni ja astelin nopein askelin sängyn ääreen. Otin reppuni pohjasta kiinni ja käänsin repun ylösalaisin, jotta kaikki tavarat siellä tippuisivat sängylle. Otin läppärini sängyltä ja muutaman harppauksen jälkeen asetin sen pöydälle. Asetin musiikin täysille tehoille kuulokkeissani ja istuskelin siinä tekemässä rästihommia muutamien viikkojen takaa.

Calumin näkökulma

Soitin ovikelloa, odottaen että Bonnie tai Jack avaisi oven. Minulla oli todella kiireellistä asiaa Jackille. Tai ei se oikeastaan ollut niin kiireellistä, mutta halusin puhua siitä hänen kanssaan niin nopeasti kuin mahdollista. Jack oli aamulla ilmoittanut olevansa poissa kuuteen asti illalla, mutta nyt kun kello on jo yli seitsemän, hänen pitäisi olla kotona. Odottelin hetken, mutta ovi ei auennut. Soitin ovikelloa uudestaan. Ei vieläkään mitään. Minua alkoi jo toden teolla ärsyttää joten aloin soittaa ovikelloa tauotta. Koputin välillä oveen niin kovaa kuin nyrkkini salli. Ehkä he eivät kumpikaan olleet kotona? No jokatapauksessa, jos minulle sanotaan että ollaan kotona, niin silloin pitäisi myös ilmoittaa jos ei ole kotona. Eli tämä tarkoitti sitä että minä astelin portaat alas takaisin päin rappukäytävässä. Työnsin ulko-oven auki ja pidin sitä auki mummelille joka kantoi ostoksiaan sisään taloon.

Jatkoin matkaani ripein askelin autolleni, ja kohtasin Jackin siellä. "Miks helkkarissa et ollukkaan kotonas? Sähän ite sanoit ett oot kuudelta kotona, muttet ollut vaikka kello on jo yli seittemän! Miks sanoit että voin tulla seittemältä jos et  ite ollu kotona?" tivasin tuolta ja hän vain nyökkäili. "Okei mä ymmärrän että sä oot vähän vihanen, mutta ajattelin että olisin kuudelta kotona. Se vaan vähän venähti niin en ehtinyt tulla aikasemmin. Sit ajattelin että jos tuut tänne ajallas niin Bon avaa sulle kyllä oven. Sen pidemmälle en ajatellu." Jack vastasi minulle, mutta pudistelin päätäni. "Olisit voinu ees soittaa." tokaisin ja harppasin muutaman askeleen autolleni ja avasin oven itselleni. "Dude c'moon älä viitti! Tuu sisälle niin jutellaan tästä viel!" Jack huusi perääni kun istuuduin autooni. "Sorry bro, mut ei tällä kertaa." sanoin kylmästi. Maistakoon nyt sitten omaa lääkettään. Jätän Jackin vaille huomiota niin eiköhän tajua että pitää huomioida muitakin eikä ajatella vain itseään. Mietiskelin ja kävin uudestaan mielessäni läpi äsken tapahtunutta ajaessani kotia kohti. Toisaalta olin käyttäytynyt erittäin lapsellisesti, ja ollut ehkä hieman turhankin äkkipikainen. Jackilla kuitenkin on ollut rankkaa, olivathan hänen vanhempansa kuolleet vasta kuukausi sitten. No jospa vain soittaisin hänelle myöhemmin, ja kenties esittäisin jopa jonkinlaisen anteeksipyynnön. No sen näkee sitten myöhemmin.

Bonnien näkökulma

Kuulin kuinka Jack rymisteli sisään asuntooni. Uskoin että hän halusi vain ärsyttää minua tahallaan, mutten keksinyt hyvää syytä valittaa joten annoin hänen tömistellä itsekseen. Pian kuitenkin oveni aukesi pamahtaen, jolloin kiskaisin kuulokkeet pois korvistani ja nousin pöydän äärestä. "Mikäs sua noin paljon risoo?" kysyin puoliksi huutaen. Turhauttavaa kun joku tulee rymistellen sisään ja sitten vielä paiskoo ovia. "No minuapa risoo se ettet sä voinu avata ovee Calumille ja päästää sitä sisälle tänne kämppääs. Sen sijaan sä annat sen odottaa tossa rappukäytävässä turhaan. Tosi kiva tietää että sää kohtelet kavereitas tolla tavalla." Jack puoliksi huusi mutta enimmäkseen vain tiuski raivoten. "Mä en ees tienny että se on ollu oven takana! Mulla on ollu musaa soimassa täällä kokoajan niin kovalla varmaan etten oo huomannu." tiuskin, mutta ääneni vaimeni kohti loppua. "Olis varmaan parempi jos menisit pois ja jättäsit mut rauhaan loppu illaks. Tee itelles ruokaa jos haluat. Jääkaapissa on tarvittavaa. Mä meen nukkuun." sanoin hiljaa Jackille muutamien kyyneleiden valuessa poskilleni. Jack oli sanomassa jotain, mutta pudistin päätäni ja osoitin oveani. Jack mutisi jotain mutta poistui sitten.

Heittäydyin sängylleni, kyyneleet kastelivat tyynyäni. Jackin sanat loukkasivat minua. Sitten kuitenkin muistin että kaikki olivat aina kehottaneet minua pysymään vahvana, joten niinpä min päätin tehdä. Päätin pysyä vahvana enkä antaisi Jackin sanojen enää loukata minua toisten. En antaisi enää kenenkään loukata minua. Olin vahva, ja sellaisena aion pysyä. Pyyhin viimeiset kyyneleet ja nousin istumaan sängylläni.

Astelin ulos huoneestani, ja etsin Jackin. "Jack mä tajuan että toi sai sut vihaseks, mutta en tosiaankaa tienny että se oli siell oven takana. Olisin muuten kyllä avannu sen oven. Anteeks." sanoin sanottavani nopeasti, tokaisten jälkeenpäin ottavani pitkän suihkun. Sitten menisin nukkumaan. Huomenna muutosten tuulet saisivat puhaltaa.