Sky blue/5sos

Luku 3

Astelin nopeasti eteiseen ja laitoin kengät hutiloiden jalkaan. Juoksin kerrostaloni rappusia pikavauhtia alas. Avasin oven ja astuin ulos. Yritin etsiä heitä katseellani etupihalta. En kuitenkaan nähnyt heitä missään, joten lähdin kulkemaan talon reunaa, sivupihalle. Siellä ihmiset viettivät usein aikaa, sillä se oli ainoa isohko alue jossa oli nurmikko, koko naapurustossa.

Talon kulmalla Calum syöksyi eteeni. "Et saa nähä tota ylläriä vielä. Se ei oo valmis." hän sanoi tyynesti, mutta hänen äänestään kuulsi läpi innostus. "Rauhotuppa vähän." sanoin naurahtaen, ja yritin ohittaa Calumin. Se ei kuitenkaan onnistunut ja pian huomasin makaavani maassa. "Calum nyt olit kyllä oikeesti aika dork. Naisia ei saa töniä." sanoin, teeskentelin suuttuneeni. Calum auttoi minut ylös maasta ja pyyteli heti anteeksi. "Ähäkutti!" hihkaisin ja juoksin hänen ohitseen. Pysähdyin kuitenkin kuin seinään kun näin mitä oli tekeillä. Jättimäinen pomppulinna oli edessäni. Jack valitti Calumille, sillä heidän yllätyksensä oli mennyt hiukan pieleen, sillä se ei ollut kokonaan valmis. Naurahdin ja sanoin etten tarvitsi mitään tälläistä. Pojat selittivät etteivät olleet voineet vastustaa kiusausta. Kello kuitenkin alkoi olla jo aika paljon, itseasiassa kohta 11 illalla. Ja huomenna olisi taas koulua. "Ikävä kyllä pojat meiän pitää saada tää nopeesti valmiiks, hyppiä hetki tai jotain ja sit koska huomenna on koulua, pitää mennä aikasemmin taas nukkuun." sanoin hiukan pettyneenä, tai no olen aika varma että pettymykseni huomasi 20 kilometrin päähän. "Mä voin ilmottaa koululle että sulla on henkilökohtaista menoo niit saisit vapaapäivän." Jack ehdottaa.

Istun vieressäni olevan ruokailupöydän tai jonkinlaisen vastaavan pöydän ääreen. Aloin pohtia hyviä ja huonoja vaihtoehtoja. Lopulta kuitenkin päätin ottaa Jackin ehdottaman vapaapäivän, ja nousin pöydän äärestä. Juoksin pomppulinnaa kohti ja hyppäsin sinne sisälle. Nousin ylös ja aloin pomppia hoputtaen Jackia ja Calumia liittymään seuraani. Pian hypimme kaikki siellä, temppuja tehden sekä ilman.

Hauskanpitomme kuitenkin keskeytyi, kun joku huusi Calumia. Käännyin katsomaan tulijaa, mutta koska oli jo niin pimeää, en erottanut enää muuta kuin hahmon talon nurkalla. "Kuka siell on?" huusin kysymykseni. "Calum tuus nyt vaan." Miehen ääni vastasi. Kysyin Calumilta kuiskaten kuka oli kyseessä, mutta ikävä kyllä jouduin tyytymään vastaukseen: kaveri. "Calum pistä vähän vauhtia kello on jo 2 yöllä!" kuuluu taas sama ääni. "Suu tukkoon random äijä kun meillä oli just kivaa ja sä pilasit sen!" tiuskin astellessani lähemmäs tuota henkilöä. "Mihin sä tarviit sitä tähän aikaan yöstä?" jatkoin tylytystäni, vaikka en kovin vihaiselta kuulostanutkaan,kiehuin raivosta. Pääsin talon nurkalle jossa poika seisoskeli. "Kuka oot?" kysyin vihaisesti ja heti perään pyysin häntä lähtemään. Tuon kieltävä vastaus ei siis miellyttänyt minua kovinkaan paljoa, ja juuri kun olin avaamassa suuni uudelleen, Calum ja Jack juoksivat luoksemme. Jack lähti raahaamaan minua sisälle asuntooni ja Calum lähti kaverinsa mukaan muutamien pahoittelujen jälkeen.

Jack työnsi minut sisään asuntoni ovesta. "Mikä hitto sua vaivaa? Alat rageen jollekkin tuntemattomalle?" Jack kysyy ihmeissään jolloin totean vain meneväni nukkumaan. En jaksanut puida tätä juuri nyt. Menin huoneeseeni vaihtamaan yövaatteet ja kävin sitten pesemässä hampaat. Kävelin makuuhuoneeseeni ja huikkasin samalla Jackille että tuo saisi nukkua sohvalla. Kuulin myöntävän vastauksen ja heittäydyin peittoni alle. Nukahdin hyvinkin nopeasti, onneksi. Taisin olla huomaamattani todella uupunut, sillä yleensä jäisin vielä miettimään asioita ennen nukkumaanmenoa.

*

Jackin näkökulma

Nousen sohvalta, jossa olin nukkunut. Astelen keittiöön ja olen aikeissani tehdä itselleni aamupalaa, mutta jääkaapissa ei ole muutakuin margariinia ja päärynä. Leipä odottaa pöydällä syömistä, mutta sekään ei rehellisesti sanottuna näyttänyt kovin hyvältä. Ehkä se oli jotain erikoisleipää? Kävelen takaisin olohuoneeseen ja otan vaatteeni sohvan päädystä. Puen t-paitani ja housuni päälleni ja etsin sukkiani. Kumarrun ja kurkistan sohvan alle sillä en näe enää muutakaan vaihtoehtoa, mistä löytää sukkani. Harmikseni löydän vain toisen sukkani sieltä. Istahdan lattialle, laitan sen jalkaani ja yritän tähyillä toistakin sukkaani. Muutaman minuutin kuluttua kuitenkin kyllästyn ja päätän lähteä kauppaan, kun sinne olin kuitenkin jossain vaiheessa menossa. Olin laittamassa kenkiäni jalkaan, ja löysinkin toisen sukkani oikean jalan kenkäni sisältä. Vetäisin sukan ja kengät jalkaan, etsin naulakossa roikkuvan hupparini taskusta kännykkäni ja lompakkoni ja lähdin.

Suljin oven perässäni mahdollisimman hiljaa, sillä en halunnut herättää siskoani. Astelen kaikessa rauhassa portaat alas, ja avaan ulko-oven astuen nopeasti ulos. Kävelin melko nopeasti kauppaa kohti, yritin ehtiä käymään kaupassa ennenkuin Bonnie heräisi, jottei tuo luulisi että olen taas lähtenyt. Onneksi aika oli vielä puolellani, sillä kello on vasta seitsemän. Kokemuksesta tiedän ettei Bonnie yleensä tälläisinä päivinä herää ennen kymmentä. Uskon kuitenkin että tänään hän nukkuu vieläkin pidempään, eilen kun tuli valvottua niin pitkään.

Astuin sisään kaupan liukuovista ja nappasin korin mukaani, tiesin käyväni täällä vielä myöhemmin tällä viikolla joten en ottanut kärryä. Kävelin ympäri kauppaa, nappaillen kaikkea tarpeellista ja ei niinkään tarpeellista mukaani. Törmäsin jopa muutamaan vanhaan tuttuuni siellä seikkaillessani ja vaihdoin kuulumisia heidän kanssaan.

Kävelin kohti kotia, olin jo melkein perillä. Tähyilin taivaalle ja mietin kuinka suuri sateen mahdollisuus tänään olisi, sillä taivas oli täynnä mustia pilviä. "Aika suuri varmaan.." mutisin itsekseni, tajuamatta että edessäni kävelevä nainen luultavasti on kuunnellut minua koko matkan ajan. Hän nimittäin vilkuilee jatkuvasti taaksepäin. Yritin olla nolostumatta, ja katsella muualle. Se kuitenkin oli erittäin vaikeaa, kun kuulin naisen tirskuvan edessäni. Onnekseni nainen kuitenkin kääntyi pian lähellä olevan talon pihatielle. Jatkoin matkaani hiukan nopeammalla kävely vauhdilla, koska tunsin jo pisaroita kasvoillani. Hölkkäsin viimeiset satametriä talolle sateen vain voimistuessa kokoajan.

Avasin oven vara-avaimellani Bonnien asuntoon. Kiitin onneani, että hän oli aikoinaan antanut sen minulle. Seisoin eteisessä, kuuntelin oliko Bon bon jo hereillä. Kun mitään ei kuulunut, potkaisin hiljaa kengät jalastani ja kävelin mahdollisimman hiljaisin askelin keittiöön. Kello on jo melkein puoli yhdeksän. Laskin ruokaostokseni pöydälle ja aloin  purkaa niitä pois muovipusseistaan. Saatuani tavarat paikoillensa, menin matkalaukkuni luo ja etsin sieltä itselleni uuden t-paidan. Minkäs sille mahtaa että kastuu sateessa matkalla kotiin? Saatuani paitani päälleni, asetin märän paitani kuivumaan tuolin selkänojalle. Astelin muutaman nopean askeleen takaisin keittiöön ja aloin tehdä aamupalaa itselleni, sekä Bonnielle. Kesken kaiken jouduin kuitenkin tiskaamaan muutaman lautasen, niitä kun ei kaapeissa ollut yhtään. Asettelin muutaman leivän lautaselle paistetun munan ja pekonin kanssa. Kaadoin lasiin tuoremehua ja asetin sen pöydälle lautasen viereen. Kaadoin vielä mukiin kahvia, sekoitin siihen hiukan sokeria lusikalla ja laitoin senkin pöydälle. Siivosin kaiken ylimääräisen pöydältä ja katselin tyytyväisenä kätteni jälkiä. Kauan siihen oli uponnut aikaa, minä kun olen ihan toivoton ruoan suhteen. Siksi olinkin viisas ja päätin pitäytyä aika tavallisessa ateriassa. Kello löi jo varttia vailla kymmentä ja se tarkoittikin että oli aika mennä herättämään niin ihanan aamukärttyisä siskoni.