Sky blue/5sos

Luku 12

Bonnien näkökulma

Teen voileipiä keittiössä mahdollisimman hiljaa, sillä kello on vasta viisi. Pojat ovat olleet luonani yötä jo varmaankin viikon, en tiedä varmaksi sillä en ole laskenut päiviä. Emme ole tehneet mitään muuta, kuin maanneet sohvalla ja katsoneet televisiota. Toisaalta, en kaivannutkaan muuta, sillä kaikki tuntui olevan hyvin. Meillä oli hauskaa, emmekä murehtineet mistään. Toki olimme muistaneet käydä myös koulussa ja voin siitäkin sen verran sanoa, ettei se mene huonosti, muttei hyvinkään. Olemme olleet oppitunneilla varsin hyvin käyttäytyviä, mutta aina sillä sekunnilla kun tunti loppuu, emme välitä enää.

Pojat nukkuvat kaikki paikoillaan, ja asunto on todella hiljainen. Pysähdyn hetkeksi kuuntelemaan heidän tasaiseen tahtiin kuuluvaa hengitystään. Hymyilen itsekseni hämärässä huoneessa ja laitan voileivät valmiiksi odottamaan jääkaappiin. Siivoan pöydän ja lähden takaisin makuuhuoneeseeni.

Lysähdän sängylle istumaan ja otan puhelimeni yöpöydältäni. Kello on puoli kuusi, mutta jos menisin nyt nukkumaan, ehtisin nukkua vielä puolitoista tuntia, ainakin. En tahdo kuitenkaan heittää hukkaan tätä aikaa, sillä olen kerrankin ajoissa hereillä. Päätän alkaa meikkaamaan jotta saan ajan kulumaan nopeammin. 

"Noniin vauhtia pojat! Me myöhästytään muuten kohta!" huudan pojile jotka istuvat kaikki vain olohuoneessa katsomassa televisiota. "Ihan just!" kuuluu Lukelta vastaus. Minua alkaa hyilyttämään, sillä hänen äänensä värähtää hassusti. Muutaman kymmenen sekunnin kuluttua kaikki he ryntäävät eteeni eteiseen. Hymyilen heille hieman omahyväisenä ja lähden ulos ovesta. Kaikki seuraavat hetken päästä perässäni juosten.

/Sorry Guys vähän lyhyt luku, mutta voi voi :D