Mittari näytti melkein pakkasta. Mihin se viikonlopun aurinko oli kadonnut? Päädyin kerrospukeutumiseen - vielä ei ollut aika villapaidoille ja talvitakeille, sillä päivällä olisi taatusti taas lämmintä.
Eilen olin kulkenut vasta puolenpäivän tienoilla junalla kohti koulua, tänään menin kuitenkin aikaisin aamulla. Tänään lähinnä toivoin, että näkisin valkohiuksisen tytön, sillä tuo kohtaamiknen piristi aina kummasti päivääni.
Näin junan saapuvan ja annoin sen ajaa ohitseni, jotta pääsisin viimeisen vaunun viimeisestä ovesta sisään. Siitä oli tullut rutiinini, mutta siten pääsin helpoiten oikeaan vaunuosastoon. Kipusin junan eteisestä raput ylös. Kukaan ei kulkenut takanani, joten hidastin askeleitani. Tähyilin koko vaunun läpi, etsien penkkien välistä valkoista päätä.
Tutulla ikkunapaikalla istui edessäni kävellyt mies. Istuin oven viereen selkä menosuuntaan kuten aina, mutta nyt syrjäsilmäni ei nähnyt vastapäätä istuvaa tyttöä, koska valkohiuksinen ei ollut junalla. Kuulokkeistani kuului ironisesti tilanteeseen liiankin sopivat sanat.
"Do I need this to keep me alive?
The traffic stops and starts
But I need to move along "
Miksi minun piti nähdä tyttö niin kiihkeästi joka päivä? Mitä minä edes kaipasin tuolta tytöltä?
Juna hidasti vauhtiaan, yhteinen junamatka tuli päätökseen ja vilkuilin olkani yli junan eteiseen, mutta hän ei kävellyt vaunun toisestakaan suunnasta oville. Ovet päästivät sisään kylmää ilmaa, eikä kukaan tutun näköinen kävellyt junalaiturille. Kipristelin varpaitani vielä senkin jälkeen, kun ovet olivat sulkeutuneet ja sinetöineet yksinäisen koulumatkani.
//Se on jälleen tiistai, oon ylpee, että oon saanu tätä julkastua säännöllisesti vaikka muissa kestää D: ~demonipinja
YOU ARE READING
Girl with white hair (in finnish)
Teen FictionValkoiset, olkapäitä hädin tuskin hipovat hiukset, musta takki ja sulkeutuvat junan ovet. Enempää en hänestä osaa kertoa. Tarinan luvut ovat lyhyitä, pieniä otteita päivittäisistä junamatkoista minä-kertojan muodossa.
