Ulkona oli pimeää. Hengitys höyrysi aamussa valkoisena savuna tummalle taivaalle. Yöllä oli ollut jälleen pakkasta. Kahdeksan astetta oli radion ääni luvannut tälle päivälle. Odotin junan tuloa, toivoen että alkaisi sataa lunta. Se veisi pois pimeyden, jonka loppusyksy oli tuonut tullessaan. Vielä ei kuitenkaan ollut sen aika. Ne kahdeksan ratkaisevaa astetta puhuivat puolestani.
Kuulin junan äänen raidetta pitkin ennen kuin näin edes sen valoja. Se alkoi hidastaa vauhtia kohdallani. Katselin ohitse vilahtelevia ikkunoita. Sisälle oli helppo nähdä, sillä ulkona oli vielä pimeää, mutta junassa sisällä oli valot päällä. Näin kaulahuiveihin ja pipoihin kääriytyneitä matkalaisia.
Viimeinen vaunu pysähtyi kohdalleni, sillä olin ryhmittynyt laiturilla tavanomaiselle paikalle, asemarakennukselta päin katsoessa toisen istumakatoksen vasemmalle puolelle, johon viimeisen vaunun ovi suunnillee joka aamu pysähtyi. Tuijotin ikkunasta valoisaan junaan, suoraan tyttöni paikalle.
Juna otti minut vastaan tutulla lämpöaallolla, kuin halauksella. Mieleni teki heittää löystynyt pipo päästäni ja repiä kaulahuivi pois, jotta pystyisin hengittämään vaatepaljouteni alla. En kuitenkaan tehnyt niin.
Kävelin sisälle tuttuun vaunuun ja istuin tyttöni paikkaa vastapäätä. Vedin kuulokkeet korvista ja kohotin katseeni tuttuun ihmiseen.
"Hei", tokaisin hiljaa, rykäisten käheän ääneni kuulumattomiin.
"Huomenta", vastapäätä istuva tyttö vastasi hymyillen ystävällisesti.
Kohotin kasvoilleni epävarman hymyn, vaikka olin hieman pettynyt tuon alkaessa kertomaan aamustaan. Hänen huppunsa alta eivät pilkistäneet valkoiset hiukset, hänellä ei ollut silmälaseja, hän ei ollut kaipaavani kasvo tänä aamuna. Istuin matkan luokkalaiseni seurassa, tuijottaen heijastustamme junan mustasta ikkunasta.
//Tiistai, oi tiistai, miksi tulet aina niin nopeasti 8) Tällanen luku tällä kertaa (hieman myös normaalia pidempi hmm), hope you like ~demonipinja
YOU ARE READING
Girl with white hair (in finnish)
Teen FictionValkoiset, olkapäitä hädin tuskin hipovat hiukset, musta takki ja sulkeutuvat junan ovet. Enempää en hänestä osaa kertoa. Tarinan luvut ovat lyhyitä, pieniä otteita päivittäisistä junamatkoista minä-kertojan muodossa.
