Girl with white hair (in finnish)

Luku 10. Hei älä vielä luovuta

"Hei älä vielä luovuta 
Kaikella on hintansa 
Mut mikään ei oo vielä mahdotonta"

Lumi. Pakkanen. Pimeys. Mikä syksy se tämmöinen oli? 

Aura-auto tuli minua vastaan kävelytiellä, paljastaen ilokseni takaansa auratun tien. Ei enää rämpimistä lumihangessa ja liukastelua autoja väistellessä. 

Lunta tuprutti taivaan täydeltä ja sitä oli lumikinoksista päätellen tullut koko yön. Aamu oli hämärä, aivan kuten kaikki muutkin aamut kellojen käännön jälkeen. 

Lumi narskui toppakenkieni alla. Niiden kauheiden, kahisevien kenkien alla. Olisi edes pöntön näköiset kuomat, mutta ei. Minun kenkäkokoelmastani löytyi monia vuosia vanhat kamalat kengät, joita harvoin suostuin käyttämään. Sen takia ne olivat vielä hyvässä kunnossa ja jalkakin mahtui sinne villasukan kera oikein mainiosti. Miksei jalkani voinut kasvaa vielä vähän, että saisin jonkun verukkeen heittää nämä pois?

Luin uutisista juna-aikataulujen muutoksista ja mietin junalipun hankkimista. Ehkä sen joutaisi loppuviikosta. En ollut kulkenut junalla hetkeen, minulla ei ollut mitään virkaa kulkea sillä tällä hetkellä. Kaiken muun olin sulkenut ulos ajatuksistani, enkä edes käynyt aseman lähellä.

Ensin oli loma, sitten työharjoittelu toisaalla. Se tarkoitti junamatkojen radikaalia vähentymistä. Olin väsynyt töistä, allapäin pimeästä ja kylmästä. Olin luovuttanut. En jaksanut enää iloita rakastamani vuodenajan lähestymisestä. Otin pitkien päivien jälkeen päiväunia ja tunnuin eristäväni itseni muista. Nukuin, kävin töissä ja aloin unohtaa. Jättää taakseni ne kaikki junamatkat. Hilpeät odotuksen tunteet ja ikävän. En jaksanut tuntea mitään. 

Valkohiuksisen tytön tarina sai ajatuksissani päätöksen, enkä tahtonut jättää häntä edes muistoksi.

//Ainakin melkein tiistai 8) Vain päivän myöhässä ^^ Kommentoi ja äänestä jos tykkäsit ~demonipinja