Menin myöhemmällä junalla, enkä ollut valmis kohtaamaan häntä. Olin olettanut, etten tänä aamuna millään näkisi tyttöä. Mutta sitten kiipesin tuttuun junavaunuun. Siellä valkohiuksinen tyttö istuikin. Ei ikkunapaikalla niin kuin yleensä, mutta samassa vaunussa, josta aina etsin häntä.
En aluksi huomannut häntä, vaan kävelin suoraan ilmestyksen ohi. Istuin seuraavaan penkkivälikköön ja kohotin katseeni. Huomasin vaaleahiuksisen istuvan junavaunun oven vieressä katse puhelimessaan.
Olin iloisesti yllättynyt ja seurasin katseellani tytön vaaleansinisiä hieman repaleisia boyfriend -tyyppisiä farkkuja. Tytöllä oli vaalea paita ja tällä kertaa tuttu musta takki lepäsi sylissä. Olin jotenkin ylihelpottunut nähdessäni tunnusmerkkinä pitämäni vaatekappaleen tytön mukana. Mitä jos en tunnistaisi häntä muissa vaatteissa? Pahvinen kahvikuppi nökötti tytön toisella kädessä ja reppu oli tänään jaloissa, eikä viereisellä penkillä.
Yritin kuikuilla penkin takaa toista, mutta yritykseni esti junan käytävällä kulkeva konduktööri. Huokaisten nojauduin takaisin penkkini selkänojaa vasten ja tutkailin likaisia kynnenalusiani. Yhteinen matkamme ei ollut pitkä ja tänään en saanut edes silmäystä pidempään katsoa valkohiuksista tyttöä.
Juna hidasti ja tyttö nousi pukemaan takkinsa. Hän laski hetkeksi tavarat käsistään istuimelleen ja heitti repun selkään ennen kuin nosti ne taas käsiinsä. Junan kuuluttaessa tutun aseman nimen, valkohiuksinen käveli portaat alas junan eteiseen.
Vielä ennen lähtöä tyttö heitti silmäyksen junavaunuun - aivan kuin hän olisi katsonut minua - ja silmänräpäyksessä tuo oli jälleen kadonnut ulottumattomiin.
//onhan tää melkein tiistai D: uutta osaa taas ens viikolla ~demonipinja
ESTÁS LEYENDO
Girl with white hair (in finnish)
Novela JuvenilValkoiset, olkapäitä hädin tuskin hipovat hiukset, musta takki ja sulkeutuvat junan ovet. Enempää en hänestä osaa kertoa. Tarinan luvut ovat lyhyitä, pieniä otteita päivittäisistä junamatkoista minä-kertojan muodossa.
