Valkohiuksinen tyttö istui tavanomaisella paikallaan ikkunan vieressä ja selasi puhelintaan. Pääsin istumaan pitkästä aikaa junassa, vaikka normaalisti aamujunat olivat aina ihan täynnä. Tytön reppu oli jälleen valloittanut yhden penkin ja pääsin sitä vastapäätä istumaan.
Tänään tytöllä oli metsänvihreä kireä vaatekappale yllään. Mekossa oli kyynärtaipeeseen asti ulottuvat hihat ja helma oli noussut yli puolen reiden tytön istuutuessa junaan.
Tavanmukaisesti valkohiuksinen piti pahvista kahvimukia pystyssä avonaisessa repussaan ja nosti sen sieltä välillä näkyviin hörppiäkseen siitä. Nyt kahvimukin kannessa oli huulipunatahroja, joita juova suu jätti jälkeensä.
Tyttö oli selvästi meikannut tänään enemmän. Sukkahousuissa ei ollut ollenkaan reikiä ja toisen liikehdintä oli sangen eleganttia. Tyttö kaivoi tutun mustan takin taskusta nenäliinan ja pyyhkäisi suupieliään samalla, kun kohotti katseensa.
Tuijotin ikkunasta ulos ja huomasin junan hidastavan. Tykkäsin katsella maisemia ja vain antaa musiikin tulvia kuulokkeista -bussissa, junassa, kumpikin kävi - mitä pitempi matka, sen parempi. Mutta nykyään aamuisin kiinnitin huomiota tyttöön. Siitä oli tullut uusi rauhoittava maisema.
Yhteinen matkamme oli tänäkin aamuna lyhyt. Olin kuullut eilisellä kotimatkalla koulukuvauksista. Joillain kouluilla ne olivat jo heti koulun alettua. Oliko minun valkohiuksinen enää koulussa? Oliko hänellä tänään koulukuvaus? Miksi hän oli niin laittautunut? Näissä ajatuksissa jatkoin yksinäistä matkaani kohti omaa pysäkkiäni.
//valitsin nyt julkaisupäiväksi tiistain, koska viikon aloitus on aina maanantaina niin kiireinen. Hope you like ~demonipinja
ESTÁS LEYENDO
Girl with white hair (in finnish)
Novela JuvenilValkoiset, olkapäitä hädin tuskin hipovat hiukset, musta takki ja sulkeutuvat junan ovet. Enempää en hänestä osaa kertoa. Tarinan luvut ovat lyhyitä, pieniä otteita päivittäisistä junamatkoista minä-kertojan muodossa.
