"Koko tulevaisuuteni oli suunniteltuna. Rakkaus ei kuulunut suunnitelmiini, ennen kuin Liam Payne tuli elämääni tuhoten suunnitelmani ja vieden minut kohti tuntematonta."
Wilma Evans on kunnollinen tyttö, joka haluaa saada hyvät arvosanat koulussa...
Olen juuri kysymässä häneltä sitä, mutta hän ehtiikin ennen minua kysymään: "Tarvitsetko kyytiä kouluun?" Hämmennyn.
"Ömmm... Joo. Kaipa minä voisin tarvitakkin." Tiputan reppuni lattialle ja suunnistan keittiöön vaihtaen samalla puhelimen toiselle korvalleni.
"Hyvä. Olemme siinä kymmenen minuutin päästä", Liam lopettaa puhelun.
"Okei", sanon vielä, vaikka hän ei sitä kuulekkaan. Lasken puhelimeni keittiön pöydälle. Miten hän muuten löytää meille? Eihän tiedä edes osoitettamme. Vai tietääkö? Onko Louis kertonut sen heille? Koko juttu kyllä kuulostaa naurettavalta. Louis vihaa Liamia. Miksi ihmeessä hän antaisi osoitteeni tai numeroni siis Liamille?
Kymmenen minuutin kuluttua musta BMW kaartaa pihaamme. Nousen hymyillen ulko rappusilta ja kävelen kohti Liamin autoa. Tai ainakin uskon sen olevan Liamin auto. Pian hän nousee autosta, ajajan ovesta, ja hymyilee minulle.
Oops! Bu görüntü içerik kurallarımıza uymuyor. Yayımlamaya devam etmek için görüntüyü kaldırmayı ya da başka bir görüntü yüklemeyi deneyin.
"Huomenta."
"Huomenta", hymyilen ujosti.
"Onko tämä sinun autosi?" Olen jostain syystä pysähtynyt auton eteen seisomaan. Toivon, etten näytä ihan idiootilta.
"On", hän hymyilee ylpeänä.
"Hyppää kyytiin." Astelen pelkääjän paikan puoleiselle puolelle. Auton lasit ovat tummennettuja, joten en tiedä istuuko jo joku etupenkillä, tai onko takapenkillä täyttä, joten seison avuttomana takaoven ja etuoven välissä.
"Mitä odotat?" Liam nousee takaisin autosta ja kävelee luokseni. Nähtyään minun miettivän katseeni, hän sanoo: "Etupenkille. Muut istuvat takapenkillä." Nyökkään hänelle ja avaan etuoven ja istahdan paikalleni.
"Huomenta", Zayn ja Harry sanovat kuorossa takapenkiltä.
"Huomenta," hymähdän ja kiinnitän turvavyöni. Liam tekee samoin ja sitten pakittaa pihastamme ajotielle.
"Mistä muuten sait numeroni? Ja osoitteeni?" kysyn kummissani Liamilta rikkoen hiljaisuuden, joka vallitsi hetken yllämme.
"Näin äitiäsi kaupassa ja ajattelin..." Harry yskäisee.
"Harry ajatteli kysyä häneltä, että tarvitsetko sinä kyytiä koululle", Liam mutisee hymyillen pienesti lopussa.
"Ai", sanon hämilläni.
"Mistä tiesitte, että hän on äitini?" kysyn katsoen Liamia, joka puristaa rystyiset valkoisena rattia.
"Hän näytti ihan sinulta. Ja myös siitä pinkistä muistivihkosta", Liam mutisee nolona. En voi olla tirskahtamatta.
"Mitä?" hän kysyy naama edelleen punaisena.
"En olettanut sinun muistavan tuollaista asiaa. Varsinkin kun kyse on periaatteessa äidistäni", nauran hänelle. Luulin, että hän ei muistaisi enää koko lempi väri keskusteluamme. Tässä on todiste siitä, että ehkä hän sittenkin muistaa. Se saa minut hymyilemään entistä leveämmin.
"Just", Liam tuhahtaa, mutta hymyilee lopulta. En voi itselleni mitään, vaan repeän nauramaan.
