Tuhansien tähtien maa

~1~ Australiaan

Olen Clara ja kahden kuukauden päästä 17, asuin vielä äsken äitini ja pikkusiskoni kanssa.

Me kolme saavuimme Helsinki-Vantaan lentoaseman sisäänkäyntioville. "Osaathan nyt varmasti etsiä sen oikean lentokoneen?" "Aivan varmasti" sanoin ennenkuin ehdin edes ajatella mahdollisia hankaluuksia. "Hienoa". "Nyt olisi hyvästien aika", totesin. "Nää ei oo mitkään hyvästit", pikkusiskoni huomautti, "Nää on heipat." Äiti naurahti, "No niin on", "Nähdään taas." Kaappasin ensin pikkusiskoni halaukseen "Tuothan sä mulle tuliaisia?" "Mä etin sulle jotain mistä sä tykkäät." "Jee." Päästin pikkusiskostani irti ja halasin vielä äitiä. "Pidä itsestäsi huolta." "Samoin sä ja mun siskosta." Äiti vain hymyili. "Mä lähen nyt etten myöhästy, heippa." "Heippa." Äiti ja Claudia-sisko sanoivat yhteen ääneen.

Lähdin kävelemään matkalaukkuni ja pienen mustavalkokuviollisen repun kanssa. Vilkaisin vielä taakseni, mutta siellä ei ollut muuta kuin kiireelisiä ihmisiä matkalaukkujensa kanssa. Suunnistin eteenpäin, käännyin oikealle ja liukuportaat ylös.

Turvatarkastukset ja muut sujuivat ongelmitta ja pian istuinkin jo odottamassa lentoani johon olisi vain tunti aikaa. Kaivoin lennonkorttini repustani ja tarkistin vielä oikean olinpaikkani. Portti 12 ajattelin. Aloin kirjoittamaan päiväkirjaani, kun heräsin kello 5, söin aamupalaksi puuroa ja leivän, kello 6.30 lähdimme ajamaan kohti lentoasemaa. Olimme perillä kello 7, hyvästelin äitin ja pikkusiskon. Tein sitten kaiken tarpeellisen ja kävelin tänne istumaan ja kello on nyt 9. Sain kirjotettua ja laitoin päiväkirjani takaisin reppuuni.

Noin puolentunnin jälkeen pääsin lentokoneeseen sisälle. Paikka 33A. Nostin matkalaukkuni ylös ja istuuduin omalle vasemmalle ikkunapaikalle. Viereeni tuli joku nuori nainen ja noin 13-vuotias tyttö. Kone lähti liikkeelle. Minua jännitti, olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa ilman ketään tuttua, ensimmäistä kertaa yksin matkalla ja menossa vielä Australiaan, mutta minua ei haitannut olin aina halunnut Australiaan ja nyt unelmani toteutui. Kone lähti ilmaan ja minut valtasi ihana tunne, rakastan olla lentokoneessa. Jossain vaiheessa sain ruokaa ja Coca Colan. Ulkona näkyi kauniita, valkoisia pumpulimaisia pilviä ja välillä kaunista sinistä merta tai isoja kaupunkeja.

Matka Hong Kongiin kesti muutaman tunnin. Kone laskeutui ja pääsin siirtymään lentoasemalle.

Ostin itselleni mansikkapirtelön. Vaihto kesti 3 tuntia, jonka aikana ehdin syödä vielä sämpylän ja lukea kirjaa. Havahduin kirjan lukemisesta, kun kuulin kuulutuksen, jossa pyydettiin matkustajia siirtymään koneeseen. Laitoin kirjan takasin reppuun ja lähdin kävelemään kohti terminalia ennen kuin sinne ehtisi liikaa ihmisiä. Näytin passiani ja lennonkorttiani naiselle, joka seisoi terminaalin toisessa päässä.

Kävelin lentokoneeseen ja etsin paikan 35I, eli oikeanpuoleisen ikkunapaikan. Nostin matkalaukkuni ylös, istuin paikalleni ja aloin selaamaan vihkoa, joka oli edessäni. En edes huomannut kun kone lähti liikkeelle ja alkoi kiihdyttää vauhtia. Kone nousi ilmaan. En voinut uskoa, että kun kone laskeutuisi olisin Sydneyssä, Australiassa. Lento meni mukavasti, sain nukuttua. Söin suklaakroisanttia, suolakeksejä ja hedelmäkarkkeja, joita ostin lentokoneesta. Olin niin keskittynyt tulevaan, että en ehtinyt edes miettiä Suomea tai edes Claudiaa ja äitiä. Mietin sitä miltä oma kämppäni Sydneyssä näyttää. Vielä 20 minuuttia laskeutumiseen. Otin muutaman kuvan kauniista Australiasta. Työnsin lämpimän huivini reppuun, sitä en tarvitsisi ainakaan ihan heti. Suomessa oli nyt loppusyksy, joten Australiaan on tulossa nyt kesä. Selviisin hyvin vaaleansinisissä hieman reikäisissä farkuissa ja tumman vaaleanpunaisessa lämpimässä paidassa . Kone tärähti, olimme maassa. Laitoin valkoiset Vanssini jalkaan ja valmistuin jo nousemaan ylös. Katsoin ulos ja arvelin, että ulkona olisi suunnilleen 20 astetta ja tuulista. Vihdoin sain nostettua matkalaukkuni hyllyltä ja lähdin kävelemään lentokoneen etuosaa päin. Sanoin heipat lentoemännille, jotka seisoivat iloisina lentokoneen ovella.

Kävelin pitkin lentoasemaa ja tein nopeasti kaikki maahantulo tarkastukset.

Kävelin ulos tuuliseen ilmaan ja etsin itselleni taksin. Kävelin yhden taksin luokse ja sain kyydin asunnolleni, joka sijaitsi pilvitiellä. Maksoin taksin ja keskityin katsomaan uuden asuntoni pihaa.

Se oli kaunis. Puita oli istutettu ja hoidettu parhaimmalla mahdollisella tavalla, nurmikkokoin oli hyvin hoidettu. Asuntoni oli kerrostalon kuudennessa kerroksessa kahdeksannesta ja asunnon numero oli 50.

Kävelin kerrostaloon, joka oli hyvin moderni. Värimaailma talossa oli vaaleanpunainen, musta ja hopea. Onneksi talosta löytyi hissi. Painoin hissin nappia ja onnekseni hissi oli jo alhaalla. Kävelin hissiin raahaten samalla matkalaukkuani perässä. Painoin nappia, jossa luki 6. Hissi saapui kuudenteen kerrokseen, jonka huomasi hopeisista 6-numerosta, jonka löysin hissin vastapäätä olevasta seinästä. Kävelin asunnolle, jossa minua odotti keski-ikäinen nainen. "Are you Clara Flygare?", nainen kysyi. "Yes, I am". "I am Rosalie, welcome." "Thank you." Juttelimme hetken aikaa, jonka jälkeen Rosalie lähti ja minä jäin tutkimaan uutta asuntoani.

Heti oven vieressä oikealla oli iso kokovartalopeili ja eteiskaappi. Vasemmalla oli vessa ja peseytymistilat. Seuraava ovi vasemmalle johti makuuhuoneeseeni, jossa oli jo leveä sänky ja kirjoituspöytä, huoneessa oli myös iso ikkuna, jonka ikkunalaudalle voisi laittaa rivin kynttilöitä. Sänkyni tulisi varmasti sen eteen. Kun asuntoni pääkäytävää jatkoi eteenpäin saavuttiin pieneen ja kauniiseen keittiöön. Keittiöstä oikealle tuli olohuone, jonne tilasin pehmeän harmaan sohvan. Olohuoneesta pääsi parvekkeelle, joka oli juuri sopivan kokoinen minulle ja ehkä jollekkin muulle. Parvekkeelta avautui kaunis maisema turkoosille merelle, jonka rannalla kimalsi kaunis valkoinen hiekkaranta. Rannalla oli muutamia ihmisiä, joiden äänet kantautuivat parvekkeelleni asti.

Asunnon tutkimisen jälkeen söin kaksi leipää ja join vettä. Sitten kaivoin matkalaukustani hammasharjan ja -tahnan. Pesin pikaisesti hampaani ja kävelin huoneeseeni. Siirsin sänkyni ikkunan eteen ja laitoin itselleni lakanat. Kirjoitin vielä päiväkirjaan ja aloin nukkumaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Miten Clara selviää yksin vieraassa maassa, josta hän ei tunne vielä ketään?

807 words

TheQueenOfAustralia