Tuhansien tähtien maa

~8~ Syvällisiä keskusteluita

Heräsin hyvin epämiellyttävästi. Verhoni olivat jääneet hieman auki ja aurinko paistoi siitä raosta suoraan silmiini. "No jo oli aikakin.", mutisin kuitenkin sillä huomasin seinäkelloni, olevan jo puoli yksitoista.

Luulin, että olisin väsyneenpi, mutta kun nousin istumaan, minulla oli hyvin pirteä olo, halusin juosta. Siispä nousin ylös ja kävelin suoraan vaatekaapilleni.

Valitsin ensin juoksuhousuistani mustat, joissa oli pinkkejä ja vaaleanpunaisia epäsäännöllisiä kuvioita. Kiskoin ne jalkaani. Oli paidan vuoro, otin kokomustan t-paidan sivuun. Riisuin yömekkoni ja vaihdoin sen valitsemaani mustaan t-paitaan.

Kävelin vessaan, pesin hampaat ja harjasin takkuiset hiukseni, niissä kesti, mutta lopulta ne olivat taas suorat. Laitoin hiukseni korkealle poninhännälle kiinni.

Aamupalaksi söin kaurapuuroa, jossa oli vadelmia ja sokeria. Join lasillisen appelsiinimehua.

Nappasin kännykän ja pienen avainnippuni ja laitoin ne erilliseen vyötärölle tarralla kiinnitettävään taskuun. Juomapulloa en ottanut mukaan, joisin vasta kotona.

Lähdin ulos kodistani ja suuntasin rantatielle. Juoksin vain hetken aikaa, en oikeasti pitänyt siitä yhtään, mutta minun oli purettava energiaa jollain tapaa ja liikkuminen oli järkevin vaihtoehto. Minulle ei tullut kuuma voimakkaan tuulen ansiosta. Puolen tunnin lenkki riitti vallanmainiosti ja meninkin takaisin kotiin. Juoksin loppuspurttina vielä portaat ylös. Avasin oven, menin sisälle ja työnsin oven kiinni.

Kävin vaihtamassa juoksuhousuni eilisiin mustiin collareihin. Lösähdin sohvalle kännykkäni kanssa ja silloin huomasin, että Michelle oli pyytänyt minua tunti sitten piknikille, ja että Connor ja Lucas tulee myös. Miksi hän minua pyysi? Outoa. Vastasin, että: "Anteeksi että näin viestisi vasta nyt. Oletteko vielä piknikillä?" "Mennään vasta nyt. Tule mukaan, Alissonintien toisessa päässä, numero 48. Puisto." "Kestää noin puoli tuntia, tulen sitten.", vastasin.

Laitoin päälleni mustat shortsini ja mustan paidan, jossa oli valkoisia kuvioita.
Otin kassini mukaan, jossa oli kännykkä, avaimet ja lompakko. Kiiruhdin portaat alas.

Ensin menin lähimpään kauppaan. Jos kerta menin piknikille, kai minulla piti olla syömistä mukana. Otin ja maksoin kaupasta karkkipussin ja pienen Oreo-keksipaketin.

Jatkoin matkaani kohti bussipysäkkiä. Nousin bussin kyytiin ja maksoin bussin. Menin ensimmäiselle penkille istumaan. Maisemat vilisivät ja huomasin, että olimmekin jo Alissonin tiellä. Tunnistin Melissan talon, joten olimme kohdassa Alissonintie 6. Meni vielä hetken aikaa, kunnes bussi pysähtyi puiston viereen. Kiitin kyydistä ja hyppäsin bussista pois.

Kävelin hetken aikaa puistoa kohti, kunnes huomasin Michellen, Connorin ja Lucasin ja kiihdytin vauhtia. Minua jännitti oikeasti ihan liikaa, mutta en halunnut näyttää pelkoani, en itselleni, enkä muille. Halusin olla huoleton, jota kenenkään ei tarvitsisi sääliä. Hölkkäsin heidän luokse.

"Hey everyone.", sanoin ja yritin esittää heidän ystävää, mutta eivät ne edes olleet sitä, eihän. "Hey Clara!", Michelle huusi ensimmäisenä. Hän on kyllä äänekäs tyyppi. Olin hänen vierellään ja silti hän huusi. "Hey.", "Hey.", Connor ja Lucas sanoivat keskeyttäen omat juttunsa. Istuin heidän viltilleen ja avasin karkkipussin ja keksipaketin, jonka jälkeen asetin ne keskelle vilttiä. muiden herkkujen seuraksi. Viltillä oli jo pieni sipsipussi, limsaa ja mukeja, pieniä donitseja ja joitain toisenlaisia karkkeja.

"Where are the others?", kysyin tarkoittaen muita, jotka olin nähnyt Melissan syntymäpäivillä. "They had something else to do.", Lucas vastasi hieman pettyneenä. "Okay.", sanoin itsekkin pettyneenä, jostain syystä halusin tänne joko Melissan tai Alicen, mutta en kertonut sitä ääneen, se olisi hyvin loukkaavaa.