Tuhansien tähtien maa

~16~ Words Hurt

Olen ollut Sydneyssä jo melkein kaksi kuukautta. Nyt on 19.12. ja minulla ja Michellellä on kahden päivän päästä synttärit. Vaikka Michelle onkin tippunut kaverikirjoistani pois, onneksi minulla on kuitenkin Alexander ja Melissa. Michelle on ehkä vähän ihmetellyt, kun välttelen häntä, mutta tuskinpa se häntä haittaakaan. Emme ole käyneet mitään suurempaa keskustelua, sen jälkeen kun kuulin, ettei hän pidä minusta. Alicen kanssa välttely on täysin molemminpuolista ja välimme ovat vain viilenneet. Michaelia ja Lucasia en ole edes nähnyt ja hyvä niin.

Heräsin tiistaiaamuun. Venyttelin hetken ja avasin verhot. Ulkona oli kesäinen sää. Etsin vaatekaapistani vaaleansiniset farkut ja tummansinisen paidan ja laitoin ne päälleni.

Tein aamujutut ja laitoin hiukseni poninhännälle. Kävelin keittiöön ja etsin kaapista sämpylää ja mehua. Söin aamupalani parvekkeella.

Laitoin astiat tiskiin ja kävelin eteiseen. Vetäsin kengät jalkaan ja lähdin ulos. Kävelin pysäkille.

Kuljin bussilla lentoasemalle. Tuntui vieläkin hyvin oudolta, että opiskelin lentoasemalla, enkä jossain koulussa.

Saavuin perille ja menin suoraan Nathanin huoneeseen. "Hi.", Nathan tervehti. Säpsähdin, en edes huomannut, että hän oli jo paikalla. "Hey.", vastasin säikähtäneenä.

Nathan lähti ja jäin opiskelemaan. Opin, mitä pitää tehdä, jos tulee lento-onnettomuus. Se oli yllättävän mielenkiintoista. Alleviivasin minulle oudoimpia sanoja ja luin tekstiä ääneen. Tein muutamia tehtäviä aiheesta ja kirjoitin muistista, miten pitää toimia, jos lentokone putoaa veteen. Asiat jäivät hyvin mieleeni ja olin siitä ylpeä. Kertailin vielä eri säillä lentämistä, ja siitä mitä tapahtuu, jos salama osuu lentokoneeseen.

Pidin ruokatauon kahdentoista aikaan. Menin tutulle Good Food: ille ja olin kääntyä takaisin, kun näin siellä Alicen, Michellen ja Lucasin. Päätin kuitenkin olla rohkea ja mennä sinne syömään. Minua ei saisi häiritä se, että Alicen työpaikka oli samassa rakennuksessa, kuin minun.

Ostin spagettiannoksen ja menin syömään sitä pöydän ääreen. Näin kuinka entiset ystäväni kuiskivat ja osoittelivat minua. Pian näin sivusilmällä, kun Michelle käveli luokseni. "Do you think you can get Alexander?", hän kysyi. "What? We are friends.", ihmettelin. "Good.", hän sanoi tyytyväisenä ja käveli takaisin Alicen ja Lucasin luokse. Näin ja kuulin, kun he nauroivat kovaäänisesti. Miksi hän luuli minusta ja Alexanderista jotain muuta ja mitä muuta?

Söin nopeasti ruokani loppuun ja lähdin kävelemään pois. Alice, Michelle ja Lucas nousivat myös ja lähtivät tulemaan minua kohti. "You are stupid.", Alice sanoi ilkeästi ohimennen. Jostain syystä hänen sanansa upposivat syvälle minuun ja oli hyvin lähellä, etten alkanut itkeä. Tunsin itseni hetkellisesti arvottomaksi. Minua oli kyllä syrjitty, mutta päin naamaa loukkaavien sanojen kuuleminen oli uutta. You too, ajattelin. Koko matkan, kun kävelin Nathanin huoneeseen, mietin miksi he eivät pitäneet minusta. Melissa ei voinut olla syy kaikkeen.

Saavuin Nathanin ovelle ja kuulin äänen takaani. Olin miettinyt niin kovasti, etten huomannut, että joku seurasi minua. Käännyin nopeasti ympäri ja näin Alicen. "What you do in front of Nathan's room?", Alice kysyi ilkeästi. "I am going inside.", vastasin sarkastisesti. "How do you know him?", jatkoin. "Haha. It is not your business.", hän vastasi. Just, mietin. "Go away now.", sanoin. "Wether Nathan is there?", Alice tivasi. "No.", valehtelin. "Just.", hän sanoi turhautuneena ja lähti pois.

Avasin oven ja menin sisälle. "Hey.", Nathan sanoi. "Hi... Who is Alice Smith?", kysyin suoraan. Hän mietti hetken ja vastasi sitten. "I am his boss. How so?", hän vastasi. "She asked you.", sanoin. "What did you answer?", hän kysyi kiinnostuneena. "That... go away.", sanoin hiljaa ja kyllästyneenä. "Why?!", hän kysyi. "Sorry... I don't like her.", vastasin. Tilanne oli hyvin epämiellyttävä minulle. Nathan loi minuun kysyvän katseen. "A former friend.", jatkoin. "I understand.", Nathan sanoi. "But... why you don't like her?", hän kysyi. "Long story.", vastasin lyhyesti, halusin keskittyä vain opiskeluun ja niinpä otin paperini käteen. "Okey.", Nathan sanoi hieman pettyneenä ja lähti pois.

Opiskelin muutaman tunnin ja join samalla kahviani ja söin suklaatani, jotka kävin ostamassa läheisestä kaupasta. Pakkasin tavarani viideltä ja lähdin.

Kävelin Fresh Drinks: ille. "Hi, Melissa.", tervehdin iloisena. "Hi.", Melissa sanoi pitkittäen sanaa. "Can you be today.", kysyin häneltä. "Yes.", hän vastasi. "Half past 6 P.M. and Cute Cakes?", ehdotin. "Yes, see you." "See you.", sanoin ja lähdin.

Kuljin bussilla lähelle kotiani ja kävin kaupassa. Menin hissillä ostoskassieni kanssa ylös asuntooni.

Pääsin kotiini ja otin kengät pois. Purin kauppakassini ja söin carbonara-spagettia. Kävin suihkussa ja olin valmis. Minulla oli vielä muutama minuutti aikaa, joten julkaisin instagramiin kuvan parvekkeestani aamuauringon valossa. Kuvan olin ottanut kolme päivää sitten kauniina aamuna.

15 yli 6 lähdin kotoani kohti Cute Cakesia, johon sovimme Melissan kanssa tapaamisen 15 minuutin päähän. Kävelin tuttuja teitä ja toivoin todella, etten törmäisi epätoivottuihin henkilöihin. Pääsin turvallisesti Cute Cakesille puoli seitsemäksi. "Hello!", Melissa huusi. "Hello.", sanoin vasta, kun olin perillä.

Menimme yhdessä sisälle. Otimme molemmat kahvin ja suklaakakkupalan. Kävelimme ikkunapöytään istumaan. Söimme herkkumme samalla jutellen kaikki kuulumiset läpi. Melissa oli menossa serkkunsa juhliin, joten hän tarvitsisi mekon. Herkkuhetkemme jälkeen nousimme ylös ja kävimme vielä kiittämässä kassalla hyvistä kakkupaloista, ennen kuin lähdimme ulos.

Kerroin Melissalle vasta nyt kun olin nähnyt Alicen ja Michellen Pink Rosessa. Melissa oli pahoillaan, hän tietenkin ajatteli, että kaikki oli hänen syytään. Itse ajattelen, että parempi näin, ystävyys olisi ollut sietämätöntä, jos sen pystyy särkemään näinkin helposti.

Kävelimme Pink Rosen ovista sisälle ja aloimme suoraan kiertämään erilaisia kauniita mekkoja läpi. Melissa oli varmasti käynyt täällä aiemminkin. Myyjä auttoi Melissaa löytämään hänelle sopivan mekon. "Is this good?", kysyin mekosta, joka oli vaaleanpunainen ja siinä oli tummanpunaisia ruusuja. Olisin halunnut mekon itse, mutta olin etsimässä mekkoa Melissalle, en itselleni. "It is perfect!", Melissa huudahti. Myyjä hymyili leveästi ja kysyi: "Do you want to try it?" "Of course!", Melissa sanoi innoissaan ja lähti kiikuttamaan mekkoa sovituskoppiin sovitettavaksi. Itse otin kännykkäni käteen ja istahdin sovituskopin edessä olevalle sohvalle.

"What it looks like?", kysyin, kun Melissalla oli kestänyt mielestäni liian kauan. "Come take a look.", Melissa sanoi. Nousin ylös ja raotin verhoa, kurkistaakseni sisälle. "Wow.", henkäisin. "Take it.", jatkoin. "Yes.", hän sanoi. Menin takaisin ulkopuolelle istumaan. Hetken päästä Melissa tuli iloisena sovituskopista.

Kävelimme kassalle ja Melissa sanoi: "Hello, I buy this." "Hi, yes it is 110 AUD.", myyjä sanoi ja viikkasi mekon pussiin, ensin otettua viivakoodin. Melissa antoi tasarahan. "Thank you. Have a nice day.", myyjä sanoi ja ojensi pussin Melissalle. "Same to you, bye.", Melissa vastasi ja lähdimme.

"It was nice to see you.", Melissa sanoi minulle. "So was. Bye", sanoin. "Byebye.", hän vastasi ja lähdimme eri suuntiin.

Kävelin kotiin vilkuillen kokoajan ympärilleni. Helpotuksen huokaus pääsi suustani, kun olin päässyt turvallisesti hissiä käyttäen asuntooni asti.

Riisuin kengät ja kävin hoitamassa iltahommat. Kävelin huoneeseeni ja vaihdoin vaatteeni yömekkoon. Kirjotin päiväkirjaan, menin sänkyyn, laitoin verhot kiinni ja aloin nukkumaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Edistyykö Claran ja Alicen nimittely, vai saavatko he sovittua välinsä?

1056 words

TheQueenOfAustralia