Tuhansien tähtien maa

~7~ Alexander

Heräsin onnellisena, minulla oli hyvä olo. Kurkotin kädelläni alas ja nappasin kännykän käteeni. Avasin sen ja näin kellon olevan kaksi yli kymmenen. Koko päivä aikaa mille vaan. Tänään on lauantai ja en ollut keksinyt vielä mitään suunnitelmia.

Sipsutin aamusuihkuun. Suihkun jälkeen laitoin päälleni mustan hameen ja harmaan t-paidan, joka oli melkein napapaita, olin ostanut sen kaksi vuotta sitten Kreikasta.

Menin vessaan, pesin  hampaani ja harjasin hiukseni, jotka jätin vaihteeksi auki.

Kävelin keittiöön ja aloin kaivaa kaappeja. Löysin itselleni sämpylän. Leikkasin sen auki ja laiton sämpyläni väliin voita, juustoa ja salaattia. Laitoin sämpylän puolikkaat kiinni, keitin itselleni kahvia ja menin syömään niitä parvekkeelle. Meren ääni oli hyvin rauhoittavaa ja ihanaa korvilleni. Sämpylän jälkeen hain keittiönkaapista suklaata ja söin siitä taas uudet kaksi riviä. Olin juuri syömässä vielä viimeistä suklaanpalasta, kun joku soitti ovikelloani. Hotkaisin vielä viimeisen suklaapalani suuhuni ja nielaisin sen.

Kävelin ovelle ja mitään ajattelematta avasin oven. Kaduin sitä heti kun näin ovella seisovan henkilön, Alexander Melissan syntymäpäiväjuhlista. "Hello, can you be with me?", hän kysyi toivoen parasta. Minua alkoi hermostuttaa ja pelottaa, en edes tuntenut häntä ja nyt hän seisoi ovellani. "Are you okay.", hän kysyi. Hän selvästi näki, että minua ahdisti. "Yes..., yes I am. Come.... inside.", sanoin. Alexander katsoi minua hämillään ja käveli sitten perässäni sisälle.

Kävelimme suoraan sohvalle"Have you coffee?", hän kysyi keventäen ahdistunutta tunnelmaa, jonka minä aiheutin. "Yes.", sanoin hiljaa ja kävelin jäykästi keittiöön. Otin kaapista ihan tavallisen kupin ja kaadoin siihen kahvia. "Do..do you want milk or sugar?", kysyin kohteliaasti ääni hieman värähtäen. "No thanks." Kävelin Alexanderin kahvin kanssa takaisin olohuoneeseen ja ojensin kahvini hänelle. Alexander hörppi kuumaa kahviansa ja minä tuijotin seinää, tiesin, että minun olisi ehkä itse pitänyt puhua hänelle, mutta hän päätti tulla minulle, en minä, tai no minä päästin hänet sisälle. "Don't be afraid of me.", hän sanoi surullisella ja karhealla äänellä pitkän hiljaisuuden jälkeen jo juotua kahvinsa. En osannut vastata, halusiko hän edes, että vastaisin. Tärisin vieläkin ja minua ärsytti se. En olisi halunnut, että hän huomaisi, että minä pelkäsin häntä. Pelkäsin olla hänen kanssaan, en osaa olla mikään ystävä ja se ahdisti. Alexander veti minut halaukseen. "You are my friend.", Alexander sanoi suloisesti. "You too.", vastasin varovaisesti, vaikka olisin mielummin halunnut olla vain hiljaa. Alexanderin kasvoille nousi hymy.

"Let's go out.", hän ehdotti. Minä vain nyökkäsin, pelkäsin liikaa puhetaitojani. Minua jännitti ja hän oli ihan tyyni, se oli epäreilua. Alexander nousi ylös ja käveli eteiseen laittaen matkalla mukinsa keittiönpöydälleni ja minä seurasin mukana. Laitoimme kenkämme jalkaan ja minä otin kännykän ja avaimet mukaani.

Menimme asunnostani ulos. Lukitsin oven ja kävelimme portaat alas, koska minä sain päättää, enkä todellakaan halunnut ahtaaseen hissiin hänen kanssaan. Lähdimme alaovilta hiljaisuuden vallitessa keskustaan päin.

"Did you know that I live in the same apartment building.", Alexander kysyi rauhallisesti. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, kun mietin miten olin ajatellut, että hän olisi hiippaillut perässäni rannalta sekopäisenä asunnolleni asti, mutta onneksi hän olikin varmaan vaan tuijottanut ovisilmästä kun olin mennyt asuntooni.

"No, but how did you know what apartment is my?", kysyin toivoen rehellistä vastausta. Alexander laski päänsä alas aivan kuin häveten tulevaa vastaustaan. "Sorry..., I followed you from the beach... to your home.", Alexander sanoi hiljentäen lausettaan loppua kohti. Järkytyin, vain yksi sana, joka oli täysin totta. Ja Alexander huomasi sen. "Sorry.", hän sanoi uudelleen ja jatkoi: "You were and are so beautiful and... I was drunk, but I can quit drinking... if you want." Tuli hiljaista, en tiennyt mitä ajatella. Tykkäsikö hän minusta niin paljon, että voisi lopettaa juomisen minun takiani? En kuitenkaan epäröinyt liikaa. Minulla oli vastaus ja aioin sanoa sen ääneen. "Quit it, please.", sanoin todella hiljaa, mutta hän kuuli sen. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi: "I quit it now. I don't want that you afraid of me.", hän sanoi yllättävän rauhallisesti. Luulin, että hän suuttuisi.