Tuhansien tähtien maa

~31~ Valkolakki

Heräsin kahdeksalta. Tänään on 10.6. ja minulla olisi tänään viimeinen päivä koulua, viimeinen päivä lukiota. Sitten olisi koulut ohi. Kirjoitukset menivät mielestäni todella hyvin. Sain äidinkielestä, eli englannista L:n. Myös matikasta ja fysiikasta tuli L.

Nathan luotti minuun niin paljon, että päästi minut suoraan opiskelemaan ilman pääsykokeita ja olin tyytyväinen, että olin oikeasti Nathanin arvailujen arvoinen. Kävin nimittäin viime viikolla myös terveystarkastuksissa, haastatteluissa, turvallisuusselvityksessä ja älykkyystestissä, joista kaikista pääsin hyvin läpi.

Olen myös tyytyväinen siihen, että olen saanut suoritettua monta, monta lentotuntia nyt neljän kuukauden aikana.

Nousin ylös ja vaihdoin yömekkoni vaaleanpunaiseen mekkoon, jonka vyötärön kohdalla kimalsi hopeinen vyö. Mekon kanssa laitoin hopean korun. Kiharsin hiukset, joihin tuli myös pieniä vaaleanpunaisia kukkakoristeita. Tein aamuhommat ja lähdin tällä kertaa taksilla koulun juhliin. Eihän sitä tiedä, mitä juhlien jälkeen tapahtuu.

Kuski vei minut Australian Aviatonin pihaan, joka oli melkein täysi. Maksoin taksin ja hyppäsin kyydistä pois.

Kävelin ovista sisälle ja näin paljon opiskelioita. Etsin katseellani Zacharyn ja Aydenin ja kävelin heidän luokseen.

"Hi Zachary and Ayden!", tervehdin. "Hello Clara!", he sanoivat. "You look beautiful", Zachary sanoi ja Ayden nyökkäsi. "Thank you", kiitin.

"Okay student come in!", opettaja huusi ovelta. Osa tuli kanssamme luokkaan ja loput menivät toisiin luokkiin.

Istuin kavereideni kanssa reunapaikalle melkein eteen. Tässä koulussa ei ole minkäännäköistä salia, joten juhla pidetään luokittain erillään, joka on aika harmillista, sillä tunti saattoi olla toisten luokkalaisten kanssa. Onneksi ruusut ja lakit jaetaan yhdessä ulkona.

Kaikki kuuntelivat tarkkaavaisena, kun opettaja selitti edessä. Hän kertoi, kuinka ihania oppilaita olemme ja toivotti meille moneen kertaan hyvää elämää.

Tässä lukiossa opiskelee oppilaita, joilla on muita asioita samaan aikaan, kuten minulla lento-opinnot.

Luokassa kaikilla oli juhlavaatteet. Opettajalla oli edessä iso kimppu kauniita punaisia ruusuja, jotka olivat meitä varten. Edessä oli myös kaunis kakku.

Kävimme kaikki vuorollaan hakemassa palan kermavaahdolla kuorutettua mansikkakakkua. Söimme omilla paikoilla ja kyselimme toisilta, mitä lentokoneita olemme päässeet ohjaamaan.

Sen minä tiedän, että minusta tulee Qantasin lentäjä. Zachary ja Ayden ei vielä tiedä, mihin lentoyhtiöön he pääsevät, mutta minä sain jo paikan perämiehenä Qantasille. Jos lennän paljon, tulee minusta jo tänä vuonna oikea lentäjä, jolloin parini voi olla perämies ja minä kapteeni. Nyt minun asussani on 3 raitaa, kun kapteeneilla on 4.

Kun kaikki olivat saaneet syötyä ja juotua kahvia tai mehua, siivosimme jäljet. Seuraavaksi oppilaille jaetaan ruusut ja valkolakit.

Siirryimme ulos. Lukion luokkia oli vain 3 tässä koulussa, mutta rakennus oli silti pieni, olihan koulussa muitakin, kun lukiota käyviä. Jostain syystä olin päätynyt luokkaan, jossa olin ainoa tyttö, vaikka kahdella muulla lukion luokalla tyttöjä oli yhteensä ainakin yhdeksän. Opettajammekin sattui olemaan mies.

Ulkona jäimme talon viereen. Yksi naisopettaja seisoi edessämme pöydän vierellä. Pöydän päällä oli kukkia ja lakkeja.

Oppilaat olivat epämääräisessä kasassa pihalla. Tunnelma oli jotenkin rauhallinen ja onnellinen. Opettaja piti pitkän puheen edessä, jonka jälkeen hän ja muut opettajat kutsuivat oppilaita yksitellen hakemaan punaisen ruusun ja valkolakin.