Tuhansien tähtien maa

~22~ Punaista verta

Avasin silmät samalla haukotellen. Nyt oli aamu. Nousin levollisella mielellä istumaan. Muut nukkuivat vielä ja teltasta kuului vain tuhinaa. Silloin muistin, nyt on maanantai ja minun pitäisi olla lentoasemalla opiskelemassa. Nathankin on tullut jo takaisin Australiaan ja minun pitää ilmoittaa hänelle. Kaivoin kännykkäni esiin ja kävelin varovasti ulos teltasta.

Ulkona oli usvaista ja aurinko oli noussut. Etsin yhteystiedoistani Nathanin numeron ja aloin soittaa hänelle. Nathan vastasi nopeasti ja ihmetteli, missä olin. Kerroin hänelle, että oli telttailemassa ja tulen vasta huomenna opiskelemaan. Onneksi hän ymmärsi ja lopetin puhelun.

Hipsin telttaan, pesin hampaat ja aloin tehdä aamupalaa. Tein ulkona puuroa ja otin kiisselin esille.

Menin herättämään muita. "Michelle, Michelle.", sanoin ja ravistelin häntä pienesti. "Food is ready.", jatkoin. "What?", hän kysyi ja nousi istumaan. "Come to eat.", kutsuin. Michelle kuiskasi idean korvaani. "Yes.", vastasin. "One..., two..., three..., kuiskimme. "Wake up!", huusimme kovaan yhteen ääneen ja jäimme odottamaan mitä tapahtuisi. Molemmat säpsähtivät, mutta jatkoivat uniaan, tai niin ainakin luulin. "Hello!", Connor huusi yhtäkkiä pitkittäen sanaa. Michelle kiljaisi ja minä aloin nauraa. Connor nousi ylös. "Be quiet.", Alexander valitti ja nousi myöskin ylös.

Kävelimme kaikki ulos. Kaikki otti ruokaa lautasilleen ja alkoi syödä. "Really good.", Michelle kommentoi. "Thank you.", kiitin. Onneksi puuro ei ehtinyt jäähtyä.

Syötyämme ruokaa, aloimme pakkaamaan tavaroitamme. Saimme kaiken pakattua ja teltan purettua. Otimme tavarat mukaan ja lähdimme jatkamaan matkaa kello kymmeneltä.

Matka oli erittäin jyrkkää. Vuoret oli häiritsevän kaukana toisistaan, niin että piti aina kiivetä ensin alas ja sitten ylös. Ainakin vuorilla oli pientä vihreää, kaunista kasvillisuutta.

Vesistöjä näkyi paljon, niin kuin eilenkin. Sää oli lämmin. Vuorien päällä tuuli enimmäksiin, mutta rotkoissa oli hyvä tuulensuoja.

Reittimme oli erittäin mielenkiintoinen. Vaikka vuoria oli paljon, silti maisemat olivat aina erilaiset. Olimme jo aikoja sitten eksyneet siltä polulta, jota olimme aluksi kulkeneet, mutta luotimme suuntavaistoomme, että olimme kävelemässä takaisin päin.

Olin erittäin onnellinen, että olin lähtenyt mukaan. Silti Michellen käytös häiritsi. Emme olleet ensin puhuneet mitään ja sitten hän pyysi minut mukaan. Olisiko Alexander tullut, jos olisin jäänyt kotiin? Connor ainakin oli ollut hänen kaverinsa, mutta olemme puhuneet Alexanderin kanssa, ettei Michelle pidä minusta. Minua häiritsi kaikki. Ja miten niin Alice ei enää olisi Michellen kaveri, sitä en ainakaan usko ennen kuin kuulen luotettavan selityksen asialle.

Oliko Michelle halunnut minut mukaan vain sen takia, että Alexander lähtisi myös. En ainakaan ole kuullut Michellen puhuvan pahaa Alexanderista. Sain kyllä sellaisen kuvan, että Alexanderia olisi pyydetty ensin.

Käännyin katsomaan Alexanderia, joka käveli takanani. "Alexander.", sanoin hiljaa. "So?", Alexander kysyi huolestuneen näköisenä. Onneksi muut kävelivät edelläni.

"When Connor ask you go to with Michelle and Connor?", kysyin. "On Thursday.", hän vastasi. Kysyin, että ketä he sanoivat tulevan mukaamme. "I, you, Connor and Michelle.", hän vastasi. Torstaina? Minulta ei ollut edes kysytty, kerroin. Mietimme miksi Michelle ilmaisi, että tuloni olisi varma. "Does she like you?", kysyin, kun en keksinyt enää mitään syytä siihen, että Michelle pyysi minut mukaan, vaikken edes ole hänen kaverinsa. "I don't know.", Alexander vastasi, eikä selvästi halunnut, että Michelle pitäisi hänestä liikaa. "I'll ask.", Alexander sanoi. "Thank you.", sanoin.

Jätin Alexanderin rauhaan. Minun pitäisi vain odottaa vastausta. Tietenkin Connorin piti hetken päästä kysyä mistä juttelimme, sanoin vain, että matkastamme. Connor ei varmaan uskonut, sillä hän kysyi, että miksi sitten kuiskimme. En halunnut vastata siihen kysymykseen, vain sivuutin sen ja aloin kuiskimaan hänelle matkastamme.

Nautin siitä, että sain jättää Michellen ulkopuolelle. Michelle vilkuili vähän väliin taakseen missä kuiskimme. Hän näki tilaisuuden mennä juttelemaan Alexanderille.

Meidän puheenaiheet Connorin kanssa alkoivat harhailla matkakeskusteluista jonnekin ihan muualle. Ainakin meillä oli kivaa. Keskustelu ei todellakaan pysynyt hiljaisena kuiskimisena, se unohtui siinä vaiheessa, kun Michelle meni juttelemaan Alexanderille.

Liukastuin liukkaalla kalliolla ja horjahdin terävän kiven päälle. "Ai.", vaikersin maassa. Kivi oli todella terävä ja se viilsi haavan käteeni, josta alkoi pulputa tummanpunaista verta. "Oh no.", Connor sanoi ja tuli viereeni. Meinasin alkaa itkeä, mutta estin kyyneleeni, itkeminen ei auttaisi yhtään. Alexander tarjosi minulle paperia, jonka painoin haavani päälle, mutta veren vuoto ei loppunut. "What I do?", kysyin hädissäni. Alexander kaivoi repustaan jotain sidettä ja kääri sen haavani ympärille. Haavaan sattui todella paljon. Michelle vain katsoi vierestä. Minusta tuntui, kun hän olisi ollut ärsyyntynyt tilanteesta. Hän varmaan luuli, että kerjäsin vain huomiota, mutta olisin ollut yksin ihan avuton. Nousimme Connorin kanssa ylös. "Thank you.", kiitin molempia avusta.

Pitäisi yrittää puhdistaa haavaa sitten kotona, kun vain sinne pääsen. Minusta tuntui kun olisin ollut vaeltamassa jo viikon. Jatkoimme kävelyä.

Kolmelta söimme ruoan, jotain hyvin mausteellista kanakeittoa, joka vain poltteli suuta. "This is our last food.", Connor ilmoitti. En tiennyt tarkoittiko hän sitä, että ruoka loppuu vai matka loppuu. Ehkä molemmat, päädyin mielessäni vastaukseen.

Olin oikeassa, noin puolen tunnin päästä saavuimme sinne mistä lähdimmekin. Kiersimme ilmeisesti pitkän kierruksen, joka päätyi lähtöpisteeseen. Musta taksi oli jo odottamassa meitä tutulla paikallaan. Menimme sen luo ja kipusimme kyytiin. Sama kuski istui etupenkillä, ja tervehti ystävällisesti. Nyt Alexander pääsi etupenkille ja muut istuivat taakse. Minä oikealle, Connor keskelle ja Michelle hänen toiselle puolelleen.

Nukahdin jo alkumatkasta ja heräsin vasta kun olimme perillä, Pilvitiellä. Kello oli kuusi. Kiitin seurasta ja astuimme Alexanderin kanssa pois taksista. Muut jatkoivat matkaa.

Kävelimme ulko-ovista sisälle ja kuljimme hissillä ylös, minun kerrokseeni. "Can I come to you?", Alexander kysyi. "Yes.", vastasin ja kävelimme hissistä pois.

Avasin oveni ja kävelimme sisälle asuntooni. Alexander veti oven kiinni. Heitin samantien reppuni lattialle ja Alexander teki samoin.

Kävelimme olohuoneeseeni ja menimme sohvalle. "Do you want cocoa?", kysyin, koska itseni teki mieli kaakaota. "Yes, please.", Alexander vastasi.

Menin keittiöön ja laitoin veden lämpenemään. Otin kaksi mukia ja laitoin molempiin kaakaojauhetta. Otin maidon pöytään. Kun vesi oli lämmintä, kaadoin sitä ja maitoa molempiin mukeihin. "Cocoa is ready.", sanoin niin, että Alexander kuuli.

Hän tuli luokseni pöydän ääreen. Kaivoin kaapistani vielä suklaata. Söimme suklaata ja joimme kaakaota. Oli ihanaa saada jotain lämmintä.

Pienen herkkuhetken jälkeen kävimme puhdistamassa haavani ja Alexander laittoi siihen ison laastarin. Ajauduimme takaisin olohuoneeseen ja lösähdimme sohvalle. Olimme kuitenkin niin väsyneitä, että Alexander päätti lähteä kotiin.

"Byebye.", sanoin vielä, ennen kuin Alexander lähti ja sulki oven.

Kävin suihkussa, jonka jälkeen söin valmista kanasalaattia. Kello oli vähän vaille kahdeksan. Luin hetken minulle liian jännittävää kirjaa, kunnes valvominen ja varsinkin lukeminen alkoi tuntua liian haastavalta.

Kävin siis pesemässä hampaat ja kuivasin hiuksiani hiustenkuivaajalla. Kävelin takaisin huoneeseeni ja kirjoitin kaikista näistä reissupäivistä päiväkirjaan. Laitoin kirjan sivuun. Katselin vielä hetken maisemaa, joka ikkunastani näkyi, kunnes en jaksanut enää valvoa. Suljin verhot ja aloin nukkumaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tykkääkö Michelle vähän enemmänkin Alexanderista?

1044 words

TheQueenOfAustralia