Tuhansien tähtien maa

~29~ Uusi vuosi 2019

Kaikista upeimmat ja isoimmat raketit nousivat ilmaan ja räjähtivät levittäin värejä ympärilleen. "Happy new year!", kuului ympäriltämme. "Happy new year", Zachary toivotti meille ja me takaisin. Vuosi 2019. En voinut uskoa, että aika oli kulunut niin nopeasti. Olin tullut Australiaan vuoden 2017 syksyllä ja nyt oli ensimmäinen päivä vuodesta 2019.

Hymyilin aidosti, olin onnellinen. Raketit saivat minut hyvälle tuulelle. Katselimme isoimpia raketteja muutaman minuutin, kunnes lähdimme kävelemään. "Thanks for this day", kiitin seurasta. "Thank yourself", Chad sanoi. "I go to home now", sanoin väsyneenä. "I come also, please", Zachary sanoi. "Umm... okay", sanoin ja se oli virhe. Zachary kyllä saisi tulla, mutta Chadista ja Carterista en olisi niinkään varma.

Olimme jo lähellä kotiani ja kaikki tulivat mukanani. Rapussa törmäsimme epäonnekseni Alexanderiin, Melissaan ja Connoriin. Yritin itse päästä heistä nopeasti ohi, mutta Chad tunnisti heistä erään. "Hi Alexander", Chad sanoi hämmästyneenä. "What you?", Alexander ihmetteli. "Party with Clara, Zachary and Carter", Chad selitti. "Okay. Was it fun?", Alexander kysyi. "Of course", Chad sanoi. "Who is Clara?", Alexander kysyi. Just. Alexanderia vain kiinnosti, kuinka hyviä ystäviä olemme tai sitten hän halusi vain kiusata minua. Saada minut tuntemaan epäoikeudenmukaisuutta häntä kohtaan. "She is this very nice girl.", Chad sanoi ehkä hieman ylpeänä ja osoitti minua. "The future pilot", Chad paljasti. Samassa Alexander siirsi katseensa suoraan minuun. Minua otti mahasta nuo sanat ja epämukavuuden tunne levisi nopeasti kehooni. Minulle tuli hyvin syyllinen olo. Minua alkoi ahdistamaan. Miksi Chadin piti sanoa juuri nuo sanat. "Just", Alexander sanoi hiljaa niin että vain minä tiesin, mitä hän tarkoitti. Hän ei todellakaan ollut ylpeä minusta.

"Sorry, I go now.", sain suustani kunnon keskittymisen jälkeen. "See you sometime, bye.", jatkoin ja lähdin pikaisesti kävelemään rappusia ylös kohti asuntoani. "Bye, bye!", kuulin vielä, kun Chad huusi minulle.

Juoksin pikaisesti kotiin ja varmistin, että ovi meni lukkoon. Tärisin kauttaaltani. Kävin pesämässä hampaat ja harjasin hiukset. Minulla ei ollut yhtään nälkä, joten menin huoneeseeni ja kirjoitin päiväkirjaani surullisesta ja iloisesta päivästäni. Hyppäsin sänkyyn, suljin verhot ja aloin nukkumaan ennen kuin jäisin pyörimään sänkyyn.

Heräsin kymmeneltä. Avasin verhot ja nousin ylös. Vaihdoin vaatteeni sinisiin farkkuihin ja vaaleanpunaiseen huppariin. Tein tarpeeliset aamutoimet, laitoin valkoiset kengät ja lähdin ulos kotoani.

Hypin portaat alas ja lähdin etsimään kauppakeskusta. Kävelin keskustaan. Ulkona oli sopivan lämmin. Kauppakeskuksen löysin suunnilleen 20 minuutin kävelyn jälkeen.

Menin liukuovista sisälle isoon kauppakeskukseen. Lähdin kiertämään kauppoja järjestyksessä.
Löysin vaaleanpunaisen mekon ja kolme paitaa. Korukaupasta ostin hiuskoristeen ja timanttisen rannekorun. Kävin juomassa mansikkapirtelön ja söin täytetyn sämpylän.

Näin yhdellä seinällä ilmoituksen autokoulusta, joka herätti mielenkiinnon. Se alkaisi lähipäivänä, joten ehtisin hyvin mukaan, jos siellä on tilaa. Autokoulun rakennus olisi sitäpaitsi lähellä, joten lähdin suoraan kävelemään sinne päin.

Perille ei kestänyt kuin viisi minuuttia kävellen. Rakennus oli yllättävän uuden näköinen ainakin ulkooltapäin. Menin sisälle. "Hello. How can I help you?", sain heti ystävällisen kysymyksen nuorelta naiselta. "Is here driving school?", kysyin. "Yes. Do you want demonstration?", hän kysyi. "Yes, please", vastasin. Sain pienen esittelyn autokoulun toiminnasta. "Looks good", sanoin hetken selailujen jälkeen. "Do you want?", nainen sanoi ja ojensi minulle ilmoittautumislappua. "Thank you", sanoin ja otin sen vastaan.

Otin kynän pöydältä ja aloin täyttää lomaketta. Nimi, asuinpaikka, puhelinnumero, sähköpostiosoite, ajokokemus, kurssi... Täytin kaiken tarvittavan, mitä lomakkeessa kysyttiin ja lopuksi allekirjoitin sen ja annoin takaisin naiselle. "Thank you. Space is enough", nainen sanoi hymyillen. "Thank you and byebye", sanoin. "Byebye", hän vastasi ja lähdin. Kohta minulla on oma auto ja oma ajokortti. Olin hyvin innoissaan.

Kävelin kadulla etsien sopivaa ravintolaa, kunnes vihdoin löysin täydellisen. Ravintola näytti kalliilta, mutta minua ei haitannut. Kerran vuodessa piti ainakin käydä jossain tavallisesta poikkeavassa ravintolassa. Kävelin lähelle ovia ja ne aukenivat itsestään. Sisällä tuoksui ihanalta. Ravintola oli sisustettu kauniisti arvokkaaseen tummanpunaiseen sävyyn. Valaistus oli hyvin suunniteltu ja sisällä soi rauhallinen klassinen musiikki. Ihme, että tästä ravintolasta edes löytyi tilaa.

"Hello. How can I help you?", ystävällisen kuuloinen nainen kysyi. "Hi. Table for one, please", sanoin. "Follow me", nainen sanoi ja lähti johdattamaan minua jonnekin. "You're welcome", nainen sanoi ja osoitti tuolia. Istuuduin. "Here you go", nainen antoi minulle ruokalistan. "Thank you", kiitin. Nainen lähti ja jäin selaamaan menua. Löysin hyvän kuuloisen salaatin. Siinä oli fetaa, tomaattia, salaattia, basilikaa...

"Hi, I'd like this, please", sanoin. "Sauce?", tarjoilija kysyi. "No thanks", vastasin. "It is 15 AUD, please. Little moment", tarjoilija sanoi ja lähti. Otin rahat valmiiksi ja odotin noin neljä minuuttia, kunnes tarjoilija tuli salaattini kanssa. "You're welcome", tarjoilija sanoi ja laittoi salaattini eteeni. "Thank you", sanoin ja ojensin 15 AUD hänelle. "Thank you and enjoy your meal", tarjoilija toivotti ja lähti pois.

Söin ruokani kaikessa rauhassa tunnelmallisessa ravintolassa. Tilasin vielä jälkiruoaksi jäätelöannoksen, joka maksoi 7 AUD. Molemmat olivat erittäin hyviä, hintansa arvoisia.

Kävelin ulos lämpimästä ravintolasta hieman viileään ulkoilmaan. Mietin sitä, että vuoden päästä minulla voisi olla oma auto, lukio suoritettuna ja ainakin jonkinlainen lentolupakirja kädessä. Auto olisi musta ja uusi. 18-vuotiaana saisin tehdä mitä vain.

Kuljin meren suuntaan ja saavuin pienelle meren viereiselle kojulle. "Hello", mies tervehti minua kojusta. "Hello. Can I rent a boat for this day?", kysyin mieheltä. "Yes, of course. 10 AUD, please" Ojensin rahat hänelle. Follow me, please" Seurasin häntä rannalle, jossa oli veneitä. "You can select", mies sanoi. "I'd like this", sanoin ja näytin pientä punaista venettä. Mies ojensi minulle airot ja pelastusliivin, jonka puin päälleni. "Thank you" Työnsimme veneen vesille ja hyppäsin kyytiin. Jäin itse soutamaan.

Soudin pois rannasta kohti Sydneyn kuuluisaa satamasiltaa. Ulkona tuuli ja meri laineili. Minulla oli hieman kylmä, eikä vaatetta ollut enempää mukana. Tuuli oli onnekseni myötätuulta sillalle päin.

Ylhäältä kuului lentokoneen ääntä ja katsoin sinne suuntaan. Tunnistin sen heti Chloeksi. Nathan oli varmaan lähtenyt lentämään. Siellä minäkin olisin mielummin, kuin alhaalla soutamassa.

Olin aina tykännyt olla enemmän lentokoneessa, kuin laivassa. Laivalla olen matkustanut kerran Tukholmaan ja kerran Tallinnaan. Lentokoneella olen käynyt Berliinissä, Frankfurtissa, Münchenissä, Miamissa, Las Vegasissa ja Dallasissa. Kaikki ovat olleet hienoja paikkoja. Äiti on aina tykännyt eniten Saksasta, kuin myös minä ja pikkusiskoni, vaikka oli Amerikassakin kiva käydä.

Sydneyn silta oli erittäin kaunis myös alhaaltapäin ja olin iloinen, että koin myös tämän.

Minulla alkoi pikkuhiljaa voimat hiipua ja lähdin takaisin päin. Aurinko oli juuri laskemassa ja otin muutaman kuvan kauniista maisemasta. Paluu takaisin taittui vastatuuleen soutamisella.

Liu'uin hitaasti rantaan ja hyppäsin kyydistä pois. Joku venevuokraamosta tuli auttamaan veneen rannalle. "Thank you", kiitin. "Thank you, byebye", sain vastauksen. "Byebye", toivotin itsekin.

Koko päivä kului kaupungilla ja merellä yksin ollessa. Välillä on hyvä olla yksin, ainakin jos ystävyyssuhteet ovat kuluneet ja tarvitsevat taukoa.

Kävelin väsyneenä kotiini. Käytin hissiä, koska en millään jaksanut kävellä. Pääsin kotiini ja tein tarpeeliset iltatoimet ja kävin suihkussa. Kirjoitin päiväkirjaan, hyppäsin sänkyyn, suljin verhot ja aloin nukkumaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Miten vuosi 2019 tulee menemään?

1082 words

TheQueenOfAustralia