korjaa mut // harry styles

2. Ylpeä isoveli

××

A M A L I A

"Anteeks mitä?" veljeni ja samalla kämppäkaverini Gale hämmästeli.

"Niin että pääsen suunnittelemaan puvun Harry Stylesille", toistin varmaankin sadatta kertaa. "Mä käyn varmaan vaan näyttämässä Stylesin tiimille mun suunnitelman ja ompelen sen sitten joillakin huippukoneilla, eli mä en ees varmaan näe sitä. Ei tässä mitään juhlimista ole."

Gale naurahti sanomalleni ja kaappasi minut halaukseen. Veljeni paljas yläkroppa hohkasi lämpöä, eikä hänen liiallinen rutistuskaan oikein miellittynäyt minua. Sieraimiini leijui miehen hien haju. Vetäydyin halauksesta nenääni nyrpistäen.

"Mä olen tosi ylpeä susta, Ama!" Gale hihkaisi ja hymyili hammashymyään.

Vaikka olin sopinut Lauran kautta puvun suunittelusta ja toteutuksesta, asia oli vielä täysin auki. Mitään papereita ei ollut allekirjoitettu, eikä tuleva suunnitelmani välttämättä edes miellytä itse Stylesiä tai hänen ryhmäänsä. Silti Gale oli jo keittämässä juhlakahveja.

Istuuduin keittiönpöydän ääreen. Katsoin lasisen pöydän läpi punasia pörrösukkiani, jotka törmäilivät toisiinsa jalkojeni liikkeen ansiosta. Kahvinkeittimen porina ja sekavat ajatukseni saivat minut liikuttamaan jalkojani hermostuneemmin.

Hengitin syvään pari kertaa ja rauhoituin, kun Gale laski valkoisen kahvikupin eteeni. Kiitin häntä ja aloin kupissa olleella lusikalla sekoittaa sokeripaloja kahviin. Hän kaatoi meille kummallekin maitoa ja alkoi sitten taas sepittää juhlasaarnojaan.

"Sä olet kyllä ansainnut sen. Mä voin vain kuvitella, miten upea siitä puvusta tulee. Tää koko juttu avaa sulle niin paljon ovia. Sä pääset todennäköisesti jatkossakin tekemään julkkiksille pukuja, mikä on tosi mahtavaa. Mä oon niin ylpee susta, pikkusisko", Gale jatkoi vielä selittämistään, mutta en oikein jaksanut kuunnella.

Naputtelin kynsiäni pöytää vasten jännittyneenä ja hörpin silloin tällöin kahvia. Kellon tikitys häiritsi ajatteluani, joka ei millään onnistunut. Jos yritin pohtia lähitulevaisuudessa häämöttävää puvun suunnittelua, päähäni ponnahteli koko ajan muistoja menneisyydestä ja outoja asioita.

Purin alahuultani ja yritin saada selvää Galen puheesta. Näin vain hänen huuliensa liikkuvan, mutta kaikki hänen sanomansa sekoittuivat yhteen ahdistavaksi, sekavaksi porinaksi.

"Mutta muistakaa kuitenkin ehkäisy! Mä en halua vielä pikku-Harryjä tai pikku-Amalioita tänne", Galen sanat iskivät päähäni kuin terävä isku.

"Häh?" äännähdin hämmentyneenä.

Gale kohotti toista kulmakarvaansa merkitsevästi ja totesi: "Kyllä sä kuulit, mitä mä sanoin."

Huokaisin ja nousin pöydästä viemättä astioita astianpesukoneeseen. Gale katsoi minua hämmentyneenä ja kysyi: "Ethän sä suuttunut?"

Pudistelin päätäni hymyillen. Vedin hiukseni ylös ja sidoin ne ranteessani olleella pompulalla. Kiristin korkeaa ponnariani pari kertaa ja käännyin katsomaan veljeäni, joka odotti selvennystä.

"Mä tarvitsen vain unta", vastasin Galen kysyvään katseeseen olkiani kohauttaen.

Hän nyökkäsi hyväksyvästi, mutta lisäsi vielä silti: "Muista kuitenkin, että mulle voi aina puhua."

"Muista, muistan", hymähdin ja lähdin kipittämään pienen omakotitalomme portaita ylös.

Emmehän me täällä muuten asuisi, mutta vanhempamme halusivat ostaa meille yhteisen omakotitalon. Halusimme Galen kanssa mahdollisimman halvan kodin, joten nyt asuimme Lontoon reunalla neliössä.

Äiti ja isä olivat kummatkin parlamentissa, eikä siten lapsille jäänyt aikaa. Olivathan he kustantaneet tähän mennessä melkein kaikki menomme paitsi taidekorkeakouluani. He eivät nimittäin pitäneet ollenkaan haaveestani taiteilijana, vaan he olisivat halunneet minun opiskelevan oikeus- tai lääketiedettä. Tämä oli se yksi ja ainoa päätös, jonka tein vastoin vanhempieni toiveita. Enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään.

Vaikka kello oli vasta kahdeksan, aloin harjaamaan hampaitani. En yleensä mennyt näin aikaisin nukkumaan, mutta tällä kertaa asiat olivat toisin. Halusin aikaa ajatella kaikkea sängyssäni.

Hygieniatarpeet tehtyäni laahustin huoneeseeni. Vaihdoin tiukat farkkuni sekä turhankin lämpimän villapaidan ihanan isoon T-paitaan, joka oli ikävä kyllä Nathanin vanha. En muistellut suhdettamme mielellään, sillä se oli yhtä soutamista ja huopaamista. Ainoa hyvä asia, joka suhteestamme jäi, oli tämä T-paita.

Suljin kattolampun ja napsautin yöpöytäni pöytälampun päälle. Sukelsin paksun peiton alle ja otin puhelimeni esille. Ilokseni Laura oli lähettänyt viestiä.

L A U R A tänään 19.44
Moikka mun pikku-Ama! Mä laitan sulle kopion sähköpostista, jonka mä sain Elleniltä:

Hienoa, että sait ystäväsi houkuteltua mukaan. Edellinen suunnittelija joutui jättäytymään näin viimetingassa, kun gaalaan on enää vähän yli viikko aikaa! Toivottavasti pääsemme tekemään jatkossakin yhteistyötä hänen kanssaan, mikäli puku ja ryhmätyöskentely onnistuu.

Ilmoitathan informaatiot tulevasta Amalialle:
-Tapaamme klo. 10.30 13.3 eli ensi viikon tiistaina
-Amalia tulee ensin London Housen aulaan, josta nappaan hänet palaverihuoneeseen
-Hänen ei tarvitse tuoda mukanaan mitään materiaalia, sillä mitat ja tarvittavat kankaat saa meiltä
-Päivä etenee mittauksia ja suunnitelmaa tehdessä. Tuskin pääsemme ensimmäisenä päivänä vielä tekovaiheeseen. Amalia pääsee luultavasti viimeistään viiteen mennessä takaisin.

Oon niin ylpee susta😘!

Laura xx

Hymy kareili huulillani kaiken ahdistuksen jälkeen. Tajusin pääseväni oikeasti itse tekemään alusta loppuun asti puvun henkilölle, jolla oli paljon julkisuutta ja vaikutusvaltaa. En olisi millään malttanut odottaa viittä päivää!

Aloin kuitenkin miettimään kaikkia huonoja asioita, joita voisi mahdollisesti tapahtua. Olisihan Harry Styles voinut olla täysi kusipää ja kiittämätön. Ehkä hän ei kelpuuttaisikaan teostani, vaan haukkuisi minut ja taitoni maan rakoon.

Päätin kuitenkin työntää ajatukseni pois ja vastata nopeasti Lauran viestiin. Näpyttelin kiitokset ja kerroin vielä Galen tyypillisistä "mitalikahveista", jotka hän piti aina jomman kumman onnistuttua jossakin. Sitten jätin puhelimeni yöpöydälle ja etsin mukavan asennon. Ajatukseni harhailivat kokoajan lähitulevaisuuden tapahtumiin, eikä nukahtaminenkaan sujunut.

Kun olin pari tuntia pyörinyt sängyssäni, päätin ottaa tyynyn ja peiton kainalooni. Lähdin marssimaan huoneestani Galen luo, joka oli jo loikoilemassa sängyllään ja katsomassa televisiota. Hän hymyili minulle lempeästi ja siirtyi toiseen reunaan, jotta voisin tulla hänen viereensä.

Heitin petivaatteet tyhjälle reunalle ja kömmin peittoni alle. Gale hiljensi televisiota ja sammutti valot. En millään voinut olla hymyilemättä isoveljeni huomaavaisuudelle. Lopulta nukahdin, kun hän silitti hiuksiani ja toivotti hyvät yöt.

_________

A / N

Heips! Harrykin pääsee tarinaan mukaan ens luvussa😈... Nää pari ensimmäistä lukua on semi tylsiä, mutta toivottavasti saitte jotakin irti!

Mandi