korjaa mut // harry styles

5. Pyörryt ja pahoittelet

sanoja: 1585

*

H A R R Y

Yritin saada Amaliaa epätoivoisesti hereille, mutta tämä ei reagoinut mihinkään. Yritin puhua hänelle kovaäänisesti ja kerran jopa ravistelin häntä. Silti hän makasi lattialla, pää sylissäni liikkumattomana.

Amalian vaaleat hiukset roikkuivat lattialla, ja hänen pitkät ripsensä kaartuivat kauniisti. Hänen kasvojensa iho näytti niin tasaiselta, että minun oli pakko silittää peukalollani hänen poskeaan. Pieni hymy huulillani otin tämän siron kehon käsivarsilleni. Hän näytti jumalallisen kauniilta.

Nousin varovasti lattialta, Amaliaa kantaen, ja kävelin palaverihuoneen ovelle. Koputin ovea, jotta joku vartijoista voisi avata sen minulle. Otin askeleen taaksepäin, koska tiesin vartijoiden avaavan sen voimalla.

Ovi avattiin raivolla, ja edessäni seisoi Matt, joka oli valmiina heittämään pahemman luokan rikollisen ulos ikkunasta. Hänen olemuksensa kuitenkin muuttui, kun hän huomasi käsivarsillani roikkuvan tajuttoman tytön. Tuo kaivoi puhelimensa esille ja soitti meille apua.

Vaikka Amalia olikin höyhenen kevyt, käteni alkoivat pikkuhiljaa puutumaan. En tiennyt, mihin hänet olisi voinut laksea, joten tyydyin vain kantamaan häntä, kunnes apu saapuisi. Juttelin ajan kuluksi Mattin kanssa niitä näitä, ja pian kaksi valkopukuista, keski-ikäistä naista jo saapuikin paikalle.

"Voit laskea hänet lattialle", tummahiuksinen ensihoitaja neuvoi.

Nyökkäsin ja laskin Amalian varovasti lattialle. Vetäydyin sivummalle, kun ensihoitajat kerääntyivät hänen ympärilleen. He taisivat mitata Amalialta hänen verensokerinsa ja yrittivät saada tyttöä vielä hereille.

Ensihoitajat puhuivat Mattille, kun Amalia säpsähti hereille. Hän siristi silmiään ja katsoi hämmentyneenä ympärilleen. Hoitajat menivät säätämään vielä jotakin hänen ympärilleen, kunnes he vihdoin poistuivat palaverihuoneesta. Kyykistyin Amalian, joka piteli päätään, viereen ja autoin hänet ylös.

"Millainen olo sulla on?" kysyin huolestuneena.

"Ihan hyvä, kai", Amalia vastasi ja kun hän sai minulta merkitsevän katseen, hän lisäsi. "Okei, päätä särkee aika paljon ja mua pyörryttää vielä vähän, mutta muuten mulla on hyvä olo."

Matt kaivoi hämmentyneen Amalian reppua ja ojensi sieltä tuolle vesipullon. Sitten hän selvensi: "Hoitajat sanoi, että sulla on alhainen verensokeri ja mahdollisesti nestehukkakin."

Amalia nyökkäsi ja istahti takaisin tuolille. Hän avasi vesipullon korkin ja joi koko pullon muutamalla kulauksella. Istuin hänen viereen, kun tuo keskusteli kaikesta turhanpäiväisestä Mattin kanssa, ja nappasin tytön edestä lyijytäytekynän sekä paperin. Katsoin hetken hänen upeaa luonnostaan tulevasta puvustani, joka tulisi kääntämään päitä, ja kirjoitin hymyillen tyhjään ylänurkkaan numeroni.

Hit me up!

Harry ;)

Sujautin paperin hänen reppuunsa. Kun tyttö kääntyi katsomaan, kuinka suljin vetoketjun, meinasin saada sydänkohtauksen. Valehtelin vetoketjun olleen auki ja väläytin vielä kirsikkana kakun päälle ehkä epäaidoimman hammashymyn ikinä. Amalia oli onni onnettomuudessa vielä niin huonovointinen, ettei hän huomannut mitään.

"Anteeksi kamalasti, Harry", Amalia huokaisi. Kysyvä katseeni sai hänet selittämään: "Mä oon tosi pahoillani siitä, että mun pyörtyminen tuhlasi aikaa puvunsuunnittelussa. Sulla on varmaan vielä kiireinen elämäkin. Tää on täysin mun vika, koska päätin ite jättää kunnon aamupalan syömättä. Oikeesti anteeksi."