korjaa mut // harry styles

11. Ihana ilta

HARRYN AJATUKSET ON ÄLLÖSÖPÖJÄ TÄSSÄ LUVUSSA, JOTEN VARAUTUKAA OKSENTAMAAN.

××

H A R R Y

Vedin valkoisen T-paitani takaisin päälleni. Amalian suunnittelema kaunis puku lepäsi sängylläni, kun taas itse suunnittelija katseli posket punaisina kaikkialle muualle paitsi minuun. Tiesin, että hän tykkäsi kuitenkin. Myös college housut löytyivät jalkaani. Minulle tuli heti paljon mukavampi ja keveämpi olo, kun pääsin vaihtamaan virallisesta asusta rentoon kotiasuun.

Amalia taas katsoi mukamas tarkkaavaisena ikkunan maisemia. Hän näytti enemmänkin syötävän suloiselta nojatessaan seinään kädet ristissä ja 'tuima' ilme kasvoillaan. Hymy kareili pakosti huulillani, en voinut sille mitään.

"Haluatko säkin vaihtaa vaatteet vähän rennompiin?" kysyin Amalialta ja aloin kaivamaan vaatekappini syövereitä.

"Oletko sä noin varma, että mä jään tänne yöksi?" Amalia naurahti ja sai minut toivomaan, että tuo oli vain vitsi. "Okei, joo. Voisin mä vaihtaa, jos sulta saisi lainattua jotakin."

Huokaisin helpotuksesta. Kävin läpi vuosia vanhoja vaatteitani, sillä etsin yhtä tiettyä hupparia. Se löytyi. Siskoni Gemma oli vitsillä ostanut sen minulle syntymäivälahjaksi. Huppari oli valkoinen ja siinä oli itse 16-vuotiaan Harry Stylesin kuva. Selässä luki tietenkin I love Harry Styles! Heitin sen Amalialle.

Halusin nähdä hänen reaktionsa, joten käännyin ympäri. Yritin pitää ilmeeni neutraalina, vaikka suupieleni nykivät. Kun Amalia luki kulmat kurtussa hupparin tekstin, en voinut olla hymyilemättä. Hän nosti huvittuneen katseensa minuun.

"Sä taidat olla aika ylimielinen, vai mitä?" Amalia kysyi vitsaillen.

"Mitä? Etkö sä muka käytä vaatteita, joissa on sun kuva?" ihmettelin sarkastisesti.

"Miltä näyttää?" Amalia vastasi kysymykseeni kysymyksellä.

En tiedä, millä yliluonnolisilla telepatiakyvyillä olimme viestineet kilpailusta, jossa kysymykseen vastannut häviää.

"Kannattaisiko sun pukea mun huppari, jotta sä voisit ilmoittaa kaikille rakastavasi Harry Stylesiä?" virnistin.

"Aiotko sä kääntyä ympäri?" Amalia kysyi.

"En", vastasin ja tajusin heti hävinneeni. Damn it!

Amalia nauroi heleästi ja lähti kipittämään portaita alas huutaen perääni: "Luuseri!"

Amalia näytti kieltään ennen, kun hän astui vessaan huppari kainalossaan. Nauroin itsekseni tuolle  tytölleni hiuksia haroen. Hän oli aivan järjettömän suloinen. Minun teki mieli vain ottaa hänet tiukkaan halaukseen ja painaa pääni hänen vaaleisiin hiuksiinsa.

En kuitenkaan tehnyt sitä, vaan tepastelin portaat alas. Amalia oli juuri astunut vessasta ulos kauniimpana kuin koskaan aiemmin. Hänen meikittömille kasvoille levisi hymy, joka muuttui pian nauruksi. Hupparini oli täydellisen kokoinen hänelle: se ei ollut liian pieni eikä liian iso, mutta se näytti kuitenkin  tarpeeksi paljasta pintaa. En voinut muuta kuin nauraa, kun Amalia kääntyi ympäri ja esitteli selässä pinkkiä tekstiä.

"Mistä näitä saa ostettua?" Amalia vitsaili.

"Ei mistään. Tää on limited edition, joten kannattaa säästää", hymyilin.

- - - - - - - - - - -

Kaadoin punaviiniä kahteen viinilasiin, jotka olivat ainoat omistamani. Maistelin eilen ostamaani punaviiniä toisesta lasista ja lähdin kipuamaan natisevia portaita ylös. Parvekkeen ovi oli auki, ja siellä istuskelikin Amalia, viltti harteillaan.