korjaa mut // harry styles

10. Täydellinen

*

A M A L I A

Laura ja Alex väittelivät kiihkeästi siitä, olivatko valkoinen ja musta värejä. En jaksanut sekaantua toverusteni väittelyyn, vaan seurasin tyynesti hymyillen vierestä, kuinka he vuorotellen tyrmäsivät toisen väitteet ja kertoivat sen jälkeen uusia.

Istuimme jälleen vakiokahvilassamme, tällä kertaa vain kolmistaan tiistai-iltana tapahtuneen baariepisodin seurauksena. Nathan lähetteli minulle kokoajan viestejä, joissa hän haukkui Alexia ja levitti valheellista tietoa hänestä. Alex taas ei halunnut puhua hänen ja Nathanin tappelusta, josta seurasi kolmas maailmansota.

Nathan oli kuulemma hyökännyt Alexin kimppuun, ja tämä oli yrittänyt vain puolustautua. Onneksi olin saanut heidät irti toisistaan, minkä jälkeen Nathan juoksi baarista ulos ovet paukkuen. Alexilla oli vieläkin useita mustelmia. Jos Alexin hiuksia siirsi hänen kasvoiltaan, saattoi löytää syvän naarmun hänen otsaltaan. Olin aika varma, että tuosta naarmusta tulisi jäämään näkyvä arpi.

"Mitä mieltä sä olet?" Laura kysyi ja sai minut säpsähtämään.

Rykäisin selvittääkseni ääntäni ja vastasin kulmiani kohottaen: "Musta ja valkoinen eivät joidenkin mielestä ole värejä, koska niitä käytetään maalatessa muiden värien tummentamiseen tai vaalentamiseen. Sekin on vain teoria."

"Mähän sanoin! Eihän muuten olisi eritelty musta-valko ja värillisiä elokuvia!" Alex hihkaisi.

"Miksi sitten Aman värikynäpakkauksessa on myös musta ja valkoinen värikynä?" Laura kysyi ristien kätensä.

Huokaisin syvään, kun Laura ja Alex jatkoivat väittelyään samaan malliin. Sekoitin lusikalla tilaamaani vihreätä teetä ja yritin rauhoittaa itseäni stressistä. Tänään nimittäin Harry pääsi kokeilemaan pukuaan ensimmäistä kertaa.

Oli maanantai, ja olimme nähneet toisemme viimeksi muutama päivä sitten. Olimme pitäneet toisiimme yhteyttä viestittelyn avulla, mutta emme paljoa Harryn kiireiden takia. The Brit Awards -gaala oli jo perjantaina, joten toivoin, ettei pukuni valmistunut liian myöhään. En tiennyt mitä tekisin, jos se ei sopisikaan hänelle.

Kaikki kauhukuvat pyörivät jälleen kerran pääässäni. Entä jos puku olisikin vääränkokoinen Harrylle? Mitä tekisin, jos puvun kangas olisikin hänen mielestään aivan kamala? Minulla ei olisi aikaa suunnitella ja tehdä uutta, joten sanoisin hyvästit Harrylle ja juoksisin mahdollisimman kauas hänestä... Okei, Amalia, lopeta ylidramatisointi.

"Ai niin!" Laura muisti. "Tänään oli se puvun sovitus."

Nyökkäsin tekohymy kasvoillani. Aivan. Puvun sovitus joka voi mennä hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Ei paineita, Amalia. Vain koko vaatesuunnittelijan urasi saattaa riippua tästä sovituksesta.

"Ah, te olette niin hyvä pari!" Alex hymyili aurinkoisesti ja alkoi selittämään Lauralle, kuinka tulimme 'treffeille' tähän kahvilaan.

Puhelimeni soittoääni pysäytti Lauran ja Alexin keskustelin. Harold soittaa. Nielaisin äänekkäästi ja nostin puhelimen korvalleni.

"Moikka", tervehdin.

"Amalia! Moikka! Mä mietin, voisiko sitä sovitusta siirtää tunnin aikaisemmaksi, eli puolen tunnin päähän?" Harry ehdotti.

"Joo, voi. Mä käyn hakemassa puvun koulusta. Se on ihan lähellä, joten mä pääsen sun luokse varmaan juuri ja juuri puolen tunnin sisällä", vastasin. Suupieleni kääntyivät pakonomaisesti ylöspäin, kun puhuin Harrylle.